Lopputervehdykset

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 24.2.2026

Kolossalaiskirje 4:7-18

Raamatun kirjeet Uudessa testamentissa tarkoitettiin alunperin luettavaksi seurakunnissa kerralla alusta loppuun. Kunkin kirjeen taustojen ymmärtäminen auttaa meitä kunkin kirjeen tulkinnassa. Paavali antaa vielä lopputerveisiä. Vaikka hän oli vankka Herran palvelija, hänellä oli ystäviä ja työtovereita. He tukivat Paavalia ja Paavali tuki heitä. Paavali verkostoitui. Paavalin ystävät rukoilivat hänen puolestaan. Myös Paavali muisti ystäviään jatkuvasti rukouksin. Paavali vietti heidän kanssaan aikaa ja purki heille sydäntään.

Todistaminen ja uskonpuolustus

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla 17.2.2026

Kolossalaiskirje 4:6

Tiituskirjeen luvussa 2 jakeissa 9 ja 10 sanotaan (KR38): Kehoita palvelijoita olemaan isännilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteivät vastustele, etteivät näpistele, vaan kaikin tavoin osoittavat vilpitöntä uskollisuutta, että he Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat.

Olen joskus mietttinyt sitä millainen usko on puoleensavetävää. Kaunis usko on varmasti ainakin aitoa ja totuudellista. Se on rakkaudellista, valoisaa ja myönteistä. Se on valmis näkemään vaivaa ja kärsimään.

Hieman omakohtaista pohdintaa synnistä, seksuaalisuudesta, avioliitosta ja perheestä

Seksuaalisuus ei ole ollut minulle tähänastisen elämäni aikana helpoimpia asioita. Seksuaalisia rajojani on joskus rikottu. Vaikka olen teknisesti ottaen edelleen neitsyt, sydämeltäni en koe sitä olevani. Tunnustan että olen joskus elämäni varrella katsellut pornografista materiaalia. Olen kokenut siitä (mielestäni aiheellisesti) syyllisyyttä ja häpeää. Ajattelen että sellainen ei sovi kristitylle. Ja ettei se tee muillekaan hyvää.

Näkökulma: Kristitty kahden maan kansalaisena

Suomen Viikkolehti 29.1.2026 

Olen joskus yrittänyt käydä hieman keskustelua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyen somessa. Eräät arvokonservatiivikaverini luulivat, että olen liberalisoitumassa. Eräät arvoliberaalikaverini puolestaan laittoivat minuun välit poikki. Tästä syystä olen keskustellut näistä asioista viime aikoina hieman vähemmän ja varovaisemmin.

Rehellinen ja avoin keskustelu näistä asioista voi olla aika vaikeaa somessa. Se voi olla sitä muutenkin. Lähtökohtiaan ei ehkä kannata peitellä, jos haluaa keskustella aidosti. Ja jos kaveruus ei kestä todellisuutta, niin ehkä se ei sitten ollut kestävää. Mistä muusta keskustelussa voi lähteä liikkeelle kuin omista lähtökohdistaan? Tämä koskee yhtä lailla kaikkia.

Näkökulmia tuomitsemisesta ja tuomiosta — "En sano, etteikö tällaisista asioista voi puhua"

Suomen Viikkolehti 2.1.2026

On ilmeistä, että "tulta ja tulikiveä" (englanniksi fire and brimstone) saarnaavat ovat saaneet julistuksellaan käännynnäisiä. Uuden-Englannin puritaaniteologin, presbyteeripastori Jonathan Edwardsin, kuuluisa saarna "Syntiset vihaisen Jumalan käsissä" (Sinners in the hands of an angry God) vaikutti kuulijoissa sellaista synnintuntoa, että osa turvautui kirkon pilareihin, jotta eivät olisi tippunut elävältä helvetin tuleen.

Edwardsin kaltaisten julistajien toiminnalla on ollut myös hintansa. Se on aiheuttanut monille lähimmäisille pitkäaikaista ja syvää henkistä kärsimystä. Nykyisessä sekulaareissa suomalaisessa kulttuurissa vähemmistö uskoo Raamatun ja kristinuskon opettamaan Jumalaan. Vaikuttaa siltä, että voimakas Jumalan vihan ja tuomion sekä kadotuksen korostus saa täällä aikaan kuulijoissa sanoman torjumista. Kristityissäkin tämä korostus voi saada aikaan elämän mittaisia traumoja ja syviä pelkotiloja.

Mietteitä teologian merkityksestä

Olen ollut lapsesta asti pohdiskelija ja tykännyt lukea. Kai minua on joskus pidetty aika syvällisenäkin. Näin 43-vuotiaana täytyy todeta rehellisesti etten ole mitään kovin syvällisiä teoksia edes lukenut. Tai kenties jokusen harvan. Kaikkihan on suhteellista. Ylipäätään en ole lukenut kovin paljoa, jos vertaan itseäni akateemikoihin.

Sekin, mitä olen lukenut, on ollut enimmäkseen johdantoja, oppikirjoja ja yleisteoksia. Olen hieman kurkistellut tiedon maailmaan. Tehnyt pieniä pistokokeita. Ajatuksenjuoksuni on enemmän pintaliitoa kuin aidosti kypsää ja syvällistä, saati omaperäistä. Tiedostan olevani ajattelijana(kin) erittäin keskeneräinen.

Jokunen ajatus teologian opiskelemisesta

Kannattaako opiskella teologiaa suomalaisessa kansanopistossa vai yliopistolla? Vastaus riippuu siitä mitä hakee. Jos pyrkii ammattitutkijaksi, uskonnonopettajaksi, ev.lut. kirkon papiksi tai ortodoksipapiksi, silloin kannattaa pyrkiä yliopistoon. Suomessa voi opiskella teologiaa Helsingin, Itä-Suomen ja Turun yliopistoissa (ortodoksista teologiaa ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa).

Jos haluaa sen sijaan vaikuttaa helluntailaisuuden tai Vapaakirkon piirissä maallikkona, tai jos ajatuksissa on ehkä seurakuntatyö tai lähetystyö kyseisten yhteisöjen parissa, Iso Kirja tai Suomen teologinen opisto ovat varsin varteenotettavia vaihtoehtoja. Myös Suomen metodistikirkko kouluttaa pappejansa Suomen teologisella opistolla.