Pelastus

Suomen Viikkolehti 09.12 2020 

Kristinusko perustuu Jumalan pelastustekoihin historiassa. Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme uskomme Kristukseen, joka ”kärsi Pontius Pilatuksen aikana”. Näin uskontunnustus liittää Jeesuksen kerran tapahtuneeseen historiaan, aikaan ja paikkaan.

Kristityillä on ollut historian aikana erilaisia näkemyksiä ja painotuksia pelastuksesta. Kaikki todelliset kristityt ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus tuovat meille syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän lahjan ja että Jumala tahtoo myös uudistaa meidät.

Syylliset syyttömiksi 

Paavali kuvaa Roomalaiskirjeessä luonnollisen ihmisen toivotonta tilannetta Jumalan edessä. Ihmiskunta on syntiinlankeemuksen tähden synnin alainen ja valitsee uudelleen ja uudelleen väärin. Synti tuo mukanaan Jumalan oikeutetun vihan. Kukaan meistä, Kristusta lukuun ottamatta, ei ole vapaa synnin turmelevasta vaikutuksesta. Emme voi puolustautua, sillä olemme kaikki syyllisiä ja tehneet väärin. Tämän synkän tilanteemme taustasta käsin evankeliumi kuitenkin loistaa kirkkaana.

Paavali käyttää usein sanaa vanhurskaus. Vanhurskaana oleminen tarkoittaa oikeamielisyyttä ja Jumalalle otollisuutta. Paavali opettaa Roomalaiskirjeen lisäksi erityisesti Galatalaiskirjeessä, että Jumala vanhurskauttaa Kristukseen uskovat. Sana vanhurskauttaa liittyy oikeudenkäyntiin. Sillä tarkoitetaan ”julistaa vanhurskaaksi”.

Jumala julistaa meidät, jotka olemme syyllisiä, syyttömiksi. Vaikka olemme ansainneet tuomion, Kristus kantoi syntiemme rangaistuksen ristille. Jumala ei tuomitse uudelleen samoista synneistä. Korkein oikeus, jumalallinen tuomioistuin, on antanut Kristukseen uskoville sitovan päätöksen: Olemme vapautetut kaikista syytteistä.  

Olemme uskon kautta yhdistetyt Kristukseen. Sen tähden meidät on puettu Kristuksen viattomuuteen, puhtauteen ja pyhyyteen. Jeesus on lahjoittanut meille vanhurskautensa. 

Sisäinen konflikti 

Pelastus on täydellinen. Kun uudestisynnymme uskon kautta Herraan Jeesukseen, olemme saman tien taivaskelpoisia. Pelastus ei perustu meihin itseemme, siihen millaisia olemme ja mitä teemme, vaan siihen mitä Kristus on ja mitä hän on tehnyt ja tekee puolestamme. 

Elämän muutos ei ole pelastuksen ehto, vaan pelastuksen seuraus. Pelastumme yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden.

Meidän ei tule hämmästyä siitä, että kohtaamme uskovinakin monenlaisia kiusauksia. Olemme vielä keskeneräisiä ja vajavaisia. Meissä on yhä vikoja ja puutteita. Se, että käymme taistelua, ei ole kuitenkaan merkki hengellisestä kuolemasta, vaan ennemminkin merkki hengellisestä elämästä. Vaikka koemme edelleen aika ajoin viettymystä pahaan, emme kuitenkaan enää tahdo taipua synnillisiin haluihimme. Siksi koemme konfliktitilan sisimmässämme. 

Ei omin voimin 

Vanhurskauttaminen johtaa pyhitykseen ja hyviin tekoihin. Vanhurskauttaminen, syyttömäksi julistaminen, on kertakaikkinen tapahtuma. Pyhitys on sen sijaan jatkuva tapahtuma, jossa alamme heijastaa jotain Jumalan pyhyydestä. 

Pyhitys ei tapahdu omin voimin. Se on Pyhän Hengen jatkuvaa vaikutusta elämässämme. Hän tahtoo tehdä kanssamme yhteistyötä. Hän antaa meille voimaa ja hyviä impulsseja. Meidän tulee suostua elämään hänen johdossaan ja antautua hänelle. 

Pyhityksen edetessä alamme muistuttaa enemmän Kristusta. Tämä prosessi jatkuu koko elämämme. Kun turvaamme Kristukseen ja luotamme Pyhän Hengen voimaan, synnin ote meistä heikkenee päivä päivältä. 

Luvattu maa 

Pelastuksemme lopullinen päämäärä on kirkastuminen. Jumala on jo kirkastanut Kristuksen ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa. Jeesus on palannut takaisin siihen kunniaan, joka hänellä oli jo ennen maailman luomista. Ja hän saapuu takaisin suuressa voimassaan. 

Kirkastumisen myötä meistä tulee moraalisesti virheettömiä. Tulemme tuntemaan Jumalan syvemmin kuin osaamme vielä edes kuvitellakaan. Saamme katoamattoman ruumiin ylösnousemuksessa kun Kristus palaa maanpäälle. Saamme myös todistaa kuinka koko luomakunta tulee uudistumaan.

Meille tulee joskus matkaväsymystä ja mietimme jaksammeko jatkaa. Mutta Jumala ei väsy kantamaan meitä heikkoja. Kun jaksamme päivän matkan kerrallaan Herran Jeesuksen seurassa, välillä kompuroiden, mutta kuitenkin häntä seuraten, voimme olla varmoja siitä, että saamme olla kerran perillä Taivasten valtakunnan suurissa hääjuhlissa.

Jumala vie meidät kotiin. Saamme omistaa ikuisesti luvatun maan, jossa ei ole enää kuolemaa, kärsimystä eikä kyyneleitä. Meitä odottaa suurenmoinen päämäärä. 

Juha Mikkonen 

Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.