Matteus 1:18-2:20: Matteuksen jouluevankeliumi
Joulu on kristittyjen suurin juhla heti pääsiäisen jälkeen. Jouluna juhlimme inkarnaation ihmettä. Jumala tuli yhdeksi meistä. Hän tuli kaltaiseksemme ihmiseksi pelastaakseen meidät. Jeesuksen tuoma pelastus ei ollut aikansa messiasodotuksen tavoin sotilaallis-poliittista. Jeesus tuli poistamaan ne esteet, jotka erottavat meidät Jumalasta. Kyse on hengellisestä todellisuudesta — pelastus synnin, kuoleman ja Pahan vallasta.
1. Johdanto
On sanottava heti aluksi että aihe on hyvin vaikea ja raskas ja se vaatisi huomattavasti perusteellisemman käsittelyn. Aihe liittyy suurempaan kokonaisuuteen Raamatun ja väkivallan suhteesta. Tämä puolestaan liittyy kristinuskon historiaan ja nykypäivään sekä teologiseen kysymykseen kärsimyksen ongelmasta (teodikea). Teodikea koskee Jumalan reaalisen Kaikkivaltiuden ja totaalisen hyvyyden suhdetta olemassa olevaan ja Jumalan sallimaan pahuuteen.
Puhe Keuruun vapaaseurakunnalla 17.12.2021
Tällä kerralla en pidä itse valmistelemaani opetuspuhetta. Sen sijaan haluan lukea teille tänään kirkkoisä Johannes Krysostomoksen joulusaarnan eli jouluhomilian. Se on merkitykseltään rikas ja sävyltään juhlava. Siinä ollaan Jumalan ihmiseksitulemisen, inkarnaation, salaisuuden äärellä.
Krysostomos eli vuodesta 347 vuoteen 407. Hän oli munkki, saarnaaja ja pappi, josta tuli arkkipiispa ja lopulta Konstantinopolin patriarkka. Hänet tunnetaan hyveellisestä elämästään ja hänen tekstejään, mitä on säilynyt, luetaan edelleen.
Johannes puhui saarnansa alunperin kreikaksi. Tämä käännös on ortodoksipappi Andrei Verikovin englanninkielestä kääntämä. Tämä käännös löytyy hänen blogistaan. Kuunnellaan yhdessä näitä sanoja Kristuksen syntymästä. Toivon että ne saisivat puhutella meitä.
1. Johdanto
Opilla Pyhästä Hengestä (pneumatologia) on ollut syvästi merkityksellinen asema kristittyjen teologisessa ajattelussa ja kristillisen seurakunnan kokemuksessa halki kirkon historian antiikista nykypäivään. Aihe on hyvin laaja jo Uudessa testamentissa. Tässä kirjoituksessa pyrin tarkastelemaan ainoastaan hieman uusitestamentillisen pneumatologian raamattuteologisia perusteita joidenkin valitsemieni tekstien osalta.
1. Johdanto
Kristinuskossa on kyse hyvin kirjavasta mosaiikista. Kristillinen seurakunta on jo noin kaksi tuhatta vuotta vanha ja levittäytynyt kaikille mantereille hyvin erilaisten kulttuurien keskelle. Kristityillä on ollut hyvin erilainen asema eri aikakausien yhteiskunnissa ja yhä on. Lisäksi kristityt ovat jakautuneet useita kertoja historiansa aikana. Ei ole siten ihme, että kristillisissä kirkoissa löytyy yhä tänään keskenään melko erilaisia suhtautumistapoja siihen mikä on seurakunnan tehtävä, miten edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ja miten suhtautua politiikkaan. Silti löytyy myös paljon yhteistä.
Tulin uskoon 17-vuotiaana Kuopion helluntaiseurakunnan nuortenillassa joulukuussa 1999. Taustalla oli erityisesti se evankeliumin sana, jota olin saanut kuulla Leppävirran ev. lut. seurakunnassa. Meillä oli niihin aikoihin Kuopion musiikkilukiossa raamattupiiri, jota kutsuimme nimellä ”ekumeeninen”. Siellä oli kristittyjä luterilaisesta seurakunnasta, helluntaiseurakunnasta, vapaaseurakunnasta ja adventtiseurakunnasta.
Jeremia 1:1–19: Profeetan kutsumus — Jumala tekee aloitteen
Jeremia syntyi kelvottoman kuningas Manassen aikana. Hän oli syntyperänsä puolesta pappi. Emme tiedä, toimiko hän pappina, mutta jumalanpalveluselämä oli hänelle tuttua ja muovasi hänen kokemustaan elämästä ja ajatuksiaan Jumalasta.
1. Johdanto
Juuret Uuden testamentin kirjoittajien ja myöhemmän kristillisen teologian opetuksille Pyhän Hengen olemuksesta ja toiminnasta löytyvät Vanhan testamentin kirjoituksista. Tässä kirjoituksessa pyrin tarkastelemaan hyvin lyhyesti kristillisen pneumatologian (oppi Pyhästä Hengestä) raamattuteologisia perusteita Vanhassa testamentissa. En käsittele kaikkia tekstejä, vaan käyn niitä läpi valikoiden. Käytän johdonmukaisuuden vuoksi hengestä Vanhan testamentin osalta pientä alkukirjainta.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 5.11.2021
Olemme neljättä kertaa Isä meidän -rukouksen äärellä. Käsittelemme tänään rukouksen kolmatta pyyntöä: Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Jumalan rakastava ja hyvä tahto toteutuu jo nyt pyhien enkelien ja perillepäässeiden pyhien keskuudessa toisessa todellisuudessa taivaassa. Taivas on läsnä vaikkemme sitä näe. Isä meidän rukouksessa rukoilemme sitä että Jumalan tahto toteutuisi myöskin meidän keskuudessamme jo nyt täällä maan päällä.
Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. (Matt:7:7–11)
Suhde Jumalaan on kristinuskon ydin. Jeesus rohkaisee meitä rukoilemaan Jumalaa lapsenkaltaisella luottamuksella. Hän lupaa meille, että taivaallinen Isä kuulee meitä. Hän välittää meistä syvästi. Saamme anoa häneltä kaikkea sitä hyvää, mitä tarvitsemme.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla ti 5.10.2021
Opiskelemme tänään yhdessä hieman Markuksen evankeliumin alkua. Markuksen evankeliumi on lyhin Uuden testamentin evankeliumeista. Moni raamatuntutkija pitää sitä myös Uuden testamentin vanhimpana evankeliumina. On aika todennäköistä että Matteus ja Luukas käyttivät kumpikin Markuksen evankeliumia kirjoitustyönsä yhtenä lähteenä.
Kristillisen perimätiedon mukaan Markus kirjoitti evankeliuminsa apostoli Pietarin julistuksen pohjalta. Markuksen evankeliumi on kirjoitettu todennäköisesti 60-luvulla, viimeistään 70-luvulla. Siitä ei ole kovin kauaa aikaa siihen kun Jeesus eli - varsinkin kun on kyse antiikin tekstistä. Markuksen evankeliumi on sävyltään käytännöllinen ja sen kerronta etenee verrattain nopeasti.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 24.9.2021
Olemme nyt kolmatta kertaa Isä meidän -rukouksen äärellä. Käsittelemme tänään yhdessä rukouksen toista pyyntöä: Tulkoon sinun valtakuntasi.
”Jeesus antaa meille anteeksi kaikki syntimme ja vapauttaa meidät kaikista turmiovalloista, synnistä, kuolemasta ja Paholaisesta.”
Anglikaanikristitty C. S. Lewis on sanonut: ”On olemassa kaksi yhtä suurta ja vastakkaista erehdystä siinä, miten ihmiset lankeavat suhteessa paholaisiin. Ensimmäinen on epäusko niiden olemassaoloon. Toinen on uskoa niihin ja kokea suurta ja epätervettä kiinnostusta niihin.” (Paholaisen kirjeopisto, 1942)
puhe Keuruun vsrk:lla pe 27.8.2021
Olemme viime Toivon illan jumalanpalveluksessa aloitelleet uutta opetussarjaa. Jatkamme tänään siitä mihin jäimme. Olemme toista kertaa Isä meidän -rukouksen äärellä. Tänään käsittelemme rukouksen ensimmäistä pyyntöä: Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Suomen Viikkolehti 24.08 2021
Olkaa aina valmiit vastaamaan kaikille, jotka kysyvät teiltä, mihin toivonne perustuu. 1. Piet. 3:15
Pietarin käyttämä kreikan sana apologia ”vastata” tarkoittaa kirjaimellisesti ”puolustaa”. Uskonpuolustus eli apologetiikka voi antaa uskoville älyllistä luottamusta kristinuskon totuuteen ja raivata ei-uskovien älyllisiä esteitä evankeliumin vastaanottamisen tieltä.
Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 22.8.2021
Kerrataan aluksi hieman 1. Korinttilaiskirjeen kirjoittamisen aikaista tilannetta. Voimme selvittää sitä lukemalla 1. Korinttilaiskirje kokonaan. Korintin seurakunnalla oli lievästi sanoen ongelmia. Paavali nuhteli heitä hajaannuksesta. Yksi oli Paavalin puolella, toinen Apolloksen, kolmas Pietarin. Korinttilaiset tahtoivat kiinnittyä vahvoihin johtajiin. He ryhmittäytyivät Jumalan valtakunnan työntekijöiden nimien alle toisiaan vastaan.
Korinttilaiset ylpeilivät viisaudella ja puhetaidolla ja ylenkatsoivat muita. Näyttää siltä että he olivat vaikuttuneita enemmän siitä miten asiat sanottiin, eli julistuksen muodosta ja julistajien esiintymisestä, kuin siitä mitä sanottiin, eli itse sanomasta, julistuksen varsinaisesta sisällöstä.
Johannes 10: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta” (10:11).
Jeesuksen vertaus paimenesta ja lampaista sijoittuu pieneen juutalaisyhteisöön. Suurimmalla osalla perheistä oli muutama lammas. Kylässä oli pieniä aidattuja pihoja, joissa lampaita pidettiin. Useilla talouksilla oli yhteinen paimen — usein perheen poikia tai tyttöjä. Joskus palkattiin ulkopuolinen.
Joka aamu lampaat vietiin laiduntamaan ulos. Koska paimen oli tuttu, ovenvartija avasi hänelle oven, ja paimen saattoi kutsua lampaitaan. Lampaat tunsivat hänen äänensä ja seurasivat perässä. Varkaan täytyi sen sijaan kiivetä aidan yli, koska ovenvartija ei päästänyt häntä sisään. Lampaat eivät tunnistaneet vieraan ääntä ja pakenivat.
Lampailla oli ulkona lammastarha. Se oli tehty päällekkäin kasatuista kivistä, joiden päälle oli asetettu piikkipensaita suojaksi pedoilta. Lammastarhassa ei ollut kattoa eikä ovea. Paimen nukkui oviaukolla. Hän oli siten lammasten ovi.
Tuhlaajaisä ja nuorempi poika
Luukkaan evankeliumin luvussa 15 on kolme vertausta: vertaus kadonneesta lampaasta, vertaus kadonneesta hopearahasta ja vertaus kahdesta kadonneesta pojasta ja heidän käsittämättömän anteliaasta ja armollisesta isästään. Käsittelemme niistä kolmatta.
Elämme jälkikristillistä aikaa lännessä. Olemme eläneet jo vuosikymmeniä. Sekularisaatio eli maallistumiskehitys on edennyt varsin nopeasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Muut uskonnot ovat tulleet jäädäkseen. Filosofinen naturalismi on usein vallalla erityisesti akateemisesti koulutettujen keskuudessa. Raamattua tunnetaan yhä heikommin ja sitä kunnioitetaan yhä vähemmän.
