Isä meidän lyhyesti - 1. pyyntö

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 5.5.2026

Olemme nyt toista kertaa Isä meidän -rukouksen äärellä. Tänään käsittelemme rukouksen ensimmäistä pyyntöä: Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Nimi viittaa seemiläisessä ajattelussa henkilön luonteeseen ja toimintaan. Raamatussa nimi kertoi kantajastaan. Nimen ajateltiin olevan läheisessä suhteessa henkilöön itseensä. Kun Jumala ilmoittaa nimensä, hän ilmoittaa itsensä. Jumalalla on Raamatussa useampia nimiä. Joka nimen kohdalla Jumala ilmoittaa jotain itsestään. Jumalan nimi on kaikkien muiden nimien yläpuolella, kaikesta muusta erotettu.

Näkökulma: Mietteitä teologian kansantajuistamisesta

Suomen Viikkolehti 5.5.2026

Olen ollut lapsesta asti pohdiskelija ja tykännyt lukea. Kai minua on joskus pidetty melko syvällisenäkin. Se, mitä olen elämäni aikana lukenut, on ollut enimmäkseen johdantoja, oppikirjoja ja yleisteoksia. Olen yrittänyt kurkistella tiedon maailmaan. Tehdä pistokokeita. Tiedostan olevani ajattelijanakin hyvin keskeneräinen.

Yleisemmällä tasolla pysyttely on ollut myös oma valintani. Tajusin nuorempana, että minulla ei ole niin paljon annettavaa taustayhteisössäni, suomalaisessa vapaakristillisyydessä, jos pyrkisin erikoistumaan pidemmälle. Todellinen asiantuntemus edellyttäisi paljon rajaamista sekä valtavasti työtä. Kuhunkin teologian pääaineen alakohtaan voisi uppoutua loppuelämäkseen.

Juhan kuulumisia, päivitystä

Hei! :)

Tässä jälleen kuulumisia.

Olin pari noin kuukauden jaksoa työkokeilussa Jyväskylän vapaaseurakunnalla. Tein hieman lyhyempää työviikkoa ja työpäivää. Tykkäsin tosi paljon. Työkokeilu antoi merkityksellisyyden tunnetta, sekä sisältöä ja rytmitystä päiviin. Koen että minua enimmäkseen arvostetaan ja minusta enimmäkseen pidetään kotiseurakunnassani. Olen kiitollinen seurakunnalle, työmarkkinatorille ja Kelalle että tämä järjestyi.

Pari ajatusta kreationismista ja älykkäästä suunnittelusta

Olen pannut merkille seuraavaa: Evoluutiosta biologisena teoriana ei ole ehkä kovin mielekästä keskustella herätyskristillisessä kontekstissa, mikäli maailmankaikkeuden iän ajoituksesta ei ole yhteistä pohjaa. Nuoren maan kreationisti ja vanhan maan kreationisti voivat käydä keskustelua varsin mielekkäästi. Samoin vanhan maan kreationisti ja makroevoluutiota kannattava kristitty. Sen sijaan nuoren maan kreationistin ja makroevoluutiota kannattavan välillä on aika perustavat näkemyserot. Avoin, kunnioittava ja kriittinen dialogi on vaikeampaa. Ei ole ehkä riittävästi yhteistä pohjaa.

Näkökulma: Miksi olen vapaakirkollinen?

Suomen Viikkolehti 15.4.2026

Suomalaista vapaakirkollisuutta on tunnetusti vaikea määritellä kovin tarkasti. Alustava määritelmä voisi olla ehkä vaikka seuraavan kaltainen:

”Suomen Vapaakirkko on protestanttinen matalakirkollinen kirkkokunta, joka pyrkii määrittelemään uskoansa palaamalla uudelleen ja uudelleen (protestanttiseen) Raamattuun (apokryfikirjoja ei tunnusteta osaksi kaanonia). Vapaakirkko suhtautuu myönteisesti reformaatioon ja usein myös karismaattiseen liikkeeseen. Juuremme ovat herätyskristillisyydessä. Katto-organisaatiomme on verrattain kevyt. Vapaaseurakuntien toiminta on verrattain itsenäistä.”

Näkökulma: Missä opiskella teologiaa?

Suomen Viikkolehti 30.3.2026

Kannattaako opiskella teologiaa suomalaisessa kansanopistossa vai yliopistolla? Vastaus riippuu pitkälti siitä, mitä teologian opinnoilta hakee. Jos pyrkii ammattitutkijaksi, uskonnonopettajaksi, evankelis-luterilaisen kirkon papiksi, tai ortodoksipapiksi, silloin kannattaa pyrkiä yliopistoon. Suomessa voi opiskella teologiaa Helsingin, Itä-Suomen yliopistoissa, sekä Åbo Akademissa ruotsiksi. Ortodoksista teologiaa tosin opiskellaan ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa.

Jos haluaa vaikuttaa helluntailaisuuden tai Vapaakirkon piirissä maallikkona, tai jos ajatuksissa on seurakuntatyö tai lähetystyö kyseisten yhteisöjen parissa, Iso Kirja tai Suomen teologinen opisto ovat erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja. Myös Suomen metodistikirkko kouluttaa pappejansa Suomen teologisella opistolla.

Jokunen ajatus kirkosta ja historiasta

Lukioajoista muistan uskonnontunneilta asian, joka nolotti jälkeenpäin (oli toki muitakin asioita jotka nolotti, mutta ei enempää niistä tällä kertaa). Tulin väittäneeksi että helluntailaisuus on maailman suurin kristinuskon suunta. Opettaja sanoi että roomalaiskatolinen kirkko on suurin. Meinasin sanoa "mutta eiväthän he ole oikeasti kristittyjä". Älysin silloin vaieta.