Suomen Viikkolehti 27.07 2020
Jeesus Nasaretilainen suhtautui naisiin ajan tavasta poiketen hyvin kunnioittavasti. Hänellä oli useita naisopetuslapsia, mikä oli tuossa kulttuurissa hyvin poikkeuksellista. Hän valitsi juuri naiset ylösnousemuksensa ensimmäisiksi todistajiksi osoittaen suurta arvostusta naisia kohtaan. Naisia ei pidetty tuona aikana luotettavina todistajina, heidät nähtiin tunteellisina ihmisinä, jotka keksivät helposti omiaan.
Se, että Jeesus paransi naisia, kertoo myös hänen rakkaudestaan ja kunnioituksestaan heitä kohtaan. Kun hän kohtasi hautajaissaattueen, hän näki leskirouvan, joka suri ainoaa poikaansa. Pojan menettämisen myötä leski oli menettänyt vanhuutensa turvan. Tuona aikana lapset pitivät aikuistuttuaan huolta vanhemmistaan, kun nämä olivat iäkkäitä. Jeesus herätti pojan kuolleista.
Jeesus arvosti myös äitejä. Kun he toivat pieniä lapsiaan Jeesuksen siunattavaksi ja opetuslapset moittivat tuojia, Jeesus moittikin opetuslapsia ja siunasi pienokaiset. Se oli varmasti hyvin tärkeä ja herkkä hetki läsnä oleville äideille.
Parisuhde ei ollut tasavertainen
Pietari kutsuu naista ”heikommaksi astiaksi” (1. Piet. 3:7). Ilmausta ei tarvitse tulkita naista väheksyväksi, ikään kuin nainen ei olisi henkisiltä kyvyiltään miehen vertainen.
Parempi selitys on, että naiset ovat yleensä miehiä fyysisesti heikompia. Naiset saattavat olla myös keskimäärin miehiä emotionaalisesti herkempiä. Tämä voi liittyä naisen tehtävään äitinä. Lapset ovat hyvin herkkiä ja hauraita ja äiti on heille tärkein ihminen maanpäällä. Luoja on voinut hienosäätää naisen tunne-elämää äidin tehtävää ajatellen.
Pietari voi viitata myös antiikin käytäntöön, jossa miehet menivät naimisiin yleensä kolmekymppisinä teinityttöjen kanssa, jolloin parisuhde ei ollut ikäerosta johtuen tasavertainen. Hän kehottaa aviomiehiä olemaan vaimojaan kohtaan hienotunteisia. Antiikin sosiaalisessa koodistossa miesten odotettiin pakottavan vaimonsa kunnioittamaan heitä, mutta Uudessa testamentissa korostuvat keskinäinen kunnioitus ja rakkaus.
Julkinen rukous ja profetoiminen
Paavalia on pidetty sovinistina. Erityisesti seuraavat tekstit ovat herättäneet pahennusta:
1. Kor. 14:33–35: ––sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala.Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.
1. Tim. 2:9–12: Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys – eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.
On hyvä muistaa, että Paavalin kirjeet on kirjoitettu tiettyihin tilanteisiin. Korintissa oli ongelmana, että naiset keskeyttivät kysymyksillään opettajia seurakunnan kokoontumisissa. Antiikissa pidettiin epäkohteliaana, jos kysymykset heijastelivat tietämättömyyttä. Naisilla oli harvoin koulutusta.
Paavalilla oli lyhyen tähtäimen strategiana, että naiset eivät keskeyttäisi taitamattomilla kysymyksillään Korintissa tilaisuuksien kulkua. Pidemmän tähtäimen strategia oli, että naiset oppisivat korkeammin koulutetuilta miehiltään kristinuskosta. Ei ollut itsestäänselvää tuolloin, että naisilla ylipäätään olisi oikeus oppia.
Paavali salli sen, että naiset puhuivat seurakunnan kokouksissa. Hän antoi ohjeita naisten julkisesta rukouksesta ja profetoimisesta.
Käyttäydy tilanteeseen sopivalla tavalla
Paavali kirjoitti Timoteukselle Efesokseen. Efesoksen seurakunnassa oli ongelmia väärien opettajien kanssa. Ainakin osa heistä oli naisia. Käsky naisille olla opettamatta tuossa seurakunnassa voi olla tarkoitettu juuri tuohon aikaan ja paikkaan tuosta nimenomaisesta syystä. Hiljaisuutta ja kuuliaisuutta ei odotettu ainoastaan naisilta, vaan kaikilta kristityiltä, erityisesti niiltä, joita opetettiin.
Paavali kehotti niin miehiä kuin naisia käyttäytymään tilanteeseen sopivalla tavalla, erityisesti seurakunnan kokoontumisissa. Muotikampaukset, ylipukeutuminen ja ylelliset korut seurakunnassa veivät huomiota pois Kristuksesta Efesoksessa ja herättivät närää seurakunnan vähävaraisemmissa naisissa, joilla ei ollut mahdollisuutta koristautua tällä tavoin.
Alemmissa yhteiskuntaluokissa tällaista ehostamista ei pidetty suotavana. Toisaalta naisen oli sopivaa laittautua esimerkiksi häissään. Silloin morsian on juhlien keskipisteessä.
Erilaisia käsityksiä
Useat Paavalin työtovereista olivat naisia. Hän suosittelee heitä ja lähettää heille terveisiä kirjeissään. Apostolien teoissa mainitaan Priscilla, joka opetti miehensä kanssa tunnettua julistajaa Apollosta. Priscillan nimi mainitaan ensin. Hän saattoi olla miestään aktiivisempi hengellisessä työssä ja ehkä miestään oppineempi.
Mielestäni ei ole ongelmallista, että nainen johtaa seurakunnassa, mutta Paavali sanoi, että nainen ei saa dominoida miestä, korottaa itseään miehen yläpuolelle. En näe ongelmallisena sitäkään, että nainen toimii opettajana seurakunnassa.
Sukupuolirooleista johtamisen ja opettamisen suhteen on kuitenkin yhä tänään erilaisia käsityksiä kristittyjen keskuudessa, eikä ole syytä julistaa toista kirkonkiroukseen, oli tämä sitten egalitarismin eli tasa-arvon, tai komplementarismin eli sukupuolten välisten erilaisten roolien kannalla.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori.
Lähteitä:
Dictionary of Jesus and the Gospels, 1992 IVP
Dictionary of Paul and His Letters, 1993 IVP
Dictionary of the Later New Testament & Its Developments, 1997 IVP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti