Helluntaipäivä

Puhe Keuruun vapaasrk:lla su 19.5.2024

Apostolien teot 2

Tekstissä kuvataan helluntaipäivän ihmettä, Pietarin puhetta, ja tapahtuman seurauksia. Kirjoittaja kuvaa itseään Apostolien tekojen luvun 1 alussa varhaiskreikkalaisena historioitsijana, joka on ottanut selvää asioista ja kertoo mitä on tapahtunut. Myös Luukkaan evankeliumin luvun 1 alussa on vastaavankaltainen jaejakso, jolla osoitetaan että kyse on historiateoksesta. Apostolien teot on laadittu tietoisesti Luukkaan evankeliumin jatko-osaksi. Luukas on kirjoittanut molemmat, ensimmäisen Jeesuksesta ja toisen alkuseurakunnasta.

Varhaisten kristittyjen intresseissä oli säilyttää traditiota Jeesuksen elämästä, sanoista ja teoista sekä apostolien julistuksesta ja toiminnasta. Aluksi tätä välitettiin suullisesti perimätietona, mutta kirjoitettiin lopulta ylös. Luukaskin on varmasti haastatellut monia, kun hän kirjoitti nämä teokset. Vaikka Luukas painottaa tekstissä helluntaitapahtuman hengellistä merkitystä, tämä ei tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi ollut motiivina myöskin kuvata samalla todellisia historiallisia yksityiskohtia.

Sana helluntai tulee kreikan sanasta pentēkostē, ”viideskymmenes”. 5. Moos. 26:1-11 kerrotaan tästä juutalaisten viettämästä juhlasta. Vanhassa testamentissa siitä käytetään nimityksiä leikkuujuhla, viikkojuhla ja ensihedelmien juhla. Tämä israelilainen sadonkorjuujuhla oli läheisessä yhteydessä pääsiäiseen.

Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen tulemisen ja kristillisen seurakunnan syntymän muistoksi. Jeesus Kristus lupasi että opetuslapset kastetaan Pyhällä Hengellä. Pyhä Henki on toisaalta ensihedelmä tulevasta luvatusta maasta, Jumalan valtakunnan täyttymyksestä. Toisaalta kristityt ovat sato, jota Jumala korjaa valtakuntaansa. Leikkuujuhla ja ensihedelmien juhla voidaan näin ollen nähdä ennakkokuvina helluntain hengellisestä merkityksestä. Tiedämme Uudesta testamentista että Vanhan testamentin henkilöiden, tapahtumien, rituaalien, rakennusten ja esineiden nähtiin kuvaavan Uuden liiton hengellistä todellisuutta. Elämme nyt sitä todellisuutta mitä Vanhassa testamentissa kuvattiin esikuvallisesti.

Ylösnousemusilmestykset ja tyhjä hauta vakuuttivat opetuslapset siitä, että Jeesus on noussut ruumiillisesti kuolleista. Tämä ja Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeinen helluntaikokemus olivat alkuseurakunnan räjähdysmäisen nopean kasvun taustalla. He toisaalta uskoivat että nämä tapahtumat ovat totta. Toisaalta Jumalan Henki antoi heille rohkeuden. Voima korkeudesta annettiin evankeliumin julistamisen julkista palvelutyötä varten.

Helluntaipäivään liittyi sekä korvin kuultava että silmin nähtävä elementti. Opetuslapset kuulivat voimakkaan tuulen puhaltavan ja näkivät kuinka useita tulisia kieliä laskeutui kunkin paikallaolevan ylle. Tekstissä puhutaan ensin silminnähtävistä kielistä ja seuraavaksi paikalla olleet alkoivat puhua korvinkuultavilla kielillä. Aivan kuin kirjoittaja alleviivaisi sitä että Pyhän Hengen lahja vaikuttaa ihmisen puheisiin, sitä miten käytämme kieltä. Varhaiset kristityt uskoivat että Pyhä Henki inspiroi Kristusta korottavia lauluja. Näin Pyhä Henki on tehnyt halki historian. Kielilläpuhumista, eli glossolaliaa, kuvataan myös myöhemminkin Apostolien tekojen kerronnassa, sekä Paavalin 1. kirjeessä korinttilaisille.

