Kysymys Raamatusta ei ole aivan yksinkertainen. Raamattu ei ole lasten kirja. Pienten lasten ei kannata antaa lukea omatoimisesti Raamattua. Sitä varten on olemassa lastenraamattuja, joihin on valikoitu lapsille soveltuvia tekstejä. Lasten ei tarvitse tietää liian varhain aikuisten hämmentävästä maailmasta.
Raamattu on ehkä enemmän kirjasto kuin kirja. Siellä on toisaalta yhdistäviä teemoja ja historiallisia tosiasioita. Toisaalta siellä on myös historiallisia ja luonnontieteellisiä epätarkkuuksia ja teologisia jännitteitä.
Meillä ei ole Raamatun alkuperäisiä käsikirjoituksia (joille jotkut fundamentalistit ja äärikonservatiivit laittavat paljon painoa). Paikka paikoin Raamatun merkityksen ymmärtäminen on lähinnä arvailua. Kokemukseni on ollut että mitä enemmän olen perehtynyt Raamattuun, sitä enemmän kuva on monimutkaistunut.
Raamattu sisältää vaikeasti tulkittavia haasteita, sekä aiheita, jotka voivat loukata herkkiä lukijoita/kuulijoita. Samalla Raamatussa on myös helpommin ymmärrettäviä asioita, kuten reformaattori Martti Lutherin (1483-1546) mukaan Raamatun pääsanoma: Kristuksen evankeliumi. Joskus tarvitsemme evankeliumin lohdutuksen lisäksi myös herättelyä (laki).Meillä Suomen vapaassa kristillisyydessä korostuu usein Raamattu Jumalan sanana. Vielä perustavampi asia on kuitenkin Jeesus Kristus Jumalan Sanana. Toki Raamattu kertoo Jeesuksesta (Vanha testamentti epäsuoremmin ja Uusi testamentti suoremmin). Jumalan Pojan ja pyhän kirjan lisäksi Jumalan sanaa on myös kristillinen julistus, jossa Jumalan sana ajankohtaistuu tähän hetkeen.
Raamattu on korvaamattoman tärkeä. Raamatun ymmärtämiseen ja soveltamiseen tarvitaan kuitenkin enemmän kuin pelkkää raamatunjakeiden toistelua. Tarvitaan kristillistä yhteisöä ja teologista ajattelua. Kun Raamattu saa olla osa tätä kokonaisuutta, se voi palvella paremmin tarkoitustaan. Silloin suhde Raamattuun ei myöskään muodostu niin helposti kapean individualistiseksi.
Varoisin asettamasta Jeesusta ja Raamattua vastakkain. Jeesus piti itse Vanhan testamentin kirjoituksia arvovaltaisina (esim. Matteus 5:17-18; Johannes 10:35). Hän myös valtuutti apostolit julistamaan evankeliumia. Uusi testamentti on apostolista julistusta. Emme tietäisi kovin paljoa Jeesuksesta ilman Raamattua.
Vanha testamentti on se tausta, josta Jeesuksen hahmo nousee, ja jota vasten hänen sanomansa käy ymmärrettäväksi. Uuden testamentin evankeliumit ovat myös tieteen kannalta tärkeimmät lähteet tutkittaessa historian Jeesusta. Apostolien teot, kirjeet ja Ilmestyskirja piirtävät meille varhaisen kirkon käsityksen Jeesuksen merkityksestä.
Mitä kristillisen seurakunnan laulamat virret ja hengelliset laulutkaan olisivat ilman Raamattua? Yksikään teologi ei kasva Raamatusta ohi eikä ulos, jos tahtoo olla kristitty teologi. (Toivottavasti maltillisena) konservatiivikristittynä, ja teologian opiskelijana, kieltäydyn sanomasta että Raamattu olisi väärässä uskon ja elämän ohjeena. Uskon että Raamattu on Jumalan sanaa.
Periaatteeni on perinteisenä protestanttina että Raamattu on kristillisen uskon ja elämän ylin ohje. Jumalan sanaa ihmisten sanoin. Tiedostan samalla myös sen että kristillisessä julistuksessa on lupa yksinkertaistaa/pelkistää.
Tunnustan silti että Raamattua tulee tulkita oikein ja vastuullisesti. Raamattua on käytetty historiassa, ja käytetään yhä tänään, myös väärässä käyttötarkoituksessa. Kirkkoisä Augustinuksen (354–430) mukaan rakkaus on oikea tulkinnallinen lähtökohta lähestyä kristillisen kirkon pyhiä kirjoituksia.
En kannata ahdasta Raamatun virheettömyysoppia. Ne teologit ja eksegeetit, jotka tuntevat alansa, ja ovat rehellisiä itselleen ja muille, ja tunnustavat virheettömyysoppia, tekevät virheettömyyden määrittelyyn varsin väljät raamit / huolellisesti muotoillut lausekkeet.
Voisin varmaan allekirjoittaa jotain sellaista itsekin. Uskon että Raamattu on Jumalasta ja ettei se johda harhaan vaan pelastukseen. Näen kuitenkin ongelman siinä että se ei ole sitä mitä sanalla virheettömyys meidän kulttuurissamme (jossa korostetaan eksaksia tietoa) tarkoitetaan. Voikin olla parempi tunnustaa (positiivisin määrein) että Raamattu on totuudellinen ja luotettava siinä mitä se opettaa.
Erityisesti yhdysvaltalaisessa evankelikaalisessa (nykyisin USA:n fundamentalistitkin kutsuvat usein itseään evankelikaaleiksi) keskustelussa sana virheettömyys (engl. inerrancy) on saanut toisinaan suhteettomat suuret mittasuhteet. Sanan "virheetön" tunnustamista pidetään joissakin konservatiivipiireissä oikean opin ehdottomana mittatikkuna, vaikka muissa näkemyksissä joustettaisiin perinteisestä näkökulmasta katsoen liikaakin, mukaanlukien siinä, mitä Raamatusta uskotaan/ajatellaan.
Raamatussa on historiallisia ja luonnontieteellisiä epätarkkuuksia sekä teologisia jännitteitä. Ei tarvitse olla koulutettu teologi että voi huomata niitä (kunhan lukee huolellisesti ja avoimin mielin). Monista niistä tiedettiin jo antiikin aikana. Se, että siellä on tällaisia "virheitä", ei vie kirja(kokoelma)lta ilmoituksellista arvoa.
Mutta se tarkoittaa sitä että vaikka Raamatun sanoma on luotettavaa ja totta, Raamattu on samalla inhimillinen tekstikokoelma. Raamattua (tai muitakaan tekstejä) ei voi irrottaa alkuperäisestä taustastaan tehden niille oikeutta. Kaikki tämä tekee Raamatun opiskelusta hyvin mielenkiintoista. Jumala puhuu yhä tänään Raamatun lehdillä, jos vain haluamme kuunnella.
Opin perusteleminen yksin Raamatulla vetoamatta mihinkään muuhun ei ole aivan yksinkertaista. Tämän osoittaa jo pinnallisempikin perehtyminen kristinuskon historiaan. Kirkkohistorian saatossa lopulta harhaoppisiksi määritellyt tahotkin ovat vedonneet Raamattuun. Yhä tänään erilaisilla kristinuskon suuntauksilla on yhteisistä näkemyksistä huolimatta myös yhteensovittamattomia käsityksiä. Ja kaikki tunnustavat uskovansa Raamattuun.
Raamattu ei tarjoa valmista oppijärjestelmää. Se antaa kyllä aineistoa sellaisen muodostamiseen. Raamattu onkin enemmän "raaka-aine", kuin "lopputuote", kun on kyse kristillisen opin ja etiikan määrittelystä. Kun tätä "raaka-ainetta" työstetään, saadaan jonkinasteinen "lopputuote".
Käytin sanaa "jonkinasteinen", sillä raamatuntulkintamme (kuten myös oppijärjestelmämme) on aina vajaata, eikä tule koskaan valmiiksi. Kuitenkin se, että lähdemme Raamattua kunnioittavasta positiosta käsin työstämään sen tekstejä huolella, on erinomainen lähtökohta. Kaikki tulkinnat eivät ole yhtä hyvin perusteltuja raamatunkirjojen huolellisen ja kunnioittavan tarkastelun valossa.
Mikäli kristinusko sisältäisi irrationaalisia (järjenvastaisia) asioita, ne olisi nähdäkseni syytä hylätä (kuten taikausko). Kristinusko sisältää kuitenkin (kannattajiensa mukaan) rationaalisten (järjellisten) elementtien lisäksi myös suprarationaalisia (järjen ylittäviä) elementtejä. Ne tulee pyrkiä säilyttämään. Sen ratkaisemiseksi, mihin kategoriaan asioita jaotellaan, on apuna Raamatun lisäksi myös traditio, järki ja kokemus.
Se, onko Raamattu ja kristinusko yksilölle tai yhteisölle hyväksi, riippuu paljolti siitä, miten Raamattua ja kristinuskoa sovelletaan. Se, miten niitä oikein sovelletaan, riippuu paljon ihmisten, seurakuntien ja kansojen tilanteesta. Väärällä tavalla sovellettuna mikä tahansa uskonto tai ideologia voi olla tuhoisaa.
Keskeisimpiä raamatullisia ja kristillisiä eettisiä periaatteita ovat rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Siinäkin, miten niitä kulloinkin sovelletaan, tarvitaan ymmärrystä. Rakkauden, uskon ja hyvyyden nimissäkin on rikottu lähimmäisiä.
On ongelmallista, jos Raamattu nostetaan ylimmäksi uskon kohteeksi. Raamattu ei ole Jumala. Raamattu ei ole persoona. Kristityt kunnioittavat syvästi Raamatun tekstejä. He pitävät niitä pyhinä kirjoituksina (ja oikein tekevät). He eivät kuitenkaan palvo Raamattua (bibliolatria).
Konservatiivinen herätyskristillinen Uuden testamentin tutkija Donald Arthur Carson (1946-) on sanonut hyvin: "Raamattu ei pelasta ketään. Jumala, joka ilmoittaa itsensä Jeesuksessa Kristuksessa Raamatun välityksellä, pelastaa."
Raamattu ei ole tullut suoraan taivaasta saneltuna. Se on Jumalan sanaa ihmisten kautta välitettynä. Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, mutta siinä on myös inhimillistä "sivumakua". Siinä on Jumalan työn lisäksi nähtävissä myös ihmisen "kädenjälki".
Raamattu on samanaikaisesti ja erottamatta jumalallinen ja inhimillinen. Raamatun auktoriteetti on johdettua. Raamattu saa arvovaltansa korkeimmalta taholta, siltä Jumalalta, joka ilmoittaa sen välityksellä tahtoaan ja tarkoitustaan. Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on yksin ainoa palvontamme kohde.
Hyvä johdantoteos raamatunkirjojen tulkintaprosessiin on Gordon Fee & Douglas Stuart: How to Read the Bible for All It's Worth (suomennettu nimellä Kirjojen Kirja - Avaimia Raamatun tulkintaan). Kirjan ansiona on erityisesti että se esittelee selkeästi ja yleistajuisesti tärkeimmät Raamatun kirjallisuuden lajit eli eri genret (mm. laki, historiallinen narratiivi, runous, profetia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti