Puhe Uuraisten helluntaisrk:lla su 20.9.2026
Kiitos että olemme saaneet tulla jälleen tänne Uuraisten helluntaiseurakunnalle KMK:n kanssa. On ilo ja kunnia saada palvella teitä musiikissa ja sanassa.
Rukoillaan uskonpuhdistaja Martti Lutherin sanoin:
Olen luterilaisesta kodista, jossa vanhempani kunnioittivat uskonasioita. Mummini opetti minua lapsena rukoilemaan ja lauloi hengellisiä lauluja. Äitini käytti minua seurakunnan kerhossa, ja perheessäni käytiin myös joulukirkossa.
Olen ollut lapsesta asti pohdiskelija ja tykännyt lukea. Kai minua on joskus pidetty melko syvällisenäkin. Se, mitä olen elämäni aikana lukenut, on ollut enimmäkseen johdantoja, oppikirjoja ja yleisteoksia. Olen yrittänyt kurkistella tiedon maailmaan. Tehdä pistokokeita. Tiedostan olevani ajattelijanakin hyvin keskeneräinen.
Yleisemmällä tasolla pysyttely on ollut myös oma valintani. Tajusin nuorempana, että minulla ei ole niin paljon annettavaa taustayhteisössäni, suomalaisessa vapaakristillisyydessä, jos pyrkisin erikoistumaan pidemmälle. Todellinen asiantuntemus edellyttäisi paljon rajaamista sekä valtavasti työtä. Kuhunkin teologian pääaineen alakohtaan voisi uppoutua loppuelämäkseen.
Kannattaako opiskella teologiaa suomalaisessa kansanopistossa vai yliopistolla? Vastaus riippuu pitkälti siitä, mitä teologian opinnoilta hakee. Jos pyrkii ammattitutkijaksi, uskonnonopettajaksi, evankelis-luterilaisen kirkon papiksi, tai ortodoksipapiksi, silloin kannattaa pyrkiä yliopistoon. Suomessa voi opiskella teologiaa Helsingin, Itä-Suomen yliopistoissa, sekä Åbo Akademissa ruotsiksi. Ortodoksista teologiaa tosin opiskellaan ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa.
Jos haluaa vaikuttaa helluntailaisuuden tai Vapaakirkon piirissä maallikkona, tai jos ajatuksissa on seurakuntatyö tai lähetystyö kyseisten yhteisöjen parissa, Iso Kirja tai Suomen teologinen opisto ovat erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja. Myös Suomen metodistikirkko kouluttaa pappejansa Suomen teologisella opistolla.
Olen ollut lapsesta asti pohdiskelija ja tykännyt lukea. Kai minua on joskus pidetty aika syvällisenäkin. Näin 43-vuotiaana täytyy todeta rehellisesti etten ole mitään kovin syvällisiä teoksia edes lukenut. Tai kenties jokusen harvan. Kaikkihan on suhteellista. Ylipäätään en ole lukenut kovin paljoa, jos vertaan itseäni akateemikoihin.
Sekin, mitä olen lukenut, on ollut enimmäkseen johdantoja, oppikirjoja ja yleisteoksia. Olen hieman kurkistellut tiedon maailmaan. Tehnyt pieniä pistokokeita. Ajatuksenjuoksuni on enemmän pintaliitoa kuin aidosti kypsää ja syvällistä, saati omaperäistä. Tiedostan olevani ajattelijana(kin) erittäin keskeneräinen.
Kannattaako opiskella teologiaa suomalaisessa kansanopistossa vai yliopistolla? Vastaus riippuu siitä mitä hakee. Jos pyrkii ammattitutkijaksi, uskonnonopettajaksi, ev.lut. kirkon papiksi tai ortodoksipapiksi, silloin kannattaa pyrkiä yliopistoon. Suomessa voi opiskella teologiaa Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa, sekä Turun Åbo Akademissa (ortodoksista teologiaa ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa).
Jos haluaa sen sijaan vaikuttaa helluntailaisuuden tai Vapaakirkon piirissä maallikkona, tai jos ajatuksissa on ehkä seurakuntatyö tai lähetystyö kyseisten yhteisöjen parissa, Iso Kirja tai Suomen teologinen opisto ovat varsin varteenotettavia vaihtoehtoja. Myös Suomen metodistikirkko kouluttaa pappejansa Suomen teologisella opistolla.
