1. Johdanto
Tämän pienen kirjoituksen tarkoituksena on käsitellä hyvin lyhyesti Kristuksen ylösnousemiseen uskomiseen liittyviä perusasioita.
Nykytieteissä tutkimuksellisena lähtökohta on metodologinen naturalismi. Tiede tutkii määritelmänsä mukaan luonnollista todellisuutta. Tiede ei ota kantaa Jumalan tai yliluonnollisen olemassaoloon tai vaikutukseen. Tämä on erotettava filosofisesta tai metafyysisestä naturalismista, jonka mukaan Jumalaa tai yliluonnollista ei ole olemassa.
Tarvitsemme teologeja, jotka ankkuroivat ajattelunsa ja toimintansa Raamattuun. Palaamme yhä uudelleen pyhiin kirjoituksiin. ”Kukaan ei kasva Raamatusta ohi. Raamattu laajenee ja syvenee vuosiemme kuluessa.” (Spurgeon)
Raamattu on ”Jumalan kirja” (Luther). Olemme pyhällä maaperällä. Raamattu ei ole pyhäinjäännös, jota kunnioitamme etäältä, vaan kiehtova kirjasto, johon perehdymme halki elämämme. Tutkimme Raamattua keskittyen yksityiskohtiin ja hahmottaen laajempia teemoja ja kokonaisuuksia.
Puhe Äänekosken vapaasrk:lla su 2.10.2022
Suomen ortodoksisen kirkon edesmennyt arkkipiispa Paavali antaa kirjassaan ”Miten uskomme - ortodoksinen paimenkirje” ohjeita rukoukseen. Luen niistä tässä kolme:
”Aloita joka päivä rukouksesi nöyrästi kuin tekisit sen ensimmäistä kertaa; rukoilemisesta ei kerry korkoa, sanovat isät. - - Ainoa tunne, johon rukoillessa tulee tietoisesti pyrkiä, on katumuksen ja arvottomuuden tunne; muut tunteet ovat Jumalan armolahja, jonka hän suo meille nöyrtymisemme määrän mukaan. - - Pidä sydämesi vapaana vihasta, kateudesta ja tuomitsevista ajatuksista, että Jumala kuulisi rukouksesi; anna anteeksi kaikille, että Jumala sinulle anteeksi antaisi ja ole armahtavainen kaikkia kohtaan, että Jumala sinua armahtaisi. Syystä isät sanovat: Lähimmäisessä on pelastuksesi.”