Suomi seuraa yleensä kehityksessä pienellä viiveellä muuta Länsi-Eurooppaa. Maamme suurimpaan uskonnolliseen yhteisöön, evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kuuluu yhä vähemmän suomalaisia. Kirkkoon kuuluvien parissakin sitoutuminen kristilliseen oppiin ja etiikkaan ja jumalanpalveluselämään on vähentynyt. Muutkin kristilliset kirkot hiipuvat tai ovat stagnaatiossa. Suomesta on tullut jälleen lähetyskenttä. Mitä kristillisen seurakunnan tulisi tehdä?
Luento Viitasaaren vapaasrk:lla 18.5.2019
Olen iloinen teistä jokaisesta jotka jaksoitte näin kauniina päivänä tulla kuuntelemaan. Puheemme teema on epäilykset ja niiden kohtaaminen. Tämä teema koskettaa kaikkia kristittyjä jossain elämämme vaiheessa.
Luento Viitasaaren vapaasrk:lla 27.10.2018
On taas todella mukava olla Viitasaarella luonanne vieraana. Puhun tänään Uuden testamentin evankeliumien luotettavuudesta ja Jeesuksen ylösnousemuksen perusteista. Käymme läpi vähän yleisiä seikkoja näistä.
Luento Viitasaaren vapaasrk:lla 19.5.2018
On mahtavaa että saan olla jälleen Viitasaarella palvelemassa teitä. Mukava että olette halunneet tulla luennolle ja uhrata ajastanne. Toivon etten tuota teille pettymystä. Puheessäni on kyse uskonnonfilosofisesta luennosta, ei saarnasta tai raamattutunnista. Toivon kuitenkin että osaisin linkittää puheeni teidän elämänpiiriinne.
Esitän viisi argumenttia Jumalan olemassaolon puolesta. Kyseessä ei ole kaikki argumentit mitä on esitetty. Monta hyvää argumenttia jää käsittelemättä, mutta ajattelin että viisi olisi sopiva määrä. Valitsin ne argumentit, jotka ovat minusta itsestäni ovat vakuuttavimpia.
Luento Viitasaaren vapaasrk:lla 16.9.2017
Puhuin teille viimeksi kristinuskon ja tieteen välisestä suhteesta. Tämänpäiväinen aihe liittyy siihen läheisesti. Aiheemme on kristinuskon ja järjen välinen suhde.
Mitä on järki?
Puhumme arkikielessä järjestä, kuten ”eihän tuossa ole mitään järkeä”. Järki on ihmiselle tyypillinen kyky jäsentää ja hahmottaa asioita. Sitä voidaan pitää yhtenä sielunkyvyistä. Vanhastaan ihmisen sieluntoiminnot on jaettu kolmeen osaan - järkeen, tahtoon ja tunteisiin.
Vähän minusta
Nimeni on Heikki Hynninen. Olen kotoisin Pyhäselän maalaiskunnasta. Olen pienviljelijäperheen lapsi. Olin 8 kuukautta vaihto-oppilaana Skotlannissa Glasgown yliopistossa, mutta muuten olen asunut suurimman osan elämästäni Joensuussa. Olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut monista tieteellisistä kysymyksistä. Historia oli kauan suosikkialani. Tämä kiinnostus tieteisiin on jatkunut läpi elämäni.
Olen suorittanut virallisia opintoja filosofiasta ja sosiologiasta Itä-Suomen yliopistossa. Olen lisännyt hiljalleen tietämystäni vuosien saatossa erilaisista itseäni kiinnostavista kysymyksistä lukemalla kirjoja ja artikkeleita, kuten esimerkiksi populaariesityksiä luonnontieteistä.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla 20.6.2021
Aloitamme tänään uuden opetussarjan. Käsittelemme tänään tässä jumalanpalveluksessa ja, jos Herra suo ja me elämme, myös tulevissa Toivonilloissa yhdessä Isä meidän -rukousta. Keskitymme tällä kertaa rukouksen johdantosanoihin Isä meidän, joka olet taivaissa.
Isä meidän -rukous on meille kristityille erityisen tärkeä ja rakas koska Herra Jeesus Kristus on itse opettanut sen meille hänen seuraajilleen. Opetuslapset pyysivät Jeesukselta että hän opettaisi heitä rukoilemaan.