Pyhää Henkeä ei vuodatettu vain apostolien ylle, vaan kaikkien 120 läsnäolevan juutalaiskristityn ylle. Puhuisimme tänään ehkä messiaanisista juutalaisista. Vasta myöhemmin Apostolien teoissa aletaan puhua kristityistä. Johannes Kastajan ennustus siitä että Messias kastaa Pyhällä Hengellä, tai Pyhässä Hengessä, kävi toteen. Pyhän Hengen vuodatuksessa toteutui myös se, mistä Mooses haaveili Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen! (4. Moos. 11:29). Pyhä Henki vuodatettiin ja vuodatetaan yhä kaikkien ylle.

Rooman valtakunnan ja sen lähialueilta Jerusalemiin juhlimaan tulleet kuulivat opetuslasten puhuvan heidän omia kieliään ymmärrettävästi, he tajusivat että tässä ylistetään nyt Jumalaa. Kuulijat olivat Rooman valtakunnan ja sen lähialueilta Jerusalemiin kokoontuneita pyhiinvaeltajia. Juutalaiset ja käännynnäiset tulivat suurin joukoin suurina juhlina diasporasta, eli hajaannuksesta, Jerusalemiin. Kuulijat olivat aika hämmentyneitä helluntain tapahtumista.

Pietarin puhe on Apostolien tekojen ensimmäinen varhaiskristillinen saarna. Pietarin puheessa korostuu tapahtumien perusteleminen juutalaisten pyhien kirjoitusten, eli meidän kristittyjen Vanhan testamentin, teksteillä. On hyvä muistaa että antiikissa puheita ei kirjattu ylös sanasta sanaan. Pietarin puhe on varmasti kestänyt kauemmin kuin Luukkaan lyhyen kuvauksen läpilukeminen. Luukas on poiminut Pietarin puheesta oleelliset pääkohdat ja toimittanut ne osaksi kertomustaan.

Pietari kumoaa väitteen opetuslasten väitetystä humalatilasta sillä, että oli yhä aamu, kolmas tunti, eli noin kello 9. Niin aikaisin ei vielä juopoteltu. Pietari lainaa Joelin kirjan luvun 3 sanoja selittäessään tapahtunutta. Pyhä Henki vuodatetaan kaikkien ihmisten, kirjaimellisesti ”kaiken lihan”, ylle sukupuoleen, ikään ja sosiaalisesta asemaan katsomatta. Nuoret, vanhat, miehet, naiset, orjat, vapaat, kaikki saivat Hengen.

Pietarin puheessa on havaittavissa kosmista kuvakieltä, joka nousee Vanhan testamentin profeettojen kirjoituksista. Tämänkaltaista puhetta ei tule välttämättä tulkita kirjaimellisena kuvauksena todellisista historiallisista tai kosmisista tapahtumista. Kuun värjäytymistä vereksi ei tarvitse nähdä konkreettisena tunnusmerkkinä aikojen lopusta.

Kosmisessa kuvakielessä kommunikoidaan profeetallisin ja apokalyptisin kuvin, apokalyptiikka tarkoittaa ilmestyskirjallisuutta. On kyse siitä että helluntaihin ladataan hengellistä merkitystä käyttäen tavanomaista suurempaa kieltä. Jeesus puhui tähtien putoavan taivaasta Ihmisen Pojan paluun yhteydessä. Se tarkoittaa että jotain tavattoman merkityksellistä tapahtuu, joka koskettaa koko luomakuntaa. Tällaista kieltä juutalaiset käyttivät kun oli tapahtunut, tai tulee tapahtumaan, jotain merkitykseltään valtavaa.

Pietari selitti juutalaiselle kuulijakunnalle, että Joelin profetia täyttyi helluntaipäivänä - tai ainakin että sen toteutuminen alkoi helluntaina. Nyt Jumala vuodattaa Henkeään. On kyse maailmanhistoriaa mullistavasta tapahtumasta, viimeisten aikojen tapahtumista, lopunaikojen koittamisesta. Jeesuksen ylösnousemuksesta ja Hengen vuodatuksesta alkoi aikojen loppu.

Elämme yhä tätä vaihetta, seurakunnan aikaa. Odotamme Jeesuksen toista tulemusta. Toisaalta Uudessa testamentissa kehotetaan odottamaan Jeesusta. Hän voi tulla pian, tai äkisti. Toisaalta on kohtia, joiden mukaan Messiaan paluu voi viipyä. Siinä voi mennä pidempään. Esimerkiksi Jeesuksen vertauksessa neityistä sulhasen odotus kesti ja kesti. Vaikka on mennyt 2000 vuotta, tämä ei tarkoita että pitäisi ajatella "ei se Jeesus tulekaan". Jeesus tulee takaisin, hän on luvannut sen. Hän ei valehtele. Emme tiedä milloin hän tulee. Meitä kehotetaan siksi valvomaan.

