sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Raamatun ja kristinuskon suuri kertomus

Puhe Keuruun vapaasrk:lla su 29.11.2020 

Pyhä Raamattu on toisaalta kirjasto ja toisaalta kirja - 66 kirjaa ja kuitenkin yksi kertomus. Raamatun kirjoissa on monta pienempää kertomusta ja suuri kertomus joka yhdistää sen kokonaisuudeksi. Tämä suuri kertomus kertoo suuremmasta todellisuudesta, kuin vain minusta ja sinusta ja meidän asioistamme ja ongelmistamme. On kyse koko ihmiskunnasta ja koko luomakunnasta, koko maailmanhistoriasta ja koko ikuisuudesta.

Samalla kyse on myös minusta ja sinusta, meistä pienistä ihmisistä, jotka uskomme tähän kertomukseen ja pyrimme ojentautumaan tämän kertomuksen mukaisesti opissa ja elämässä. Tämä kertomus antaa meille voimaa tähän päivään ja toivon huomisesta. Niin se on tehnyt lukemattomille ihmisille monien monien sukupolvien aikana halki ihmiskunnan historian.

Tämä kertomus alkaa heprean sanalla berešit, alussa. Alussa oli Jumala. Jumala on persoonallinen. Hän on erillään luomastaan luomakunnasta ja kuitenkin siinä läsnä. Hän ei ainoastaan katsele etäältä maailmaa ja sen tapahtumia, vaan osallistuu aktiivisesti luomansa maailman kaitsentaan ja ylläpitoon.

Tämä Jumala, Luoja, loi sanallaan kaiken muun olemassaolevan tyhjästä. Luomakuntaan kuuluvat näkyvän todellisuuden lisäksi myös hengelliset olennot – pyhät enkelit ja langenneet enkelit. Jumala muokkasi luomaansa aineellista maailmaa asuttavaksi. Hän loi ensin elottoman luomakunnan, sitten kasvit ja eläimet, kalat ja matelijat, linnut ja nisäkkäät.

Lopulta hän loi ihmisen, joka on aivan erityinen olento, Jumalan erityinen luomistyö. Ihminen on enemmän kuin eläin. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvana ihminen heijastaa Luojaansa ja toimii tämän sijaishallitsijana maan päällä. Ihminen on Jumalalle vastuussa siitä, miten kohtelee luomakuntaa. Luoja ei tarkoittanut että ihminen riistäisi ja turmelisi luomakuntaa, vaan että hän toimisi vastuullisesti viljellen ja varjellen sitä.

Jumala loi miehelle kumppaniksi naisen - ihmisen toiselle ihmiselle. Heprean sanat ezer kenegdo, ”apu, joka on hänelle sopiva”, voidaan kääntää myös ”hän joka seisoo minua vastapäätä” tai ”täysin sopiva vastakappale”. Ilmaisu puhuu tasavertaisuudesta ja toinen toistaan täydentävyydestä. Luomisen teologia antaa pohjan yhden miehen ja yhden naisen väliselle elinikäiselle avioliitolle.

Luotu nousi kuitenkin kapinaan ja kääntyi pois Luojasta, halusi olla itsenäinen ja vapaa. Luotu yritti korottaa itsensä Jumalan asemaan. Kiusaaja kyseenalaisti sen mitä Jumala oli sanonut, sekä Luojan hyvyyden ja viisauden. Näin kiusaaja vietteli ihmisen. Tapahtui syntiinlankeemus. 

Lankeemuksen seuraukset näkyivät samantien. Ihminen koki häpeää eikä osannut kohdata omaa syyllisyyttään. Mies syytti vaimoa, vaimo syytti käärmettä. Paratiisi oli mennyttä. Ihmiseen tuli luontainen jumalanvastaisuus, periytyvä syntiturmelus. Ihminen vieraantui Jumalasta, itsestään ja toisista ihmisistä.

Näemme tämän vierantumisen Raamatun alkulehdillä muunmuassa siten että Kain tappoi veljensä Aabelin. Ja siten että maa tuli täyteen väkivaltaa Nooan päivinä. Ja siten että ihmiset rakensivat omaksi kunniakseen Baabelin tornia.

Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmistä. Jumala lupasi jo ensimmäisille ihmisille vaimon siemenen, joka polkee rikki käärmeen pään. Jumala kutsui Aabrahamin vaeltamaan siihen maahan, jonka Jumala tulisi antamaan Aabrahamin jälkeläisille.

Aabraham sai Jumalalta lupauksen siitä, että Aabrahamin siemenessä Jumala tulisi siunamaan kaikkia maailman kansoja. Jumala teki Aabrahamin kanssa liiton. Jumala uudisti tämän liiton ensin Aabrahamin pojan Iisakin ja sitten Iisakin pojan Jaakobin kanssa.

Jaakob sai Jumalalta nimen Israel. Hänestä syntyi Israelin kansan kaksitoista kantaisää. Jaakobin pojan Joosefin veljet myivät Joosefin orjaksi. Hän päätyi Egyptiin ja nousi siellä ajan myötä korkeaan asemaan.

Koko Israelin suku meni Egyptiin nälänhätää pakoon. Egyptissä tuli vallanvaihdos, uusi dynastia. Kun Israel orjuutettiin Egyptissä, israelilaiset vaikeroivat pakkotyössä. Jumala kuuli kansansa huudon ja lähetti vapauttajaksi Mooseksen. Jumala tuomitsi muinaisen Egyptin epäjumalanpalveluksesta ja vei kansansa pois Egyptin orjuudesta suurten vitsausten saattelemana.

Jumala teki liiton kansansa kanssa Siinain vuorella. Hän asui havaittavalla tavalla kansansa keskellä pyhäkköteltassa. Kansa ei kuitenkaan seurannut ehyesti Herraa. He tekivät toistuvasti syntiä. Siksi kyseinen sukupolvi ei Joosuaa ja Kaalebia lukuunottamatta päässyt perille Kanaanin maahan. Vasta Israelin uusi sukupolvi pääsi Joosuan johdolla luvattuun maahan neljänkymmenen vuoden erämaavaelluksen jälkeen. Alkoi maan valloitus. Sotatoimet olivat kuitenkin rajoitettu ainoastaan luvatun maan alueelle. Israelilla ei ollut lupa käydä valloitussotia luvatun maan ulkopuolella. Kyse oli Jumalan tuomiosta kansoille, jotka asuivat siellä. He uhrasivat muunmuassa lapsia.

Tätä seurasi tuomarien aika, jolloin kansa yhä uudelleen unohti Jumalansa. Kansa lankesi epäjumalien palvontaan ja Jumala antoi sen vuoksi muiden kansojen ahdistaa Israelia. Kansa teki parannusta ja rukoili apua. Jumala lähetti tuomarin vapauttamaan kansan ja kansa kiitti Jumalaa. Seuraava sukupolvi kuitenkin unohti jälleen Jumalansa ja sama sykli toistui yhä uudelleen.

Profeetta Samuelin aikana kansa pyysi kuningasta johtajakseen. Samuel oli ensin vastahakoinen, mutta asetti Herran käskystä kansan ensimmäiseksi kuninkaaksi Saulin. Kuningas Saul ei kuitenkaan ollut Herralle uskollinen joten Samuel asetti hänen tilalleen kuninkaaksi Daavidin. Daavid teki Siionin vuorella sijaitsevasta Jerusalemista Israelin pääkaupungin.

Jumala antoi lupaukset Daavidille. Hän perusti kuningas Daavidille huoneen, eli dynastian, ja lupasi, että Daavidin poika saisi aina hallita kuninkaana. Kyseessä oli joko loputon perillisten joukko. Tai sitten yksi Daavidin pojista tulisi istumaan valtaistuimella ikuisesti.

Daavidin poika viisaudestaan kuuluisa kuningas Salomo rakennutti Jerusalemiin Herran temppelin. Sama Jumalan kirkkaus, joka oli täyttänyt pyhäkköteltan, täytti myöskin tämän uuden palvontapaikan. Siellä Jumala oli läsnä maanpäällä. Salomo antoi kuitenkin vaimojensa kääntää sydämensä pois Herrasta palvomaan epäjumalia.

Jumala opetti kansaansa vuosisatoja lakinsa ja profeettojensa kautta. Kansa ei kuitenkaan halunnut kuunnella vaan rikkoi Jumalan käskyt, palvoi muita jumalia ja sorti vähäosaisia. Pohjoinen Israel ja eteläinen Juuda jakaantuivat Salomon ajan jälkeen kahtia. Luopumus syveni ja Mooseksen kautta solmitun Siinain liiton kiroukset astuivat voimaan. Herran kirkkaus jätti lopulta Jerusalemin temppelin.

Ensin Israel joutui pakkosiirtolaisuuteen Assyrian aikana. Sitten Juuda joutui pakkosiirtolaisuuteen Babylonian aikana. Jumala kuitenkin lupauksensa mukaisesti toi osan Juudan ja Benjaminin heimosta sekä osan leeviläisistä takaisin luvattuun maahan persialaisaikana. Koitti jälleenrakentamisen aika. Jerusalemin muurit korjattiin ja temppeli pystytettiin uudelleen.

Testamenttien välisenä aikana persialaisten jälkeen tulivat valtaan kreikkalaiset. Juutalaiset nousivat vastarintaan Antiokhoksen vainojen tähden makkabilaisaikana ja saivat elää jonkun aikaa itsenäisinä. Sitten valtaan tuli uusi valloittaja Rooma.

Viimeisin vanhan liiton profeetta oli Johannes Kastaja. Hänestä kerrotaan Uuden testamentin puolella. Johannes julisti että aika oli täyttynyt ja Jumalan valtakunta oli tullut lähelle. Jo kauan sitten ennustetun messiaan aika oli viimein koittanut. Jumala tulisi kastamaan kansansa tuomion tulella ja Pyhällä Hengellä.

Israelin Messias, Jumalan Poika, syntyi ihmiseksi Beetlehemissä. Sana tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta. Ikuinen astui aikaan. Jeesus Nasaretilainen, Aabrahamin siemen ja Daavidin poika, oli Moosestakin suurempi Vapauttaja. Hänessä toteutuivat Jumalan antamat lupaukset. Jeesuksen syntymä, elämä, luonne, opetukset, teot, ristinkuolema ja ruumiillinen ylösnousemus ovat kristinuskon perusta.

Jeesus eli synnittömän elämän ja tehden ihmetekoja. Hän täytti kokonaan Jumalan tahdon. Jeesus rakasti yhteiskunnan  sairaita, syntisiä ja halveksittuja, spitaalisia, prostituoituja ja publikaaneja. Olipa yksi Jeesuksen opetuslapsista kiivailija eli selootti, Rooman näkökulmasta katsoen terroristi, omasta näkökulmastaan katsoen vapaustaistelija.

Juutalaisten ylipapit ja kansanjohtajat kuitenkin vihasivat ja kadehtivat Jeesusta ja päättivät raivata hänet tieltä. He maksoivat eräälle Jeesuksen opetuslapselle rahaa, jotta tämä kavaltaisi Mestarinsa. Tämän miehen nimi oli Juudas Iskariot. Jeesus tuomittiin, ruoskittiin ja surmattiin ristinpuulle. Opetuslapset ajattelivat, että kaikki toivo oli mennyttä.

Mutta kolmantena päivänä hauta oli tyhjä. Kristus nousi ruumiillisesti kuolleista ja ilmestyi ylösnousseena seuraajilleen. Hän antoi ennen taivaaseen astumistaan opetuslapsilleen lähetyskäskyn julistaa evankeliumia kaikille ihmisille ja tehdä heistä opetuslapsia. Tätä lähetyskäskyä opetuslapset lähtivät toteuttamaan.

Ensin kuitenkin helluntaina Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten ylle. He saivat voiman työhön ja puhuivat uusilla kielillä. Pietari ja toiset apostolit julistivat täynnä Henkeä rohkeasti evankeliumia. Tuhansia kääntyi. Syntyi kristillinen seurakunta. Elämme nyt tätä aikaa, seurakunnan ja Pyhän Hengen aikaa. Elämme lopunaikoja. Nyt Henki ja seurakunta todistavat yhdessä Kristuksesta. Jumala kokoaa  ihmisiä valtakuntaansa.

Tämä aika on armon aikaa. Jokainen Kristukseen turvaava saa Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä uskoa syntinsä anteeksi - kaikki pahat ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit. Kristuksen täydellinen vanhurskaus luetaan osaksemme kun turvaamme uskossa häneen. Jeesus on lunastanut meidät vapaaksi synnin, kuoleman ja pahuuden vallasta.

Jumala vuodattaa Henkensä meihinkin. Hän antaa meille uuden mielen, Pyhä Henki kirjoittaa lakinsa sydämiimme. Meillä on Puolustaja. Hän antaa meille kykyä elää Jumalan tahdon mukaisesti ja kertoa evankeliumia myös toisille.

Vaikka aikaa on kulunut, Jeesus on luvannut palata takaisin kirkkaudessaan. Ja seurakunta odottaa Kristusta ja kaiken täyttymystä. Kristus palaa takaisin maanpäälle. Ei enää nöyränä ratsastaen aasilla, niin kuin adventin aikaan muistelemme. Kun hän tulee toisen kerran, hän tulee voittoisana kuninkaana. Seuraa viimeinen tuomio. Se on kadotus niille, jotka ovat torjuneet evankeliumin ja sanoneet Jumalalle "en halua sinua", mutta lopullinen vapautus ja pelastus kaikille Jumalan omille.

Emme tiedä paljoa tuonpuoleisesta. Emme tiedä tarkasti millaista on olla helvetissa, mutta ei siellä varmasti kenenkään hyvä ole olla. Emme tiedä myöskään tarkasti millaista on olla taivaassa, mutta siellä on varmasti jokaisella hyvä olla.

Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Uudessa luomakunnassa ei ole enää syntiä ja pahuutta, sairautta ja kuolemaa. Siellä kenenkään ei tarvitse enää kärsiä henkisesti tai fyysisesti kun omaan sisimpään tai kehoon sattuu.

Alussa oli puutarha, jossa oli elämänpuu. Kun ihminen lankesi syntiin, hän ei saanut lähestyä elämänpuuta. Mutta meille on varattu kaupunki, uusi Jerusalem, jossa on myöskin elämänpuu. Saamme nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin. Saamme ylistää ja palvella häntä ikuisesti kirkastetussa tilassa yhdessä kaikkien lunastettujen ihmisten ja pyhien enkelien kanssa.

Olemme nyt luoneet pienen silmäyksen Raamatun ja kristinuskon kertomaan suureen kertomukseen. Auttakoon pyhä ja Kaikkivaltias Jumala meitä jokaista elämään tämän kertomuksen sanoman mukaisesti tämän maanpäällisen elämämme aikana. Olemme saaneet tämän elämän lahjaksi ja tehtäväksi Jumalalta ja elämme täällä siihen asti kunnes uskomme vaihtuu näkemiseen.

Jumala auttakoon meitä myös kertomaan toisille hänen suuresta rakkaudestaan ja hyvästä suunnitelmastaan. Tämä suunnitelma koskee kaikkia ihmisiä ja koko luomakuntaa. Jumala vieköön myös meistä aivan jokaisen perille uuteen kauniimpaan maailmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti