Näkökulma: Miksi olen vapaakirkollinen?

Suomen Viikkolehti 15.4.2026

Suomalaista vapaakirkollisuutta on tunnetusti vaikea määritellä kovin tarkasti. Alustava määritelmä voisi olla ehkä vaikka seuraavan kaltainen:

”Suomen Vapaakirkko on protestanttinen matalakirkollinen kirkkokunta, joka pyrkii määrittelemään uskoansa palaamalla uudelleen ja uudelleen (protestanttiseen) Raamattuun (apokryfikirjoja ei tunnusteta osaksi kaanonia). Vapaakirkko suhtautuu myönteisesti reformaatioon ja usein myös karismaattiseen liikkeeseen. Juuremme ovat herätyskristillisyydessä. Katto-organisaatiomme on verrattain kevyt. Vapaaseurakuntien toiminta on verrattain itsenäistä.”

Jokunen ajatus kirkosta ja historiasta

Lukioajoista muistan uskonnontunneilta asian, joka nolotti jälkeenpäin (oli toki muitakin asioita jotka nolotti, mutta ei enempää niistä tällä kertaa). Tulin väittäneeksi että helluntailaisuus on maailman suurin kristinuskon suunta. Opettaja sanoi että roomalaiskatolinen kirkko on suurin. Meinasin sanoa "mutta eiväthän he ole oikeasti kristittyjä". Älysin silloin vaieta.

Jokunen ajatus teologian opiskelemisesta

Kannattaako opiskella teologiaa suomalaisessa kansanopistossa vai yliopistolla? Vastaus riippuu siitä mitä hakee. Jos pyrkii ammattitutkijaksi, uskonnonopettajaksi, ev.lut. kirkon papiksi tai ortodoksipapiksi, silloin kannattaa pyrkiä yliopistoon. Suomessa voi opiskella teologiaa Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa, sekä Turun Åbo Akademissa (ortodoksista teologiaa ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa).

Jos haluaa sen sijaan vaikuttaa helluntailaisuuden tai Vapaakirkon piirissä maallikkona, tai jos ajatuksissa on ehkä seurakuntatyö tai lähetystyö kyseisten yhteisöjen parissa, Iso Kirja tai Suomen teologinen opisto ovat varsin varteenotettavia vaihtoehtoja. Myös Suomen metodistikirkko kouluttaa pappejansa Suomen teologisella opistolla.

Augustinuksen joulusaarna

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 10.12.2024

Näin joulun alla luen Augustinuksen joulusaarnan. Aurelius Augustinus oli Hippon kaupungin piispa. Hän on lännen merkittävimpiä kirkkoisiä. Augustinus eli 354-430. Tekstin on suomentanut latinasta Timo Nisula. Se löytyy Seurakuntalaisen verkkosivuilta.

Englanninkielinen dokumenttisarja kirkkohistoriasta

Kirkkohistoria on tärkeä teologian oppiaine. Kristittyjen olisi hyvä olla selvillä siihen liittyvistä perusasioista edes jonkinverran. Kristinusko on elänyt kahdentuhannen vuoden aikana hyvin monenlaisia vaiheita.

BBC julkaisi vuonna 2009 dokumenttisarjan A History of Christianity (Kristinuskon historia). Se kattaa kuusi noin tunnin mittaista jaksoa. Dokumenttisarjasta saa hieman yleiskuvaa tästä erittäin laajasta aiheesta.

Sarjan juontaja on Diarmaid MacCulloch. Hän on Oxfordin yliopiston kirkkohistorian professori. Hän ei kuvaile itseään kristityksi, vaan kristittyjen ystäväksi. MacCulloch on taustaltaan anglikaani. Hän myös tunnustautuu homoseksuaaliksi.

Diarmaid MacCulloch on myös kirjoittanut sarjan kanssa samannimisen kirjan kirkkohistoriasta. En ole lukenut sitä, mutta linkkaan kirja-arvostelun.

Pari riviä evankelikalismista

Nykyisin on alkanut toistua suomenkielinen ilmaisu "amerikkalainen evankelikaalinen fundamentalismi". Tahdon lyhyesti sanoa joitakin ajatuksia tähän liittyen.

Jumalan sana ja seurakunta

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 5.11.2024

Kolossalaiskirje 1:21-23 

Paavali sanoi olevansa evankeliumin palvelija, kreikan sana doulos voi tarkoittaa myös orjaa. Kristuksen seurakunta on Jumalan sanan palvelija. Jumalan sana on sen yläpuolella. Protestanttiset uskonpuhdistajat opettivat yksin Raamattu -periaatetta, latinaksi sola scriptura. He tarkoittivat tällä että Raamattu on kristillisen opin ja elämän korkein auktoriteetti. Näin me uskomme myös Vapaakirkossa. Kristillisessä perinteessä on paljon arvokasta, sellaista mitä on hyvä vaalia ja säilyttää. Toisaalta kristillistä traditiotakin on arvioitava aina Raamatun valossa.

Jokunen linkki Sensuroitu -kirjasta

Minulta pyydettiin blogi-kirjoitusta Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin kirjoittamasta teoksesta Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023). En käy tässä sellaista kirjoittamaan. Annan kuitenkin jokusen linkin minua oppineempien teologien netistä löytyviin kirjoituksiin.

Yleisönosasto: Rajan yli?

Suomen Viikkolehti 3.5.2024

Päätoimittaja Manuel Rautalahti kirjoitti Suomen Viikkolehden pääkirjoituksessa 5/24 otsikolla Kirkko astuu rajan yli. [Artikkeli on maksumuurin takana, mutta se julkaistiin 14.5.2024 myös Seurakuntalaisessa ilman maksumuuria.] Hänellä oli hyviä mietteitä. Yhdyn niistä suurimpaan osaan. Haluan kuitenkin kommentoida seuraavaa kohtaa:

”Kohtalokkaaksi perustelun tekee se, että Jeesus itse vahvisti avioliiton. Piispojen perustelu antaa ymmärtää, että Jeesus ei ole enää kaikkitietävä ja että hän puhui vain oman aikansa ihmisille vallitsevan tiedon valossa. Tällöin riisutaan Jeesuksen jumaluus ja hänet puetaan vain aikansa merkittävien opettajien viittaan. Samalla Jeesuksen kaikki muutkin sanat evankeliumeissa joutuvat erikoiseen valoon.”

Kristinusko ja Raamattu?

Kysymys Raamatusta ei ole aivan yksinkertainen. Raamattu ei ole lasten kirja. Pienten lasten ei kannata antaa lukea omatoimisesti Raamattua. Sitä varten on olemassa lastenraamattuja, joihin on valikoitu lapsille soveltuvia tekstejä. Lasten ei tarvitse tietää liian varhain aikuisten hämmentävästä maailmasta.

Raamattu on ehkä enemmän kirjasto kuin kirja. Siellä on toisaalta yhdistäviä teemoja ja historiallisia tosiasioita. Toisaalta siellä on myös historiallisia ja luonnontieteellisiä epätarkkuuksia ja teologisia jännitteitä. 

Meillä ei ole Raamatun alkuperäisiä käsikirjoituksia (joille jotkut fundamentalistit ja äärikonservatiivit laittavat paljon painoa). Paikka paikoin Raamatun merkityksen ymmärtäminen on lähinnä arvailua. Kokemukseni on ollut että mitä enemmän olen perehtynyt Raamattuun, sitä enemmän kuva on monimutkaistunut.

Usko elämäntapana

1. Johdanto

Tämän pienen kirjoituksen tarkoituksena on esitellä hieman Brian McLarenin teoksesta Finding Our Way Again: Return of the Ancient Practices nousevia ajatuksia, sekä esittää niistä myös vähän arvioita. McLaren pyrkii auttamaan länsimaisia kristittyjä soveltamaan uskoaan, ei ainoastaan uskomusjärjestelmänä, vaan myöskin elämäntapana.