Raamatun kirjoitukset on kirjoitettu keskellä aikoja ja kulttuureja, jotka poikkeavat suuresti omasta ajastamme ja kulttuuristamme. Terveeseen raamatuntulkintaan kuuluu ottaa tämä huomioon.
Vanhassa testamentissa Israel oli teokratia. Se eli ainutlaatuisessa liittosuhteessa Jahven kanssa. Tämä poikkeaa luonnollisesti demokratiasta, eli kansanvallasta, kuten esimerkiksi Suomen tasavallasta tai modernista Israelin valtiosta. Emme voi vetää yhtäläisyysmerkkejä muinaisen Israelin ja nykyisten kansallisvaltioiden välille.
Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä. (Jaakob 1:21–22)
Jeesus meni vesille ja asettui lähelle järven rantaa. Näin hän saattoi puhua luonnon akustiikan avustamana suurelle joukolle yhdellä kertaa. Jeesus opetti Jumalan valtakunnan periaatteita ottamalla vertauksen läheltä kuulijoiden elämää. Maanviljelys oli Galileassa työntäyteistä arkista aherrusta.
Sana ”vertaus” on käännös kreikan sanasta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti asioiden asettamista rinnakkain. Taustalla on heprean sana, joka tarkoittaa kuvainnollista puhetta. Jeesuksen vertausten tulkinnassa on tärkeä nähdä ne alkuperäisessä historiallisessa ja kulttuurisessa asiayhteydessään. Tässä on apuna se, että Jeesus selitti myöhemmin opetuslapsille, mitä hän tarkoitti vertauksella.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla 21.5.2021
Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.
Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.”
Älykkyyttä on useanlaista. On matemaattista ja kielellistä älykkyyttä, loogista päättelykykyä ja strategista hahmotuskykyä kuten myös tiedon soveltamiskykyä. Nykyisin puhutaan myös tunneälystä ja kehollisesta älykkyydestä.
Älykäs ihminen hahmottaa asioita, ymmärtää todellisuutta, jäsentää ajatteluaan, osaa erilaisia taitoja. Älykkyys on lahja, jota voi kehittää läpi elämän.
1. Mitä on palveleva johtajuus?
Palvelevalla johtajuudella tarkoitetaan sitä että johtaja näkee tehtävänään ennen muuta palvelemisen eikä johtamisen - sikäli kuin johtajuus on usein perinteisesti käsitetty. Palveleva johtajuus on olemista toisia varten. Palveleva johtaja johtaa palvelemalla ja palvelee johtamalla. Tässä mallissa johtaja ei asetu johdettavien yläpuolelle. Johtaja pyrkii reagoimaan alaistensa tarpeisiin sekä auttamaan heidän persoonansa ja osaamisensa kehittymistä. Näin myös alaiset alkavat kasvaa johtajiksi.
Modernin käsitteen palvelevasta johtajuudesta on lanseerannut erityisesti yhdysvaltalainen tutkija Robert K. Greenleaf (1904–1990). Toki se mihin käsitteellä viitataan on ollut todellisuutta jo aiemmin, kuten esimerkiksi Jeesus Nasaretilaisen elämänhistoriassa ensimmäisellä vuosisadalla.
1. Johdanto
Tässä kirjoituksessa pyrin tarkastelemaan yleisellä tasolla kristillisten kirkkojen ja seurakuntien hallintojärjestelmiä. Kristillisen kirkon järjestäytymistapoja on useita. Tärkeimmät ovat piispalliset, presbyteeriset ja kongegationalistiset hallintomallit. Näissä järjestäytymistavoissa on myös toisistaan eroavia variaatioita.
