”Enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.’” (Luuk. 2:10–11)
Jeesus Nasaretilainen syntyi keisari Augustuksen aikana. Gaius Octavius sai Rooman senaatilta arvonimen Augustus ja hallitsi vuosina 27 eKr.–14 jKr. Keisari Augustus lopetti Rooman sisällissodat ja toi rauhan ja vaurauden ajan Rooman imperiumiin.
”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin on kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.” (1. Kor. 15: 3b–6)
Ylösnousemus on tulkinnallinen avain kristinuskoon. Se osoittaa Jeesuksen opetukset todeksi. Kristuksesta käsin avautuu koko Raamattu.
Kristinusko perustuu Jumalan pelastustekoihin historiassa. Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme uskomme Kristukseen, joka ”kärsi Pontius Pilatuksen aikana”. Näin uskontunnustus liittää Jeesuksen kerran tapahtuneeseen historiaan, aikaan ja paikkaan.
Kristityillä on ollut historian aikana erilaisia näkemyksiä ja painotuksia pelastuksesta. Kaikki todelliset kristityt ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus tuovat meille syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän lahjan ja että Jumala tahtoo myös uudistaa meidät.
1. Johdanto
Tässä kirjoituksessa käsittelen hyvin lyhyesti luomiskertomusta ja sen opettaman todellisuuskäsityksen merkitystä oman aikamme kristityille. Raamattu alkaa tunnetusti luomiskertomuksella. On tulkinnanvaraista tulisiko 1. Mooseksen kirja 1:1-2:25 ymmärtää yhtenä vai kahtena kertomuksena. Keskityn tässä erityisesti jaejaksoon 1. Mooseksen kirja 1:1-24a.
Oppi luomisesta on tavattoman perustava asia kristinuskossa. Luominen on hyvin laaja teema koko Raamatussa. Teemaa käsitellään niin Vanhan kuin Uuden testamentin puolella. Luomiskertomus luo perustan raamatulliselle maailmankuvalle eli kristilliselle todellisuuskäsitykselle. Kyse on ennen kaikkea metafyysisistä kysymyksistä ja vasta toissijaisesti siitä milloin luominen on tapahtunut (maailmankaikkeuden, maaplaneetan ja elävien olentojen ikä) ja miten elävät olennot on luotu (elämän ja lajien synty).
1. Johdanto
Tässä kirjoituksessa pyrin esittelemään hieman Uuden testamentin pastoraalikirjeiden kirjoittajakysymyksestä käytyä kriittistä keskustelua. Lopuksi annan hyvin lyhyesti oman arvioni. Kyseessä on massiivinen keskustelu, jota on käyty jo vuosisatoja. Hipaisemme tässä siis ainoastaan hyvin kevyesti pintaa.
Pastoraalikirjeillä tarkoitetaan 1. ja 2. Timoteuskirjettä sekä Tiituskirjettä. Tätä nimitystä on käytetty 1700-luvulta asti. Kriittisessä raamatuntutkimuksessa on tunnustettu hyvin yleisesti ja suurella varmuudella seuraavat Uuden testamentin kirjeet aidoiksi Paavalin kirjeiksi: Roomalaiskirje, 1. ja 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, Filippiläiskirje, 1. Tessalonikalaiskirje ja kirje Filemonille. Muiden Paavalin nimissä olevien kirjeiden, eli Efesolaiskirjeen, Kolossalaiskirjeen, 2. Tessalonikalaiskirjeen ja pastoraalikirjeiden aitoperäisyys on sen sijaan kiistanalaista.
Suomen Viikkolehti 02.12 2020
”Jeesus sanoi naiselle: ’Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.’”(Joh. 4:10)
Jeesus ja opetuslapset kulkivat Samarian kautta. Jeesuksen piti matkata alueen läpi, koska hänellä oli tehtävää siellä. He olivat matkanneet jalan yli 60 kilometriä. Heillä oli mennyt siihen puolisentoista vuorokautta. Jeesus oli matkasta väsynyt.
Oli iltapäivä. Nainen tuli ammentamaan vettä vuorokauden kuumimpaan aikaan. Tavallisesti vettä haettiin aamulla ja illalla, jolloin oli viileämpää. Nainen tuli yksin. Hän vältteli muiden seuraa. Hän oli epäsuosittu kylän naisten parissa. Jeesus keskusteli naisen kanssa julkisesti, mikä oli tuossa kulttuurissa hyvin poikkeuksellista.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla su 29.11.2020
Pyhä Raamattu on toisaalta kirjasto ja toisaalta kirja - 66 kirjaa ja kuitenkin yksi kertomus. Raamatun kirjoissa on monta pienempää kertomusta ja suuri kertomus joka yhdistää sen kokonaisuudeksi. Tämä suuri kertomus kertoo suuremmasta todellisuudesta, kuin vain minusta ja sinusta ja meidän asioistamme ja ongelmistamme. On kyse koko ihmiskunnasta ja koko luomakunnasta, koko maailmanhistoriasta ja koko ikuisuudesta.
1. Johdantoa
Raamatuntulkinnan on sanottu olevan kriisissä. On meneillään laajamittaisia kiistoja siitä, voidaanko Raamatun tekstien, tai yleensäkään minkään tekstin, alkuperäistä merkitystä enää löytää. Valistuksen jälkeiseen modernismiin perustuva historiallis-kriittinen metodi oli pitkään keskustelua hallitsevana metodina. Mutta tämän jälkeen postmodernismissa on kyseenalaistettu historiallis-kriittiseen tutkimukseen liittyvät filosofiset ennakkokäsitykset. Lisäksi on myös yleisesti kyseenalaistettu aiemmat käsitykset koko tulkintaprosessista.
”Jumala kutsuu meitä ja kaikkia ihmisiä yhä yhteyteensä ikuiseen elämään.”
Ymmärrämme Jumalasta hyvin vähän. Hän on mysteeri. Hän on salattu. Ajatuksemme ja sanamme eivät tee oikeutta Jumalalle. Luotu ei voi käsittää Luojaa. Jumala on tuonpuoleinen, mutta samalla myös läsnä luomassaan maailmankaikkeudessa. Emme voi tavoittaa häntä tämänpuoleisilla menetelmillä, kuten luonnontieteellisillä kokeilla.
”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka katsoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. ” (Joh. 3: 14–15)
Nikodemos oli fariseus ja juutalaisten suuren neuvoston jäsen, koulutettu ja vaikutusvaltainen mies. Hän oli oppinut ja tunsi kirjoitukset. Hän ei ollut Jeesuksen opetuslapsi, mutta oli kiinnostunut hänestä Jeesuksen tekemien ihmeiden vuoksi.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 30.10.2020
Paavali oli vankilassa kun hän kirjoitti tai saneli kirjeen efesolaisille. Hän odotti mahdollista kuolemantuomiota. Olen yhä uudelleen hämmästynyt miten positiiviseen sävyyn Paavali kirjoitti niistä oloista vankilakirjeensä. Hänen sanoistaan ei heijastu huoli, stressi ja ahdistus, vaan hän vaikutti olevan hyvinkin levollinen ja toiveikas. Hän jaksoi kantaa huolta toisista kristityistä. Paavalilla oli vahva kokemus Jumalan todellisuudesta. Tämä kokemus vahvisti häntä jatkuvasti vaikka hän kulki vaikeuksista vaikeuksiin.
1. Johdanto
Kristillisellä teologialla on yleisesti tunnustettu olevan neljä lähdettä: Raamattu, traditio, järki ja kokemus. Näille neljälle lähteelle on annettu erilaista painoarvoa eri perinteissä. Esimerkiksi metodismissa kaikki neljä ovat perinteisesti saaneet hyvin tilaa.
Toisaalta protestanttisen reformaation jyrkimmissä suunnissa (radikaalireformaatio/anabaptismi) esiintyi painotuksia, joissa kristillinen traditio sivuutettiin lähes kokonaan. Myös tänään on kristillisiä piirejä, joissa tradition tunteminen ja arvostaminen on varsin ohutta.
Toisaalta Valistuksen ajan rationalismissa puolestaan järki usein käytännössä syrjäytti Raamatun ja tradition. Tämä perinne jatkaa olemassaoloaan ja vaikutustaan erityisesti radikaali liberaaleissa teologisissa ympyröissä.
1. Johdanto
Kaikilla kristillisillä kirkoilla on omat traditionsa. Emme tulkitse koskaan Raamattua tyhjiössä, vaan aina osana laajempaa perinnettä. Näin on myös siinä tapauksessa, jos väittäisimme seuraavamme ainoastaan Raamattua. Vaihtoehtoina ei siis ole tradio tai tradition sivuuttaminen, vaan tradition tiedostaminen tai tiedostamaton seuraaminen/torjuminen.
On huomattavasti parempi olla tietoinen vaikutteistaan. Silloin emme ole kokonaan nykyajan virtausten armoilla, vaan juurrumme syvemmälle Kristukseen. Samalla meillä on myös paremmat mahdollisuudet korjata ja uudistaa tämän hetken tulkintaamme kristinuskosta, mikäli koemme sen kohtaamissamme uusissa tilanteissamme välttämättömäksi.
Ehtoollinen on seurakunnan yhteinen juhla. Ehtoollisessa on kyse perheateriasta, joka ilmentää yhteyttämme Kristukseen ja toinen toisiimme. Suomen Vapaakirkossa on avoin ehtoollisyhteys. Myös toisten kirkkokuntien uskovat voivat osallistua ehtoollisen viettoon kanssamme.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 2.10.2020
Pekka Simojoki kirjoitti pari vuotta sitten Kotimaa24 netti-kolumnissaan vierailustaan pyhällä maalla otsikolla Ovatko israelilaiset valittu kansa? seuraavasti:
"Olin ensimmäistä kertaa mukana lehtimajanjuhlilla, joka toi Israeliin taas tuhansia kristittyjä eri puolilta maailmaa. Täytyy myöntää, että erämaajuhla Kuolleenmeren rannalla tai 30 000 ihmisen marssi läpi Jerusalemin olivat elämyksiä. Liput liehuivat, rummut soivat, väki lauloi ja tanssi. 'Hevenu Shalom', laulettiin aika monta kertaa…
Matkani ehkä koskettavin hetki oli kuitenkin vierailu baptistikirkossa Betlehemissä, Länsirannalla. Meidät otti vastaan vanha palestiinalainen pastori, joka kertoi meille elämänsä tarinan. Kuinka oli jo nuorena löytänyt Jeesuksen, miten vaikea tie siitä oli seurannut ja miten hän oli päätynyt pastoriksi. Hän kertoi myös työstään tänään täällä Lähi-idän ruutitynnyrissä.
Suomen Viikkolehti 12.08.2020
”Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä.” (Luuk. 12:1)
Tekopyhä tulee sanasta, joka tarkoittaa roolia esittävää näyttelijää teatterissa. Jeesus tarkoittaa sanalla teeskentelijää, joka keskittyy epäolennaisiin asioihin, jolle käskyjen ja kieltojen orjallinen noudattaminen on tärkeämpää kuin kärsivä lähimmäinen.
Suomen Viikkolehti 27.07 2020
Jeesus Nasaretilainen suhtautui naisiin ajan tavasta poiketen hyvin kunnioittavasti. Hänellä oli useita naisopetuslapsia, mikä oli tuossa kulttuurissa hyvin poikkeuksellista. Hän valitsi juuri naiset ylösnousemuksensa ensimmäisiksi todistajiksi osoittaen suurta arvostusta naisia kohtaan. Naisia ei pidetty tuona aikana luotettavina todistajina, heidät nähtiin tunteellisina ihmisinä, jotka keksivät helposti omiaan.
Suomen Viikkolehti 13.07.2020
Raamattua pidetään usein hyvin patriarkaalisena kirjakokoelmana. On syytä tunnustaa, että Raamattu on kirjoitettu miesvaltaisissa kulttuureissa ja heijastelee myös omaa aikaansa.
Kuitenkin jo luomiskertomus kuvaa miestä ja naista hallitsemassa yhdessä luomakuntaa. Vasta syntiinlankeemuksen jälkeen nähdään sukupuolten väliset jännitteet ja niihin liittyvä väärä vallankäyttö.
Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla pe 5.6.2020
Matteuksen evankeliumi 25:31-46
Nykykulttuurissa on totuttu ajatukseen siitä että kaikki on suhteellista. Jeesus ja hänen varhaiset seuraajansa vaikuttavat totuusväitteineen tänä päivänä monien mielestä ja aikamme henkeen verrattuna hyvin ehdottomilta. Erityisesti ajatus kadotuksesta on monelle aikamme ihmiselle todella vastenmielinen ajatus.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 12.06.2020
Efesolaiskirje 1:15-23 KR38
Paavali
liittää lukemassamme jaejaksossa yhteen uskon ja rakkauden. Hän kaipasi
nähdä molempien, ei vain jommankumman, toteutuvan kristittyjen
elämässä. Emme voi todella tuntea Jumalaa ja hänen antamaansa pelastusta
Kristuksessa ilman uskoa häneen vaikka rakastaisimme paljonkin lähimmäisiämme.
Mutta usko ilman rakkautta on aika kuollutta ja kylmää uskoa. Uskon
totuudet ja kristillinen rakkaus kuuluvat yhteen. Kuten edesmennyt
anglikaanisen kirkon pappi ja raamatunopettaja John Stott on sanonut:
”Totuus ilman rakkautta on liian kovaa. Rakkaus ilman totuutta on liian
pehmeää.”
Suomen Viikkolehti 10.06.2020
”Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).
Kristillinen oppi lopunajoista voidaan jakaa kuolemanjälkeiseen elämään ja maailmanloppuun. Osa kristityistä uskoo että olemassaolomme jatkuu tietoisesti kuoleman jälkeen kun odotamme ylösnousemusta. Toiset uskovat että kuolema on sielun unetonta unta ennen ylösnousemusta.
Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla pe 29.5.2020
Tervehdys Viitasaarelle!
Olette seurakuntana uudessa tilanteessa. Olette valitsemassa Viitasaaren vapaaseurakunnalle uutta työntekijää. Olen kuullut että olette seurakuntana käyneet keskusteluja siitä mitä odotatte uudelta työntekijältänne. Olen iloinen siitä että kannatte näin yhdessä vastuuta työntekijän valinnasta. Kaksi asiaa on noussut aivan erityisesti esille näissä keskusteluissa. Te etsitte paimenta ja opettajaa.
Suomen Viikkolehti 27.05 2020
Helluntaita vietetään seitsemän viikkoa pääsiäisen ja kymmenen päivää helatorstain jälkeen.
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaasta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä… (Ap. t. 2:2–4)
Suomen Viikkolehti 28.04 2020
”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ’Tämä on tosi, minä tulen pian.’ Amen. Tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20)
Kristuksen alennuksen tila vaihtui korotuksen tilaan ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa. Se oli matka ristillä tapahtuneesta häväistyksestä suurimpaan kunniaan.
Esitelmä STO:lla 5.3.2020
Kiitos siitä että olen saanut tulla luoksenne Suomen teologiselle opistolle! On suuri etuoikeus ja kunnia saada olla teidän kanssanne täällä tänään. Jaan joitakin ajatuksiani siitä millaisia teologeja Suomen Vapaakirkossa mielestäni tarvitaan. Vaikka puhun suomalaisesta vapaakirkollisuudesta, uskon että ajatuksiani voi soveltaa myös muuhun suomalaiseen herätyskristillisyyteen.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla su 9.2.2020
Nimeni on Juha Mikkonen. Olen 37-vuotias. Minulle on tärkeää kristinuskon lisäksi luonto, ystävät, läheiset ja rauha. Harrastan soittamista, laulamista, musiikin kuuntelua, lenkkeilyä ja uimista. Luen melko paljon, enimmäkseen kristinuskoon liittyvää kirjallisuutta.
Olen uskonut Jumalaan läpi elämäni. Edesmennyt isoäitini Siiri puhui minulle lapsena Jeesuksesta ja opetti Isä meidän-rukouksen ja siunaamaan ruoan ja kiittämään siitä Jumalaa. Hän lauloi usein hengellisiä lauluja ja rukoili puolestani ja perheeni ja sukuni puolesta.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 31.1.2020
Efesolaiskirje 1:1-14
Efesolaiskirje on kiehtova ja syvällinen varhaiskristillinen
teksti. Kirje on tarkoitettu mahdollisesti kiertokirjeeksi, eli
Efeson seurakunnan lisäksi muidenkin Vähä-Aasian seurakuntien
luettavaksi. Paavali kirjoitti, tai saneli, Efesolaiskirjeen
luultavasti Roomassa vuoden 60 jKr. tienoilla. Hän oli tuolloin
vangittuna. Vankilassa hänellä oli aikaa rukoilla ja ajatella,
ylistää ja palvoa Kristusta, joka oli ilmestynyt hänelle
Damaskoksen tiellä.
