Pyhitetty olkoon sinun nimesi

puhe Keuruun vsrk:lla pe 27.8.2021

Olemme viime Toivon illan jumalanpalveluksessa aloitelleet uutta opetussarjaa. Jatkamme tänään siitä mihin jäimme. Olemme toista kertaa Isä meidän -rukouksen äärellä. Tänään käsittelemme rukouksen ensimmäistä pyyntöä: Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Saan aika usein itseni kiinni siitä että aloitan rukoukseni omasta elämästäni käsin. Isä meidän -rukous nuhtelee niissä tilanteissa minua lempeästi siitä ja opettaa oikeita prioriteetteja eli oikeaa asioiden tärkeysjärjestystä.

Isä meidän -rukouksessa keskitytään ensin Jumalaan, hänen nimeensä, hänen valtakuntaansa ja hyvään tahtoonsa ja vasta sen jälkeen meihin ihmisiin - meidän inhimillisiin tarpeisiimme ja ongelmiimme. Ensin tulee Jumalan kunnia ja suhteemme häneen ja sitten omat tarpeemme ja suhteemme toisiin ihmisiin.

Rukouksen ei ole tarkoitus keskittyä itseemme, vaikka kyllä myös meidän omille tarpeillemmekin on sijansa. Jumala tietää kyllä meidät että olemme hyvin monin erilaisin tavoin tarvitsevia ihmisiä. Rukous tulee kuitenkin aloittaa Jumalasta. Maailma ei pyöri meidän ympärillä. On hyvä tunnustaa että Luoja on oleellisin ja tärkein toimija koko olemassa olevassa todellisuudessa. Meidän on tärkeää muistaa ketä rukoilemme.

Nimi viittaa seemiläisessä ajattelussa henkilön luonteeseen ja toimintaan. Nimen ajateltiin olevan läheisessä suhteessa henkilöön itseensä. Kun Jumala ilmoittaa nimensä, hän ilmoittaa samalla itsensä. Jumalan nimi on kaikkien muiden nimien yläpuolella ja kaikesta muusta erotettu.

Kun rukoilemme pyhitetty olkoon sinun nimesi, rukoilemme että Jumalan nimeä kunnioitettaisiin, että se tunnustettaisiin pyhäksi, että sitä pelättäisiin käyttää väärin. Jumalan nimi on voimallinen ja puhdas, sillä Jumala on pyhä ja väkevä. Hän on erillään kaikesta synnistä ja pahasta. Kun kunnioitamme Jumalan nimeä, kunnioitamme Jumalaa itseään.

Uskonpuhdistaja Martti Luther, joka eli vuodesta 1483 vuoteen 1546, kirjoittaa Vähä katekismuksessa Isä meidän rukouksen selityksen yhteydessä seuraavalla tavalla:

"Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Mitä se merkitsee? Vastaus: Jumalan nimi on kyllä sinänsä pyhä, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se pyhitettäisiin meidänkin keskuudessamme. Miten se tapahtuu? Vastaus: Kun Jumalan sanaa opetetaan puhtaasti ja selkeästi ja me Jumalan lapsina myös elämme sen mukaan. Auta meitä siihen, rakas taivaallinen Isä! Mutta joka opettaa ja elää toisin kuin Jumalan sana opettaa, se häpäisee keskuudessamme Jumalan nimen. Varjele meitä siitä, taivaallinen Isä!"

Isä meidän -rukouksen pyyntö Jumalan nimen pyhittämisestä liittyy kymmeneen käskyyn. Toisessa käskyssä kielletään Jumalan nimen väärinkäyttö. Käsky älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä liittyi alunperin erityisesti väärin vannomiseen.

Vannomisen on tehnyt alunperin tarpeelliseksi se että me ihmiset emme aina puhu totta vaan toisinaan valehtelemme. Väärä vala oikeudessa on yhä tänäänkin vakava asia. Ennen Suomessa vannottiin oikeudessa käsi Raamatulla. Nykyisin yhteiskunnan maallistuttua myös sotilasvala, jossa viitataan Jumalaan, haluttaisiin poistaa käytöstä.

Toinen käsky lausuu negaation, eli kiellon, mutta rohkaisee samalla myös päinvastaiseen toimintaan eli Jumalan nimen oikeaan käyttöön. Saksalainen reformaattori kirjoittaa Vähä katekismuksessa Jumalan nimen oikeasta käytöstä kymmenen käskyn selityksen yhteydessä seuraavasti:

"Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään. Mitä se merkitsee? Vastaus: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele emmekä petä, vaan huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä."

Meidän tulee kohdella Jumalan nimeä pyhänä omassa elämässämme, perheissämme, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Kun kunnioitamme Jumalan nimeä, kunnioitamme Jumalaa. Pyydämme Isä meidän -rukouksessa, että Jumala auttaisi meitä ja toisia kunnioittamaan syvästi häntä ja lähestymään häntä pyhällä arkuudella. Oikea jumalanpelko on terve ilmiö. Se karkottaa pois muita pelkoja.

Jumalan ja Kristuksen nimen väärinkäyttö on vakava asia. Jumalan ja Kristuksen nimen pilkkaaminen on syntiä, josta varoitetaan Raamatun lehdillä. Toiseen käskyyn sisältyy varoitus että Jumalan nimen väärinkäytöllä on seurauksia. Suomessa jumalanpilkka oli ennen kielletty laissa. Nykyisin on laki uskonrauhan rikkomisesta.

Kiusaaja voi pyrkiä kiusaamaan meitä toisaalta rienaavilla ajatuksilla ja toisaalta syyllisyydellä ja häpeällä. Hän pyrkii ajamaan ihmisiä paatumukseen ja epätoivoon. Jumala tahtoo kuitenkin armahtaa kaikkia, myös pilkkaajia. Jumala ei tahdo yhdenkään ihmisen iankaikkista kuolemaa.

Profeetta Hesekielin kirjan luvussa 18 jakeessa 32 kirjoitetaan: En minä tahdo kenenkään kuolemaa – näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää! Meidän tulee kärsivällisesti rukoilla myös niiden puolesta, jotka eivät ymmärrä mitä tekevät herjatessaan pyhiä asioita. Tämä on Jeesuksen opetusten ja esimerkin mukaista.

Jumala on kärsivällinen. On yhä mahdollista kääntyä kaikesta synnistä Jumalan puoleen ja omistaa syntiemme täysi anteeksiantamus Kristuksen kalliissa veressä. Elämme yhä armon aikaa. Älkäämme arkailko turvautua uudelleen ja uudelleen Jeesukseen.

Terve jumalanpelko ei koskaan johda meitä epätoivoon. Vaikka olemme syntisiä ja vaikka lankeamme toisinaan tekemään väärin, Jumala on pitkämielinen ja hyvä. Hän rakastaa meitä myös silloin kun kaikkein vähiten ansaitsemme hänen rakkauttaan meitä kohtaan. Silloinkin hän rakastaa. On tärkeää luottaa rohkeasti Kristuksen ristintyöhön. Se, mitä Jeesus on tehnyt, riittää.

Jumalan ja Kristuksen nimen oikeaan käyttöön ja Jumalan syvään kunnioittamiseen liittyy suuri siunaus. Jeesus opetti meitä rukoilemaan Jumalan nimen pyhittämisen puolesta, jotta olisimme osallisia tästä siunauksesta.

Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, armahtakoon meitä, omaa kansaamme ja kaikkia ihmisiä. Opettakoon hän meitä kunnioittamaan hänen pyhää nimeään omaksi parhaaksemme. Näin saamme kokea hänen moninaista siunausta omassa elämässämme, perheidemme parissa, seurakuntana, kansakuntana ja koko ihmiskuntana.