Kirkkohistoria on tärkeä teologian oppiaine. Kristittyjen olisi hyvä olla selvillä siihen liittyvistä perusasioista edes jonkinverran. Kristinusko on elänyt kahdentuhannen vuoden aikana hyvin monenlaisia vaiheita.
BBC julkaisi vuonna 2009 dokumenttisarjan A History of Christianity (Kristinuskon historia). Se kattaa kuusi noin tunnin mittaista jaksoa. Dokumenttisarjasta saa hieman yleiskuvaa tästä erittäin laajasta aiheesta.
Sarjan juontaja on Diarmaid MacCulloch. Hän on Oxfordin yliopiston kirkkohistorian professori. Hän ei kuvaile itseään kristityksi, vaan kristittyjen ystäväksi. MacCulloch on taustaltaan anglikaani. Hän myös tunnustautuu homoseksuaaliksi.
Diarmaid MacCulloch on myös kirjoittanut sarjan kanssa samannimisen kirjan kirkkohistoriasta. En ole lukenut sitä, mutta linkkaan kirja-arvostelun.
Olen joskus arvostellut hieman entisiä kotikirkkojani evankelis-luterilaisuutta ja helluntailiikettä, joskin olen antanut myös myönteistä palautetta molemmista. En ole tohtinut juuri arvostella nykyistä kotikirkkoani Suomen Vapaakirkkoa. Olen tuonut julkisesti lähinnä myönteisiä puolia esille. Teen rehellisyyden tähden poikkeuksen. Tarkoitukseni ei ole vahingoittaa Suomen Vapaakirkkoa, päinvastoin auttaa. Olen elämäni aikana epäillyt kolme kertaa onko Suomen Vapaakirkko oikeasti/todella kristillinen kirkkokunta. Selvisin kuitenkin näistä kriiseistä.
Puhe Uuraisten helluntaisrk:lla su 16.6.2024
Tekstimme kertoo Jeesuksen kohtaamisesta synagoogan esimiehen ja parantumista etsivän naisen kanssa. On hyvä hieman verrata toisiinsa kertomuksen miehen ja naisen asemaa ja tilannetta. Synagoogan esimiehen sosiaalinen asema oli huomattavasti parempi. Hän oli arvostettu hengellinen johtaja ja yhteisönsä tukipilari. Hänellä oli varallisuutta sekä vaikutusvaltaa. Nainen sen sijaan oli köyhä. Hän oli menettänyt omaisuutensa, sillä hän oli etsinyt turhaan parannuskeinoa vaikeaan ja intiimiin sairauteensa.
Puhe Uuraisten helluntaisrk:lla su 24.3.2024
Pyhä ja väkevä Yksi
me tulemme sinun luoksesi heikkoina
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi kirkon, heikon työssään,
epäilevän uskossaan, jäsenmäärältään hupenevan,
pelokkaana lähtemään liikkeelle.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi maailman, uupuneen ja huolten painaman,
sodan ja rikosten runteleman, pahan lannistaman, väkivallan musertaman.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi ystävät, yksinäiset ja rakkaudessa pettyneet,
ikävän ja kaipauksen uuvuttamat, pelon ja tuskan ahdistamat.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi sairaat ja kärsivät, kivun ja epätoivon runtelemat,
ihmisten hylkäämät ja pettämät.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi, Herra, kansojen ja kansakuntien vastoinkäymiset ja vaarat, vankien huokaukset, jälkeenjääneiden surun, muukalaisten tarpeet, uupuneiden huolet, ikääntyvien heikkenevät voimat. Herra, vedä puoleesi jokaista Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.
kirkkoisä Augustinus 354-430
Kun tulee ikää, ihminen alkaa muistella menneitä. Olen alkujaan evankelis-luterilainen. Tultuani nuorena uskoon joulukuussa 1999 Kuopion helluntaiseurakunnan nuortenillassa, liityin pian tämän jälkeen Leppävirran helluntaiseurakuntaan.
Osallistuin aktiivisesti Leppävirran helluntaiseurakunnan toimintaan noin vuosina 2000-2010. Muistan niitä vuosia pääosin hyvällä. Niissä oli mukana paljon Jumalan armoa. Välillä käyn myös yhä kylässä Leppävirran helluntaiseurakunnalla, ja myös ev.lut seurakunnalla. En koe edes silloin eronneeni helluntaiseurakunnasta, enkä luterilaisesta kirkostakaan, kun minusta tuli vapaakirkollinen. Me kristityt olemme saman Isän lapsia.
