Tarvitsemme teologeja, jotka ankkuroivat ajattelunsa ja toimintansa Raamattuun. Palaamme yhä uudelleen pyhiin kirjoituksiin. ”Kukaan ei kasva Raamatusta ohi. Raamattu laajenee ja syvenee vuosiemme kuluessa.” (Spurgeon)
Raamattu on ”Jumalan kirja” (Luther). Olemme pyhällä maaperällä. Raamattu ei ole pyhäinjäännös, jota kunnioitamme etäältä, vaan kiehtova kirjasto, johon perehdymme halki elämämme. Tutkimme Raamattua keskittyen yksityiskohtiin ja hahmottaen laajempia teemoja ja kokonaisuuksia.
Raamatulla on annettavaa kaikilla teologian aloilla. Systemaattisessa teologiassa pyrimme vuorovaikutukseen Raamatun tekstien kanssa ja tekemään niistä synteesiä aikamme tarpeisiin. Historiallisessa teologiassa rakennumme menneiden aikojen pyhien raamatunselityksestä. Julistuksessa avaamme Raamattua kuulijoille. Sielunhoidossa sovellamme Raamattua ihmisten elämään. Johtaessamme pyrimme raamatullisiin ihanteisiin.Lähtökohtana ihmisläheisyys
Tarvitsemme teologeja, jotka tekevät teologiaa seurakuntia varten. On tärkeää jakaa elämää yhdessä toisten kanssa. Tarvitsemme yhteisömme opin ja elämäntavan omaksumista sekä nöyryyttä ja palvelualttiutta. Osana kirkkokuntaamme, ja sen sisällä toimien, sitoudumme siihen ja sen paikallisiin seurakuntiin.
Tarvitsemme myös rohkeutta yhteisömme käsitysten ja toimintatapojen arvioimisessa ja ennakkoluulottomuutta suunnan tarkistamisessa. Alkuajan vapaakirkolliset ovat tässä esikuviamme. He rikkoivat oman aikansa kulttuurisia normeja muun muassa hengellisen musiikin ja vankilatyön saralla saavuttaakseen aikansa ihmisiä.
Seurakuntateologin on tärkeää osata kansantajuistaa. Hän saa ammentaa ammattilaisilta ja kasvaa ajattelijana. Samalla hänen tulee opettaa selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta kaikki pystyisivät seuraamaan opetusta. Hän on enemmän yleisosaaja kuin ammattitutkija.
Hänen on tärkeää osata soveltaa teologiaa käytäntöön. Käytännöllisen teologian lisäksi mm. apologetiikalla voi olla käytännöllinen tehtävä. Uskovat kohtaavat jo varhain elämässään älyllisiä haasteita. Uskonpuolustuksella on paikkansa kristillisessä kasvatustyössä. Ajattelevien etsijöiden kohtaamisen lisäksi on hyvä varustaa lapsia ja varhaisnuoria.
Teologin on tunnettava juurensa
Kirkkohistorian tunteminen antaa syvemmät juuret. On kyse yhteisestä perhehistoriastamme. Saamme vahvemman identiteetin, kun tutustumme edellisiin kristillisiin sukupolviin. Saamme arvostaa suomalaisen vapaakirkollisuuden yli satavuotista historiaa.
Samalla on hyvä oppia kristillisen kirkon vuosituhantisesta perinteestä. Kirkkoisät ja uskonpuhdistajat tekivät teologiaa avoimen Raamatun äärellä. He eivät olleet vain ajattelijoita tai tutkijoita, vaan myös seurakunnan julistajia ja paimenia. Meidän ei tarvitse keksiä kaikkea uudelleen ja toistaa samoja virheitä.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty — myös hengellisessä työssä. On hyvä miettiä huolellisesti mitä teemme ja miksi. Emme harjoita teologiaa itseisarvona puhtaasti tieteellisestä mielenkiinnosta, vaan seurakunnan elämän keskellä ihmisten tarpeet tiedostaen ja huomioiden ja heitä palvellen.
Kriteerinä kuuliaisuus Kristukselle
Seurakuntateologi tarvitsee aitoa hengellistä elämää — elävän Jumalan tuntemista. Emme tee työtä omalla voimallamme ja viisaudellamme. Olemme riippuvaisia Jumalasta. Yksin hän voi puhaltaa meihin elämän. Olemme mukana hänen työssään, jota hän on tehnyt ennen meitä, ja jota hän jatkaa meidän jälkeemme.
On tärkeää sitoutua Kristukseen. Paavali puhui ajatustemme saattamisesta kuuliaisiksi Kristukselle. Tämä on haaste. Vanha luontomme vastustaa Jumalaa. Tarvitsemme Jumalan Hengen vaikutusta. Ainoastaan Jumala saa meissä ja kauttamme aikaan kestävää hyvää hedelmää.
On tärkeää arvostaa myös maallikkojen elämänkokemusta. Vaikka ei tuntisi Raamatun alkukieliä, hallitsisi tutkimuksellista metodologiaa ja omaisi historiallista perspektiiviä, voi olla opetuslapsena pitkälle kasvanut, tuntea syvästi Jumalaa ja olla voimallisesti hänen käytössään.
Selkeän ja kypsän ajattelun ohella tärkeitä ovat emotionaalinen kasvaminen ja tasapaino. ”Jumalan ja oman itsensä tuntemista ei voi erottaa toisistaan” (Calvin). Emme voi olla hengellisesti kasvaneita ilman, että kasvamme ihmisinä kokonaisvaltaisesti.
Ihmisenä kasvamiseen liittyy myös ajattelun kehittyminen. Hyvät kirjat ja keskustelut voivat olla avuksi. Myös kirjoittaminen voi selkiyttää ajatuksia. Tarkoitus on kasvaa aikuisiksi kristityiksi ja auttaa myös toisia kasvamaan.
Teologi tarvitsee sisäistä motivaatiota ja tiedonalansa merkityksen ymmärtämistä. Terve teologia sisältää todenmukaisen vision Jumalasta ja hänen valtakunnastaan. Näky Kolmiyhteisestä Jumalasta ja hänen teoistaan voimaannuttaa, uudistaa ja laittaa liikkeelle.
Ei kuitenkaan tarvitse rynnätä heti vaikeimpiin teoksiin ja tuottaa välittömästi syvällisiä oivalluksia. On tärkeää antaa omalle ja toisten kasvulle aikaa. Saamme hyväksyä keskeneräisyytemme ja muistaa että meillä on armollinen Jumala.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja teologian jatko-opiskelija Keuruun IK-opistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti