Puhe Keuruun vapaasrk:lla su 29.11.2020
Pyhä Raamattu on toisaalta kirjasto ja toisaalta kirja - 66 kirjaa ja kuitenkin yksi kertomus. Raamatun kirjoissa on monta pienempää kertomusta ja suuri kertomus joka yhdistää sen kokonaisuudeksi. Tämä suuri kertomus kertoo suuremmasta todellisuudesta, kuin vain minusta ja sinusta ja meidän asioistamme ja ongelmistamme. On kyse koko ihmiskunnasta ja koko luomakunnasta, koko maailmanhistoriasta ja koko ikuisuudesta.
1. Johdantoa
Raamatuntulkinnan on sanottu olevan kriisissä. On meneillään laajamittaisia kiistoja siitä, voidaanko Raamatun tekstien, tai yleensäkään minkään tekstin, alkuperäistä merkitystä enää löytää. Valistuksen jälkeiseen modernismiin perustuva historiallis-kriittinen metodi oli pitkään keskustelua hallitsevana metodina. Mutta tämän jälkeen postmodernismissa on kyseenalaistettu historiallis-kriittiseen tutkimukseen liittyvät filosofiset ennakkokäsitykset. Lisäksi on myös yleisesti kyseenalaistettu aiemmat käsitykset koko tulkintaprosessista.
”Jumala kutsuu meitä ja kaikkia ihmisiä yhä yhteyteensä ikuiseen elämään.”
Ymmärrämme Jumalasta hyvin vähän. Hän on mysteeri. Hän on salattu. Ajatuksemme ja sanamme eivät tee oikeutta Jumalalle. Luotu ei voi käsittää Luojaa. Jumala on tuonpuoleinen, mutta samalla myös läsnä luomassaan maailmankaikkeudessa. Emme voi tavoittaa häntä tämänpuoleisilla menetelmillä, kuten luonnontieteellisillä kokeilla.
”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka katsoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. ” (Joh. 3: 14–15)
Nikodemos oli fariseus ja juutalaisten suuren neuvoston jäsen, koulutettu ja vaikutusvaltainen mies. Hän oli oppinut ja tunsi kirjoitukset. Hän ei ollut Jeesuksen opetuslapsi, mutta oli kiinnostunut hänestä Jeesuksen tekemien ihmeiden vuoksi.