Pietarin puhe viilsi kuulijoiden sydäntä. Se pisti heidän omaatuntoaan. On vaikea sanoa loppuiko Pietari puhe vai keskeytyikö se kuulijoiden voimakkaaseen reaktioon. Joka tapauksessa kuulijoita kääntyi paljon ja noin 3000 henkilöä kastettiin. Näin syntyi Jerusalemin alkuseurakunta. Jerusalemista evankeliumi levisi ensin juutalaisten, sitten samarialaisten ("puolijuutalaisten"), ja lopulta myös pakanoiden keskuuteen.

Kirkkohistoriasta tiedämme että evankeliumi on levinnyt vähän kerrassaan. Välillä on ollut hiljaisempia jaksoja. Mutta sitten on tullut seuraava aalto, ehkä vuosikymmenien tai vuosisatojen päästä. Evankeliumi on levinnyt nyt kaikille mantereille. Jeesus sanoi että evankeliumi julistetaan kaikille kansoille ja sitten tulee loppu.

Vieläkin on kansoja, jotka eivät ole kuulleet omalla kielellään evankeliumia. Niitä ei ole enää niin paljon kuin aiemmin, mutta heitä on yhä. Minusta on hienoa että Suomen Vapaakirkossakin tehdään lähetystyötä saavuttamattomien kansojen parissa. Toki lähetystyö on kaikkialla tärkeää. Mutta erityisesti evankeliumin julistusta tarvitaan saavuttamattomien kansojen parissa, maissa joissa on vain vähän kristittyjä, kuten Thaimaassa. Kaikki kansat tarvitsevat kuulla evankeliumin.

Varhaiset kristityt kokoontuivat yhteen sekä Jerusalemin temppelissä ja kodeissaan. Kristinusko oli alussa vielä yksi juutalainen suuntaus muiden joukossa, juutalainen suuntaus, jonka mukaan Messias on nyt tullut. Alkukristityt eivät lopettaneet temppelissä käyntiä. Vasta kun synagoga työnsi kristityt pois, kristinusko erkaantui lopullisesti juutalaisuudesta.

Varhainen seurakunnan omaisuus oli kollektiivisessa omistuksessa. Jo Jeesuksella ja apostoleilla oli yhteinen kukkaro. Tämä oli alkuseurakunnan yhteisen taloudenpidon taustalla. Myöhemmin Jerusalemin uskovat elivät köyhyydessä. Paavali keräsi Välimeren seurakunnilta heille avustusta. Yhteisomistus vaikuttaa olleen tilapäinen ratkaisu. Se saattoi olla tarpeen seurakunnan alkutilanteessa. Voimakas lopunaikojen ja Kristuksen paluun odotus saattoi olla taustalla alkutilanteen omaisuutta koskevissa käytännön ratkaisuissa. Joka tapauksessa jo Uuden testamentin lehdiltä näemme että tämä käytäntö ei velvoittanut myöhempiä kristittyjä. Yksityisomistus on raamatullista. Meidän ei tarvitse perustaa yhteistä kommuunia, kuten Jerusalemin alkuseurakunta. Toki sellaisiakin on. Munkki- ja nunnaluostareissakin kaikki on yhteistä.

Voimme yhä tänään kokea Kristuksen Hengen vuodatusta. Siihen voi liittyä, mutta ei välttämättä tarvitse liittyä, karismaattisia ilmiöitä, kuten profetioita, unia ja näkyjä. Pyhä Henki toimii edelleen hyvin monenlaisin tavoin. Hän puhuu meille Raamatun lehdillä, ravitsee sisintämme, vahvistaa meitä.

Pyhä Henki toimii seurakunnassa ja myös maailmassa. Hän toimii suoraan, hän kutsuu esim. muslimeja ilmestysten ja johdatusten kautta, Pyhä Henki on suvereeni Jumala. Hän toimii vapaasti niin kuin tahtoo. Mutta myös seurakunnan kautta, ja ehkä erityisesti seurakunnan kautta. Jeesus antoi seurakunnalle tehtävän julistaa evankeliumia ihmisille. Tämä on Jumalan suunnitelma, seurakunta on Jumalan missiossa hyvin keskeisesti mukana.

