Aitous

Suomen Viikkolehti 12.08.2020

”Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä.” (Luuk. 12:1)

Tekopyhä tulee sanasta, joka tarkoittaa roolia esittävää näyttelijää teatterissa. Jeesus tarkoittaa sanalla teeskentelijää, joka keskittyy epäolennaisiin asioihin, jolle käskyjen ja kieltojen orjallinen noudattaminen on tärkeämpää kuin kärsivä lähimmäinen.

Mies ja nainen olivat alussa alasti paratiisissa eivätkä hävenneet toisiaan. He olivat viattomia ja avoimia. Syntiinlankeemuksen seurauksena tilalle tulivat häpeä, syyllisyys ja peittely. Kannamme yhä alkulankeemuksen seurauksia.

Armosta käsin

Voimme unohtaa, että kristittyinäkin tarvitsemme jatkuvasti Jumalan anteeksiantamusta, ja ajatella, että pahaa on vain ulkopuolellamme. Jos olemme rehellisiä, huomaamme, että pahaa löytyy myös meistä itsestämme ja saatamme masentua ja menettää toivomme.

Voimme kuitenkin kohdata rehellisesti sisimpämme haavoittuneisuuden ja syntimme Jumalan armosta käsin. Voimme antaa Pyhän Hengen paljastaa ja puhdistaa sydäntämme. Tämä prosessi jatkuu halki elämämme ja tulee valmiiksi vasta perillä.

Vie aikaa

Sielunhoito ja terapia voivat olla avuksi itsemme tuntemisessa ja armon löytämisessä. Voimme kokea toisen ihmisen hyväksyntää, vaikka elämässämme on sotkua. Tämä auttaa sisäistämään, että Jumalakin hyväksyy.

Sisäinen paraneminen voi tehdä kipeää ja viedä aikaa. Mutta kun paranemisprosessi etenee, tulemme tuntemaan aidommin itseämme ja Jumalan armoa. Meistä tulee tämän myötä ehyempiä ja rohkeampia.

Tavallinen arki

Aito hengellisyys on aitoa ihmisyyttä. Voimme ajatella, että rukous, raamatunluku, evankeliointi ja jumalanpalvelus ovat tärkeää ja hengellistä. Näin on. Mutta koko Jumalan luoma todellisuus on tärkeää ja hengellistä.

Elämään kuuluu myös arki — tavalliset asiat, kuten perhe, työ, opiskelut, ystävät ja harrastukset. Maa on yhtä lailla Jumalan luomaa kuin taivas. Kehomme on yhtä lailla Jumalan luomaa kuin sielumme.

Hyväksyvä ja turvallinen

Jumala tuli ihmiseksi, jota saattoi nähdä ja koskettaa. Jeesuksessa näemme aidon ja tasapainoisen ihmisen. Hän ilmaisi tunteensa peittelemättä. Hän riemuitsi ja itki. Hän osasi suuttua ja kanavoi vihansa vastuullisesti.

Jeesus eli noin 30 vuotta normaalia perhe-elämää Marian esikoisena — kävi synagogassa sapattina ja teki töitä rakentajana. Jeesus suhtautui kunnioituksella yhteiskuntansa halveksittuihin. Hänellä oli aikaa portoille ja tullimiehille, sairaille ja syntisille.

Jeesus välittää yhä pienestä ihmisestä. Hän auttaa meitä suhtautumaan toisiin ja myös itseemme kunnioittavasti. Rakkaus ja hyväksyntä auttavat meitä olemaan aitoja ja rohkeita. Näin yhteytemme kasvaa ja vahvistuu.

Erityisesti perheen ja seurakunnan on tärkeää olla hyväksyviä ja turvallisia yhteisöjä, missä tuemme toisiamme. Kun yhteisö on turvallinen, siellä uskaltaa olla oma itsensä. Siellä ihminen kohtaa ihmisen.

Juha Mikkonen

Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori.