Puhe Äänekosken vapaasrk:lla su 2.10.2022
Suomen ortodoksisen kirkon edesmennyt arkkipiispa Paavali antaa kirjassaan ”Miten uskomme - ortodoksinen paimenkirje” ohjeita rukoukseen. Luen niistä tässä kolme:
”Aloita joka päivä rukouksesi nöyrästi kuin tekisit sen ensimmäistä kertaa; rukoilemisesta ei kerry korkoa, sanovat isät. - - Ainoa tunne, johon rukoillessa tulee tietoisesti pyrkiä, on katumuksen ja arvottomuuden tunne; muut tunteet ovat Jumalan armolahja, jonka hän suo meille nöyrtymisemme määrän mukaan. - - Pidä sydämesi vapaana vihasta, kateudesta ja tuomitsevista ajatuksista, että Jumala kuulisi rukouksesi; anna anteeksi kaikille, että Jumala sinulle anteeksi antaisi ja ole armahtavainen kaikkia kohtaan, että Jumala sinua armahtaisi. Syystä isät sanovat: Lähimmäisessä on pelastuksesi.”
Lukemamme Jeesuksen vertaus käsittelee sitä miten ja millaisella asenteella meidän tulee rukoilla Jumalaa. Koska vertaus on meille ennestään tuttu, ennakkoasenteemme mukaisesti näemme fariseuksen kielteisessä valossa ja publikaanin myönteisessä. Vertauksen alkuperäinen yleisö ei nähnyt asiaa siten. Ymmärtääksemme paremmin vertauksen tehoa, meidän on hyvä tuntea hieman sen taustoja. Tämä voi auttaa meitä näkemään sitä miten vertauksen alkuperäiset kuulijat ja lukijat kokivat sen.Jeesus puhui vertauksensa niille, jotka olivat omasta mielestään vanhurskaita ja katsoivat toisia alaspäin. Heitä edustaa tässä kertomuksen fariseus. Nimi fariseus tulee luultavasti erottautumista tarkoittavasta sanasta. Fariseukset pyrkivät Mooseksen laissa säädettyyn rituaaliseen puhtauteen tunnollisesti. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan fariseukset olivat oman aikansa tarkimpia Jumalan lain selittäjiä. He olivat aikalaistensa silmissä suuresti arvostettuja kilvoittelijoita ja raamatuntuntijoita. He ottivat Israelin uskon tosissaan. Heitä ei nähty tuona aikana tekopyhyyden arkkityyppisinä ilmentyminä, kuten myöhempinä aikoina kristillisen seurakunnan historiassa on usein nähty. Ihmiset katsoivat fariseuksia kunnioittaen ja ihaillen.
Publikaanit sen sijaan olivat Rooman hallinnon suorassa alaisuudessa toimivia veronkerääjiä. He olivat aikalaistensa keskuudessa syvästi halveksittuja ja vihattuja. He olivat miehittäjävallan palveluksessa ja ottivat usein keräämistään veroista myöskin omiin taskuihin. He olivat myöskin rituaalisesti epäpuhtaita koska olivat jatkuvasti yhteydessä pakanoiden kanssa. Luukkaan evankeliumeissa publikaanit mainitaan syntisten yhteydessä (Luuk. 15:1). Matteuksen evankeliumissa heidät mainitaan prostituoitujen ja pakanoiden yhteydessä (Matt. 21:31; 18:17). He olivat juutalaisten silmissä epärehellisiä maanpettureita. Publikaanien elämäntyyli nähtiin Israelin uskon vastaisena.
Mooseksen laki velvoitti paastoamaan kerran vuodessa suurena sovituspäivänä. Vertauksen fariseus paastosi kahdesti viikossa. Laki velvoitti maksamaan kymmenykset viljasta, viinistä, öljystä ja karjan esikoisista (5. Moos. 14:22-23). Fariseukset maksoivat kymmenykset myöskin ostamistaan yrteistä ja vihanneksista (Luuk. 11:42). Vertauksen fariseus ei ollut varastanut eikä tehnyt aviorikosta. Fariseuksen ulkoisissa teoissa ei ollut moittimista. Mutta häneltä puuttui sisäinen synnintunto ja nöyryys. Hän väheksyi toisia ja kehui itseään. Hän oli itsekeskeinen ja ylpeä. Vaikka fariseus tunsi Jumalan käskyt ja pyrki päivittäin elämään niiden mukaan, hän oli hengellisesti sokea. Fariseus antaa meille esimerkin väärästä tavasta lähestyä pyhää Jumalaa.
Vertauksen publikaani puolestaan koki itsensä täysin arvottomaksi Jumalan pyhyyden edessä. Hän tunsi ja tiedosti syntinsä ja katui niitä sydämestään. Hän rukoili yksinkertaisesti ja kokosydämisesti. Hänellä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin turvata Jumalan armoon. Publikaani on meille esikuva oikeasta asenteesta lähestyä pyhää Jumalaa.
Jeesuksen vertauksessa Jumalan armoon turvaava syntinen vanhurskautetaan, eik' ulkoisesti moitteeton fariseus. Vanhurskauttaminen tarkoittaa että Jumala julistaa ihmisen itselleen otolliseksi, oikeamieliseksi. Tämä oli monille Jeesuksen kuulijoille shokeeraavaa opetusta. Se herätti heissä hämmästystä ja jopa vihaa. Armosta pelastuminen merkitsee sitä, että yksikään meistä ei voi asettua toisen yläpuolelle Jumalan edessä. Olemme kaikki samalla viivalla. Jumala katsoi jo patriarkka Abrahamin vanhurskaaksi sen tähden, että Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen. Ja näin Jumala tekee myös meidän muidenkin kohdalla. Kun uskomme Jumalan lupauksiin Kristuksessa, saamme olla vanhurskaita.
Oman turmeluksemme, kelvottomuutemme ja hengellisen vararikkomme myöntäminen on oikea tapa lähestyä pyhää Jumalaa. Emme voi luottaa mihinkään omaamme, parhaimpiinkaan ansioihimme, jaloimpiinkaan tekoihimme, järkähtämättömimpiinkään tahdon päätöksiimme. Emme voi luottaa antumuksemme ehdottomuuteen, päämme viisauteen, emmekä sydämemme uskollisuuteen.
Publikaanin tavoin myöskään meillä ei ole mitään millä voisimme kerskua. Ainoa toivomme, ainoa turvamme, ainoa kenen varaan voimme rakentaa, on Herra Jeesus Kristus. Saamme tulla hengellisesti köyhinä ja alastomina sydän murtuneina Kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja pyytää armahdusta. Ja saamme luottaa siihen että Jumala on armollinen. Hän armahtaa ja vanhurskauttaa meidät. Jumala on laupeudesta rikas. Hän rakastaa meitä suuresti. Hän on täynnä myötätuntoa meitä kohtaan. Hän on johdonmukainen ja turvallinen. C. S. Lewis kirjoitti Narnia -kirjasarjan, jossa Aslan edustaa Kristusta. Minua on puhutellut siinä sanonta "Aslan ei ole kesy leijona, mutta hän on hyvä".
Jumala hyväksyy meidät yhteyteensä, kuten protestanttiset reformaattorit eli uskonpuhdistajat ovat asian hyvin kiteyttäneet, "yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden". Tämä ajatus syntisen vanhurskauttamisesta uskon kautta löytyy Paavalin kirjeistä, vaan sitä julistaa myös Herra Jeesus Kristus tässä tänään käsittelemässämme vertauksessa fariseuksesta ja publikaanista. Jeesuksen sanat osoittavat että vanhurskauttaminen ei tarkoita ihmisen moraalista paremmuutta, vaan sitä että ihminen saa olla Jumalan hyväksymä.
Jumalan hyväksymäksi tuleminen ei oikeuta synnissä elämistä. Jeesus ja hänen apostolinsa julistivat kääntymystä syntien anteeksisaamiseksi. Kääntymys tai parannus ei tarkoita ainoastaan uskoontulon hetkeä. Meidän tulee kääntyä joka päivä Jumalan puoleen. Aina kun lankeamme syntiin, me voimme, ja meidän tulee, kääntyä Jumalan puoleen, tunnustaa syntimme ja pyrkiä luopumaan niistä vilpittömästi. Apostoli Johannes kirjoittaa 1. kirjeessään kun: me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:9).
Vanhurskauttaminen uskon kautta on hyvä pohja kristityn kilvoittelulle ja pyhitykselle. Jumalan tahdon mukainen elämäntapa ei ole vanhurskauttamisen ehto vaan seuraus. Tietoisuus siitä että olemme Jumalan hyväksymiä antaa hyville teoillemme oikean motiivin ja tarkoituksen. Tahdomme osoittaa niillä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan ja käytännön palvelevaa rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. Jumalan armo kasvattaa meitä, kuten apostoli Paavali sanoo Tiituskirjeessä, hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa (Tiit. 2:12).
Pelastuksemme ei ole meidän itsemme ja moraalisen suoriutumisemme varassa. Pelastumme Jumalan armosta. Saamme elää jokaisen päivän hänen armonsa varassa aina siihen päivään saakka, kun Jeesus noutaa meidät kotiin luoksensa. Saamme seistä kerran tuomiolla pyhän Jumalan katseen edessä Kristukseen puettuna ja Kristuksen ristintyöhön turvautuen.
On mahtavaa että sama henkilö, joka on kuollut puolestamme ristillä, on tuomarimme viimeisellä tuomiolla. Paavali sanoo että kun Jumala ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? (Room. 8:32). Vaikeampi asia on jo tehty. Jumala pelastaa meidät kun turvaamme Jeesukseen ja tahdomme häntä seurata ja totella, vaikka välillä kompastelisimmekin.
Tahdon päättää Jaakobin kirjeen sanoihin: Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. - - Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava (Jaak. 4:6 ja 10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti