Uskoontuloni

Olen aina uskonut Jumalaan. Muutaman kerran elämässäni olen epäillyt hänen olemassaoloaan. Olen perusluterilaisesta kodista. Vanhempani eivät olleet seurakunta-aktiiveja, mutta kunnioittivat uskonasioita. Mummini Siiri opetti minulle lapsena Isä meidän-rukouksen ja lauloi hengellisiä lauluja. Äitini käytti minua joskus seurakunnan kerhossa. Joskus lapsuudessani perheeni kävi myös joulukirkossa.

Matteuksen jouluevankeliumi

Puhe Viitasaaren vapaasrk:n joulujuhlassa su 18.12.2016

Matteus 1:18-2:12

Tunnemme ehkä paremmin jouluevankeliumin evankelista Luukkaan kertomana, mutta myös evankelista Matteukselta löytyy jouluevankeliumi, kuvaus Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista.

Yhdessä iloiten

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla 11.12.2016.

Filippiläiskirje 4:1-9

Olemme nyt toisiksi viimeistä kertaa Filippiläiskirjeen äärellä. Kuten olen maininnut jo aiemmin tässä opetussarjassa, meidän on hyvä muistaa kirjeen kirjoittamistilanne. Paavali kirjoitti vankilasta, jossa hän odotti mahdollista teloitusta tai mahdollista vapautumista. Hän ei kuitenkaan vaikuta kovin stressaantuneelta, vaan ennemminkin aika levolliselta.

Kristityn suuri päämäärä

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 4.12.2016

Filippiläiskirje 3:12-21

Meidän on edelleen hyvä muistaa Paavalin olosuhteet. Hän kirjoittaa vankilasta käsin. Hän odottaa päätöstä siitä teloitetaanko hänet, vai pääseekö hän mahdollisesti vapaaksi. Hän ei ole kuitenkaan huolissaan itsestään, vaan Kristuksen seurakunnan parhaasta ja Kristuksen kunniasta. Paavalin ambitiona, eli kunnianhimona, oli tuntea Jeesus Kristus. Ei ainoastaan tietää Jeesuksesta, vaan tuntea hänet hyvin henkilökohtaisella ja läheisellä tavalla. Tämä oli hänen elämänsä fokuksena, eli keskipisteenä, aina hänen kääntymyksestään asti, kun Herra kohtasi hänet Damaskokseen johtavalla tiellä, Paavali ollessa matkalla vainoamaan kristittyjä.