Rukoileminen on myös todella tärkeää. Emme näe silmillämme mitä kaikkea rukous saa aikaan, tai paremmin Jumala sen kautta että huudamme häntä avuksi. Se on evankeliumin leviämisessä ja kaikessa tavattoman tärkeää. Ajatus siitä että tekeminen olisi tärkeää mutta rukous ei, ei nouse Raamatusta vaan sekulaarista kulttuurista. Rukous on vähintään yhtä tärkeää kuin toiminta.

Aivan erityisesti Pyhä Henki toimii Jumalan sanan kautta mm. luettuna, kuultuna sekä laulettuna, näyteltynäkin. Esim. Uuden testamentin kerronnalle uskollisten Jeesus-elokuvienkin kautta ihmisiä on kääntynyt uskoon. Pyhää Henkeä kuvataan Kirjoituksissa erilaisin kuvin, kuten lukemassamme tekstissä tulena ja tuulena.

Saakoon Jumalan Pyhä Henki täyttää meidät uudelleen rohkeudella, voimalla, rakkaudella ja terveellä ymmärryksellä. Hän on myös terveen harkinnan Henki. Hän auttaa meitä ymmärtämään Kristuksen totuutta ja asioita. Pyhä Henki vaikuttaa meissä siis myös kognitiivisesti eli tiedollisesti.

Saakoon Pyhä Henki jakaa meille erilaisia armolahjoja. Raamatussa ei tehdä jyrkkää erottelua karismaattisten ja muiden lahjojen välillä. Jumala käyttää hyvin monenlaisia lahjoja. Pyhä Henki voi ottaa myös kaikki luonnolliset lahjat omaan käyttöönsä ja puhaltaa niihin elämän. Saakoon hän vaikuttaa vahvasti keskuudessamme. Täyttäköön hän meidät ilolla, rauhalla ja rakkaudella. Tuokoon hän Jumalan pyhyyden läsnäolon meihin. Hän on Kristuksen Henki. Hän on armon Henki. Hän on läpensä hyvä.

Rukoillaan vielä yhdessä Jumalan Pyhää Henkeä. Joskus mietitään voiko Pyhää Henkeä rukoilla, koska Raamatussa ei rukoilla Pyhää Henkeä. Mutta totta kai Pyhää Henkeä voi rukoilla, koska hän on Jumala. Kyllähän Jumalaa voi rukoilla. Hyvin varhaiset kristitytkin rukoilivat Pyhää Henkeä.

Rukoillaan vuodesta 1466 vuoteen 1536 eläneen katolilaisen humanistin ja teologin, Erasmus Rotterdamilaisen, sanoin:

”Palvottava Henki, joka lähdet Isästä ja Pojasta ja teet täydelliseksi kaikkivaltiaan Kolminaisuuden, kaikessa molempien kanssa samanlainen, mutta ainoastaan persoonaltasi erilainen. Sinä annat hyvyydessäsi anteeksi katuvaisten synnit, Sinä puhdistat pyhällä kosketuksellasi ihmissielut, Sinä lohdutat ahdistetut, Sinä ilahdutat murheelliset puhtaalla ilolla. Sinä poistat pilvet valollasi, Sinä johdatat eksyvät kaikkeen totuuteen, Sinä lämmität palelevat rakkauden tulella, Sinä sovitat riitaisat rauhan sitein, Sinä suot monia ja monenlaisia lahjoja niille, jotka tunnustavat Sinun kauttasi Jeesuksen nimeä. Sinun vaikutuksestasi elävät kaikki, jotka todella elävät, Sinun ilosi on asua yksinkertaisten sydämissä, jotka olet armollisesti vihkinyt itsellesi temppeleiksi.

Rukoilen Sinua: suojele minussa Sinun laupeutesi lahjat ja lisää joka päivä sitä mitä olet antanut minulle, että Sinun johdollasi lihalliset himoni kuolisivat ja haluni taivaalliseen elämään vähitellen kasvaisi. Anna minun Sinun valaisemanasi niin vaeltaa läpi tämän maailman synkän korven, etten saastuisi Saatanan paheissa enkä sekaantuisi mihinkään erehdyksiin, jotka poikkeavat siitä turmeltumattomasta totuudesta, jonka yhteinen pyhä seurakunta on meille ilmoittanut Sinun jumalallisen voimasi kautta. Yhdessä Isän ja Pojan kanssa Sinä elät ja hallitset iankaikkisesti. Aamen.”