2. Usko elämäntapana

Ihmiset etsivät merkityksellistä tapaa elää. Jos he eivät löydä sitä kristinuskosta, he kääntyvät muiden uskontojen, kuten buddhalaisuuden, pariin. Pelkät uskomusrakenteet eivät kannattele uskoa. Tarvitsemme lisäksi johdonmukaista, vakuuttavaa ja yhteisöllistä tapaa elää.

Ratkaisukristillisyys?

Mielestäni on tärkeää selventää että mitä tarkoitamme ratkaisukristillisyydellä ja mitä emme. Nähdäkseni amerikkalaista Charles Grandison Finneyn (1792-1875) tyylistä semi-pelagiolaista ratkaisukristillisyyttä emme tarvitsisi. Finneyllä on ollut yllättävän paljon vaikutusta moderniin evankelikalismiin (mm. alttarikutsut, syntisen rukous).

Miksi olen vapaakirkollinen?

Tässä hieman omakohtaista (ja varsin rehellistä) tajunnanvirtaa aiheesta, jota olen joskus miettinyt.

Mikä Suomen Vapaakirkko on?

Suomalaista vapaakirkollisuutta on tunnetusti vaikea määritellä kovin tarkasti. Alustava määritelmä voisi olla vaikka seuraavan kaltainen:

"Suomen Vapaakirkko (SVK) on protestanttinen matalakirkollinen kirkkokunta, joka pyrkii määrittelemään uskoansa palaamalla uudelleen ja uudelleen Raamattuun (protestanttinen kaanon eli apokryfikirjojen auktoriteettia ei tunnusteta).

SVK suhtautuu myönteisesti reformaatioon ja aika usein myös karismaattiseen liikkeeseen. SVK:n juuret ovat herätyskristillisyydessä. SVK:n katto-organisaatio on verrattain kevyt. Tämä mahdollistaa vsrk:ien itsenäistä toimintaa, joka parhaillaan toimii hyvin (ei aina).

Vapaakirkollisuus on enemmän toimintaa (olemme maallikkoliike) kuin perusteellista tutkimusta (tarvitsemme samalla kuitenkin myös intellektuelleja, jotka haastavat meitä). Meille on tärkeää että evankeliumi menee eteenpäin ja että lähimmäinen tulee autetuksi."

Hengelliset harjoitukset historiassa ja nykyajassa

1. Johdanto

Kristillisen kirkon pitkä traditio voi rikastuttaa suuresti nykyihmisten käsityksiä ja kokemuksia rukouksesta ja hengellisestä elämästä. Tämän hyvin lyhyen kirjoituksen tarkoituksena on  tarjota pieni vilkaisu edellisten sukupolvien elävään uskonkokemukseen.

Tähän alkuun on todettava, että kristillisessä spiritualiteetissa on kyse kristinuskon harjoittamisesta. Kristityt käyttävät samoja sanoja (kuten meditaatio eli mietiskely) ja samoja käytäntöjä (kuten hiljaisuudessa tapahtuvat hengitysharjoitukset) kuin muissakin uskonnoissa. Kristityt antavat niille kuitenkin erilaisen merkityksen.

Kristitty meditoi pääasiallisesti Jumalan sanaa. Kristinuskossa hiljaisuudessa tapahtuvan tyhjentymisen tarkoituksena ei ole esimerkiksi korkeamman tietoisuuden tilan (valaistuminen) tavoittelu. Sen sijaan tarkoituksena on tehdä tilaa Jumalan sanalle.

Luterilaisten ja vapaakirkollisten yhteisiä ajatuksia Raamatusta ja kristillisestä elämästä

Tässä kirjoituksessa on lisää otteita julkaisusta

Raamattu, kristillinen elämä ja teologia: Luterilaisia ja vapaakirkollisia näkökulmia.

Tomi Karttunen (toim.) Kirkkohallitus, Helsinki 2023.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen Vapaakirkko ovat käyneet virallista oppikeskustelua jo vuosikymmeniä.

Tässä julkaisussa Vapaakirkkoa ovat virallisesti edustaneet kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen, Hämeenlinnan vapaaseurakunnan johtava pastori Arto Kortemaa, Suomen teologisen opiston rehtori Timo Lehikoinen sekä Suomen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja Jaakko Pihlajamäki.