1. Samuelin kirja kertoo ajanjaksosta, jolloin Israelin historiassa oli alkamassa uusi vaihe. Kirjoittaja ei kuitenkaan aloita kuvaamalla johtavia miehiä, vaan kuvaamalla yhtä naista. Kirjoittaja on kiinnostunut tavallisten ihmisten todellisista ongelmista. Kirjan alussa keskeisin henkilö on Hanna. Hannalla ei ole merkittävää asemaa ja hän kärsii hedelmättömyydestä.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla 23.4.2021
Paavali kuvaa Efesolaiskirjeen loppupuolella ihmissuhteita kolmessa eri asiayhteydessä: Avioliitossa, perheessä sekä yhteiskunnassa. Käsittelemme tällä kertaa hieman näistä ihmissuhteista ensimmäistä. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta omasta avioliitosta. En voi puhua aiheesta kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Nykyisin puhutaan todella paljon suvaitsevaisuudesta. Saatetaan joskus nähdä, että Suomen kansa jakautuu suvaitsevaistoon, joka venyy suvaitsevuudessaan lähes äärettömyyksiin, ja arvokonservatiiveihin, jotka ovat katsannoltaan ahtaampia, jopa taantumuksellisia. Tämä on tietenkin karikatyyri.
Valistusfilosofit, joiden työhön nykyinen oikeuskäsitys ja yhteiskunta-ajattelu paljolti pohjaa, määrittelivät suvaitsevaisuuden seuraavasti: Suvaitsevaisuus on sitä, että jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja niiden vapaaseen ilmaisemiseen riippumatta siitä, ovatko ne toisten mielestä järkeviä vaiko eivät.
Nuorena tunsin oloni usein epävarmaksi. Tässä oli taustana lapsuuteni kokemukset. Isänisäni jäi lapsena orvoksi ja oli sotainvalidi. Isälläni ei ollut helppo lapsuus. Isälleni ei ollut helppoa osoittaa hyväksyntää myöskään minulle.
Tultuani uskoon 17-vuotiaana minulle tuli tärkeäksi ajatus siitä, että olen Jumalan, taivaallisen Isäni hyväksymä. Vaikka pidin tätä ajatusta totena, minun oli kuitenkin vaikea kokea oloani täysin Jumalan hyväksymäksi. Vanhemmat kristityt puhuivat armosta ja tiedollisesti hyväksyin ajatuksen, mutta se ei oikein tullut läpi kokemukseeni.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla 26.3.2021
Paavali jatkaa edellisessä luvussa aloittamaansa kehoituspuhetta, pareneesia. Raamatussa on yleensä ensin opetus/oppi ja siitä seuraa etiikka. Paavali maalaa kirjeissään aika pessimistisen, mutta samalla hyvin realistisen kuvan meistä ihmisistä. Olemme syntisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme kykenisi tekemään mitään hyvää. Meissä on langenneinakin jäljellä myös hyvää. Tämä näkyy esimerkiksi siinä miten suhtaudumme yleensä lapsiimme.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla 26.2.2021
Vierailin joitakin aikoja sitten Kuopiossa evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan messussa veljeni ja siskonpoikani kanssa. Kysyin siskonpojalta kummanko kanssa hän haluaa mennä pyhäkouluun. Hän vastasi ”molempien”. Menimme sitten kaikki kolme pyhäkouluun.
Pyhäkoulussa oli opetusta terveistä rajoista. Aihetta kuvattiin lapsille näytelmällä jossa lammas oli turvallisessa aitauksessa syömässä terveellistä ruohoa. Lammasta alkoi kuitenkin kiinnostaa enemmän aidan toisella puolella kasvava ruoho. Vaikka lammasta oli kielletty syömästä sitä, hän halusi kokeilla.
Hänen mahansa tuli kuitenkin siitä kipeäksi. Sen jälkeen mietittiin yhdessä lasten kanssa, mitkä on sellaisia kivoja ja mukavia asioita, jotka on aidan sisäpuolella, kuten ystävät ja harrastukset. Mietimme myös mitkä on aidan ulkopuolella olevia ikäviä asioita, kuten kiusaaminen.
Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 19.2.2021
Jeremia 1:1-19
Jeremian kirja alkaa profeetan kutsumisella ja kahdella kutsumusta vahvistavalla näyllä. Nämä kirjan alkusanat asettavat koko Jeremian kirjan historiallisiin yhteyksiinsä. Tekstissä mainitaan Josia, Jojakim ja Sidkia. He olivat Jeremian toiminnan aikana tärkeimmät kuninkaat Juudassa.
Jeremian isä Hilkia oli pappi Anatotissa. Paikkakunta oli vajaat 5 km Jerusalemista koilliseen. Se kuului Benjaminin alueeseen. Jeremia syntyi kelvottoman kuningas Manassen aikana. Emme tiedä toimiko Jeremia papin tehtävissä, mutta jumalanpalveluselämä oli hänelle kuitenkin hyvin tuttua ja varmasti muovasi hänen kokemustaan elämästä ja ajatuksiaan Jumalasta.
Lähimmäisenrakkaus ei erottele ihmisiä, vaan ylittää rodulliset, kansalliset, uskonnolliset ja kaikki muutkin eroavaisuutemme.
Eräs lainopettaja koetteli Jeesusta ja teki kysymyksen: Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?
Hän kysyi siis kuinka päästä sisälle Jumalan valtakuntaan eli pelastua. Jeesus vastasi kysymykseen, että ratkaisevan tärkeää on pyhien kirjoitusten sanoma: Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?
”Raamatunkäännös on jo ison tulkitsemisprosessin tulos.”
Tulkitsemme kaikkea lukemaamme. Emme voi välttää raamatuntulkintaa. Kyse on siitä, tulkitsemmeko Raamattua vastuullisesti. Esitän hyvin lyhyen pelkistyksen prosessista:
”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” (Matt. 17: 5b)
Muutos on aina haastavaa. Tutut asiat tuovat turvallisuuden tunnetta. Maailma kuitenkin muuttuu nopeasti ja meidänkin on reagoitava muutokseen niin yksilöinä kuin yhteisöinä. Kristuksen kirkastumisessakin oli kyse muutoksesta, jonka opetuslapset kohtasivat.
Jumala haastaa meitä muuttumaan myös tänään. Meidän tulee antaa Raamatun tekstien haastaa yhä uudelleen ymmärrystämme uusissa tilanteissa. Jumala on aina enemmän kuin saatamme käsittää. Meidän tulee antaa hänen näyttää meille enemmän itsestään.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla 15.1.2021
On hyvä muistaa että Efesolaiskirje on vankilakirje. Paavali odotti tuomiota ja oli kuitenkin levollinen ja ylisti. Mekin saamme olla levollisia mitä elämässämme onkaan. Jos on vaikeaa, saamme valittaa. Raamatussa on valituspsalmeja ja muitakin valituksia. Saamme näyttää Jumalalle tunteemme ja olla hänen edessään paljaita.
Paavali käsittelee lukemamme tekstin aluksi seurakunnan yhteyttä ja ykseyttä. Jumalan tarkoitus on että hänen seurakuntansa olisi yksi. Usein vapaissa suunnissa pidämme sanasta yhteiskristillinen, mutta saatamme hieman vierastaa sanaa ekumenia. Luterilaisilla on joskus toisinpäin. Näitä sanoja ei tarvitse kuitenkaan säikkyä.
Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” (Matt. 4:4)
Raamatun kertomus puhuu Kristuksen kiusauksista, ei suoraan meidän elämästämme. Voimme kuitenkin oppia Jeesuksen esimerkin avulla miten meidän tulee toimia kiusauksissa. Jeesus vetosi Raamatun teksteihin. Meidänkin tulee viipyä niiden äärellä ja tarkata Jumalan puhetta.
Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” (Luuk. 1:35)
Neitseestäsyntyminen liittyy Raamatussa ja kristillisessä perinteessä Jeesuksen jumaluuteen ja ihmisyyteen. Sana tuli lihaksi, ikuinen ajalliseksi, Jumala syntyi ihmiseksi. Teologiassa tästä tapahtumasta käytetään nimitystä inkarnaatio. Sana tulee latinasta ja tarkoittaa lihaan tulemista, ruumillistumista, ihmiseksi tulemista.
Neitseestäsyntyminen liittyy laajempaan kokonaisuuteen, Raamatun suureen kertomukseen pelastushistoriasta. Useissa Raamatun teksteissä puhutaan Jumalan ihmiseksi tulemisesta. Tämä isompi kuva sopii hyvin yhteen neitseestäsyntymisen kanssa.
