Alkuseurakunnan kokemassa Pyhän Hengen vuodatuksessa oli kyse maailmanhistoriaa mullistavista tapahtumista, lopunaikojen koittamisesta.
Sana helluntai tulee kreikan sanasta pentēkostē, ”viideskymmenes”. Jakeissa 5. Moos. 26:1─11 kerrotaan tästä juutalaisten viettämästä juhlasta. Siitä käytetään nimityksiä leikkuujuhla (2. Moos 23:16), viikkojuhla (5. Moos 10:16) ja ensihedelmien juhla (4. Moos 28:26). Tämä israelilainen sadonkorjuujuhla oli läheisessä yhteydessä pääsiäiseen.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla su 19.5.2024
Tekstissä kuvataan helluntaipäivän ihmettä, Pietarin puhetta, ja tapahtuman seurauksia. Kirjoittaja kuvaa itseään Apostolien tekojen luvun 1 alussa varhaiskreikkalaisena historioitsijana, joka on ottanut selvää asioista ja kertoo mitä on tapahtunut. Myös Luukkaan evankeliumin luvun 1 alussa on vastaavankaltainen jaejakso, jolla osoitetaan että kyse on historiateoksesta. Apostolien teot on laadittu tietoisesti Luukkaan evankeliumin jatko-osaksi. Luukas on kirjoittanut molemmat, ensimmäisen Jeesuksesta ja toisen alkuseurakunnasta.
Varhaisten kristittyjen intresseissä oli säilyttää traditiota Jeesuksen elämästä, sanoista ja teoista sekä apostolien julistuksesta ja toiminnasta. Aluksi tätä välitettiin suullisesti perimätietona, mutta kirjoitettiin lopulta ylös. Luukaskin on varmasti haastatellut monia, kun hän kirjoitti nämä teokset. Vaikka Luukas painottaa tekstissä helluntaitapahtuman hengellistä merkitystä, tämä ei tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi ollut motiivina myöskin kuvata samalla todellisia historiallisia yksityiskohtia.