Luterilaista kirkkoa on edustanut näissä keskusteluissa piispa Bo-Göran Åstrand (pj.), Timo Helenius, Marko Sagulin, Ulla Saunaluoma ja dosentti Tomi Karttunen (neuvottelukunnan siht.).

Raamattu, kristillinen elämä ja teologia - vapaakirkollisia näkökulmia

Tässä kirjoituksessa on otteita julkaisusta

Raamattu, kristillinen elämä ja teologia: Luterilaisia ja vapaakirkollisia näkökulmia.

Tomi Karttunen (toim.) Kirkkohallitus, Helsinki 2023.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen Vapaakirkko ovat käyneet virallista oppikeskustelua jo vuosikymmeniä.

Tässä julkaisussa Vapaakirkkoa ovat virallisesti edustaneet kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen, Hämeenlinnan vapaaseurakunnan johtava pastori Arto Kortemaa, Suomen teologisen opiston rehtori Timo Lehikoinen sekä Suomen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja Jaakko Pihlajamäki.

Luterilaista kirkkoa on edustanut näissä keskusteluissa piispa Bo-Göran Åstrand (pj.), Timo Helenius, Marko Sagulin, Ulla Saunaluoma ja dosentti Tomi Karttunen (neuvottelukunnan siht.).

Pientä filosofointia hengellisestä työstä

Hengellinen työ on Jumalan ja ihmisten palvelemista. Työ on todella kokonaisvaltaista. Ihminen on jakamaton kokonaisuus. Teologian opinnoista on hengelliseen työhön paljon hyötyä, mutta teologia tulee todella eläväksi vasta ihmisten todellisuuden keskellä.

Johannes Krysostomoksen jouluhomilia

Puhe Keuruun vapaaseurakunnalla 17.12.2021

Tällä kerralla en pidä itse valmistelemaani opetuspuhetta. Sen sijaan haluan lukea teille tänään kirkkoisä Johannes Krysostomoksen joulusaarnan eli jouluhomilian. Se on merkitykseltään rikas ja sävyltään juhlava. Siinä ollaan Jumalan ihmiseksitulemisen, inkarnaation, salaisuuden äärellä.

Krysostomos eli vuodesta 347 vuoteen 407. Hän oli munkki, saarnaaja ja pappi, josta tuli arkkipiispa ja lopulta Konstantinopolin patriarkka. Hänet tunnetaan hyveellisestä elämästään ja hänen tekstejään, mitä on säilynyt, luetaan edelleen.

Johannes puhui saarnansa alunperin kreikaksi. Tämä käännös on ortodoksipappi Andrei Verikovin englanninkielestä kääntämä. Tämä käännös löytyy hänen blogistaan. Kuunnellaan yhdessä näitä sanoja Kristuksen syntymästä. Toivon että ne saisivat puhutella meitä.

Tuhlaajapoika

Puhe Viitasaaren helluntaisrk:lla su 26.5.2019

Luukkaan evankeliumi 15:11-32

Luukkaan evankeliumin luvussa 15 on kolme vertausta - vertaus kadonneesta lampaasta, vertaus kadonneesta hopearahasta ja vertaus kahdesta kadonneesta pojasta ja heidän käsittämättömän anteliaasta ja armollisesta isästään. Keskitymme tässä vertauksista kolmanteen.

Kolmas käsky - Sapatti

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 19.5.2019

5. Mooseksen kirja 5:12-15

Opiskelemme jälleen kymmentä käskyä. Tänään on vuorossa kolmas käsky. 2. Mooseksen kirjan teksti antaa hieman erilaisen perustelun sapattikäskylle kuin 5. Mooseksen kirja. 2. Mooseksen kirjassa sapatin viettämistä perustellaan viittaamalla luomisviikkoon, 5. Mooseksen kirjassa puolestaan sillä, että Israel oli orjana Egyptissä, ja että Jumala vapautti heidät sieltä, sekä ihmisten levontarpeella. Niin orjat kuin vapaat saivat levätä ja kotieläimetkin saivat olla sapattina rauhassa.