Suomen Viikkolehti 02.12 2020
”Jeesus sanoi naiselle: ’Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.’”(Joh. 4:10)
Jeesus ja opetuslapset kulkivat Samarian kautta. Jeesuksen piti matkata alueen läpi, koska hänellä oli tehtävää siellä. He olivat matkanneet jalan yli 60 kilometriä. Heillä oli mennyt siihen puolisentoista vuorokautta. Jeesus oli matkasta väsynyt.
Oli iltapäivä. Nainen tuli ammentamaan vettä vuorokauden kuumimpaan aikaan. Tavallisesti vettä haettiin aamulla ja illalla, jolloin oli viileämpää. Nainen tuli yksin. Hän vältteli muiden seuraa. Hän oli epäsuosittu kylän naisten parissa. Jeesus keskusteli naisen kanssa julkisesti, mikä oli tuossa kulttuurissa hyvin poikkeuksellista.
Juutalaiset ja samarialaiset olivat olleet jo vuosisatoja vihoissa keskenään. Juutalaiset saattoivat ostaa ruokaa samarialaisilta, mutta he eivät missään tapauksessa ottaneet vastaan heille tarjottua ruokaa niiltä, joita he pitivät epäpuhtaina. Jeesuksen pyyntö saada vettä oli hyvin epätavallinen. Nainen oli tästä ihmeissään ja kysyi asiasta.
Jeesus vastasi, että hän voi antaa elävää vettä. Elävä vesi on elävä kielikuva verrattain kuivassa ja kuumassa maassa, kuten Israelissa. Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvataan elävänä vetenä (Jeremia 2:13). Myöhemmin kerrotaan, että Jeesus tarkoitti elävällä vedellä Pyhää Henkeä (Joh. 7:37–39). Jeesus puhui hengellisestä todellisuudesta. Elävä vesi kuvaa iankaikkista elämää, joka alkaa jo tässä ajassa, kun ihminen tulee Jumalan yhteyteen.
Nainen kiinnostui
Nainen ei kuitenkaan ymmärtänyt mitä Jeesus tarkoitti. Elävällä vedellä voidaan tarkoittaa myös juoksevaa vettä ja nainen oletti Jeesuksen puhuvan konkreettisesta lähdevedestä. Nainen ajatteli, että outo muukalainen taitaa ajatella liikaa itsestään. Kaivohan oli peräisin itse patriarkka Jaakobilta! Samarialaiset pitivät esi-isä Jaakobia esikuvanaan.
Jeesus asetti vastakkain ihmisen kaivaman kaivon ja Jumalan antaman lähteen. Kristuksen antama vesi tyydyttää janon pysyvästi. Vaikka nainen ymmärsi monia asioita väärin, hän oli kiinnostunut ja valmis oppimaan. Käsitykset ja vaellus tarkentuvat ajan kanssa.
Nainen tarttui kiistakysymykseen
Sitten Jeesus kosketti hyvin henkilökohtaista ja arkaa aluetta naisen elämässä. Hän nosti esiin naisen vaikeuden suhteessa miehiin. Jeesus auttoi siten naista olemaan avoin tarjoamalleen ilmoitukselle, sillä nainen ymmärsi, että Jeesuksella oli yliluonnollista tietoa tämän elämästä. Nainen tajusi, ettei puhunut tavanomaisen juutalaisen, vaan profeetan kanssa.
Nainen kysyi ikivanhasta juutalaisten ja samarialaisten välisestä teologisesta kiistasta. Pitääkö Jumalaa palvoa Jerusalemin temppelissä Siionin vuorella, vaiko samarialaisten temppelissä Gerisimin vuorella?
Jeesus vastasi, että kysymys oikeasta Jumalan palvontapaikasta olisi pian epäoleellisempi seikka. Uusi aika oli koittamassa. Jeesuksen ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja Hengen vuodatuksen jälkeen Jumalan palvonta ei ole enää sidottu tiettyyn pyhään paikkaan.
Jeesus teki selväksi, että samarialaisten Jumalan palvontapaikka perustui tietämättömyyteen. Pelastushistoria oli meneillään juutalaisen kansan parissa. Meidänkin on hyvä tuntea teologiaa ja kyetä vastaamaan raamatuntulkinnallisiin kysymyksiin.
Nainen todisti kyläläisille
Jeesus palautti seuraavaksi aiheen takaisin itseensä ja paljasti messiaanisuutensa naiselle. Hän tiesi, että samarialaisetkin odottivat Messiasta. Samarialaiset tunnustivat ainoastaan tooran pyhiksi kirjoituksiksi. He odottivat Mooseksen kaltaista profeettaa, joka ilmoittaisi heille Jumalan tahdon. Samarialaisten messiasodotus ei ollut luonteeltaan yhtä poliittista kuin juutalaisilla, joten Jeesus saattoi ilmaista itsensä avoimesti.
Opetuslapset palasivat ruokaostoksilta ja keskeyttivät keskustelun. He ihmettelivät tapahtunutta, mutta eivät rohjenneet kyseenalaistaa opettajaansa. Se, mitä nainen teki seuraavaksi, oli tuossa kulttuurissa hyvin poikkeuksellista. Naiset eivät puhuneet julkisesti miehille -— varsinkaan seksuaalisista asioistaan. Kohtaaminen Jeesuksen kanssa oli kuitenkin tehnyt naiseen syvän vaikutuksen ja hän todisti Kristuksesta kyläläisilleen.
Opetuslapset ihmettelivät: ”Ei kai Jeesus ottanut vastaan ravintoa samarialaiselta!”
Jeesus sanoi, että Isän tahdon toteuttaminen on hänelle kaikista suurinta tyydytystä tuova asia. Jeesus kertoi, että aivan heidän silmiensä edessä oli sadonkorjuun aika. Ihmiset olivat valmiit ottamaan evankeliumin vastaan. Pioneerityöntekijä (kylväjä) ja työn jatkaja (leikkaaja) saavat iloita yhdessä, sillä sato on runsas. Ehkä hän viittasi myös myöhempään herätykseen Samariassa (Apt. 8).
Jeesus teki kyläläisiin suuren vaikutuksen. Samarialaiset pyysivätkin Jeesusta vieraakseen. Hän oli vieraana kaksi päivää. Jeesus ylitti aikansa rodulliset, sukupuoliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja uskonnolliset normit kohdatessaan naisen ja kyläläiset.
Jospa mekin kykenisimme voittamaan ennakkoluulomme ja oppisimme kohtaamaan luontevasti, rakastavasti ja totuudellisesti lähimmäisemme.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK -opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti