Suomen Viikkolehti 13.07.2020
Raamattua pidetään usein hyvin patriarkaalisena kirjakokoelmana. On syytä tunnustaa, että Raamattu on kirjoitettu miesvaltaisissa kulttuureissa ja heijastelee myös omaa aikaansa.
Kuitenkin jo luomiskertomus kuvaa miestä ja naista hallitsemassa yhdessä luomakuntaa. Vasta syntiinlankeemuksen jälkeen nähdään sukupuolten väliset jännitteet ja niihin liittyvä väärä vallankäyttö.
Ensimmäisessä luomisen kuvauksessa, kun ihminen, mies ja nainen oli luotu, Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä ja kaikki oli sangen hyvää (KR33, heprean alkutekstissä on vahvistussana). Kun luemme toisesta luomisen kuvauksesta, niin kaikki ei ollutkaan hyvää. Ihmisen ei ollut hyvä olla yksin.
Olipa puhe kylkiluusta kuvaannollista tai konkreettista, se kertoo samankaltaisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta. Nainen on lähellä miehen sydäntä. Apu, joka on hänelle sopiva, tulee heprean sanoista ezer kenegdo, apu, joka seisoo häntä vastapäätä. Eläin ei ole tasavertainen kumppani ihmiselle, vain toinen ihminen on. Apuna oleminen ei merkitse vähempiarvoisuutta, sillä psalmeissa Jumalaa kutsutaan ihmisen avuksi.
Hallita ja alistaa
Kun mies ja nainen lankesivat käärmeen houkutukseen ja söivät yhdessä kielletyn puun hedelmää, Jumala sanoi naiselle: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan. (1. Moos. 3:16)
Naisen halu mieheen tarkoittaa tässä tuskin seksuaalista halua.
1. Moos. 4:6–7: Jumala sanoo Kainille: Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.
Synti halusi Kainin valtaansa. Tässä on sama heprean sana. Naiselle suunnattujen sanojen voi tulkita tarkoittavan sitä, että nainen haluaa hallita miestä ja mies puolestaan alistaa naista. Paratiisi oli mennyttä ja jäljellä oli konfliktien sävyttämä elämä.
Kaikki kulttuurit ovat turmeltuneita
Naisen rooli Vanhassa testamentissa oli ennen kaikkea olla vaimo ja äiti. Hedelmättömyys nähtiin hyvin onnettomana asiana. Pojat olivat yleisesti ottaen toivotumpia jälkeläisiä. Kun tytöt menivät naimisiin, yleensä pian kuukautisten alkamisen jälkeen, heistä tuli aviomiehen suvun jäseniä.
Pojat sen sijaan säilyivät oman sukunsa jäseninä. Kun he avioituivat, heidän vaimoistaan ja lapsistaan tuli suvun jäseniä. Miehet olivat myös sotilaita, joten poikien synnyttäminen vahvisti heimoa ja kansaa sotilaallisesti.
Synnyttäminen oli vaarallisempaa tuona aikana ja johti useammin kuin nykyisin äidin menehtymiseen. Myös lapsikuolleisuus oli yleisempää. Voimme kysyä: ”Eikö naisen osa ollut aika onneton?”
Timothy Keller, amerikkalainen pastori ja teologi, on toisaalta todennut tähän liittyen “Raamatun aikaan ei tunnettu anoreksiaa.” Hän tahtoi sanoa tällä, että kaikki kulttuurit, mukaan lukien omamme, ovat tavalla tai toisella turmeltuneita.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi
Vaikka Vanhan testamentin kulttuuri oli varsin mieskeskeistä, siellä on joitakin virkistäviä poikkeuksia.
Vanhan testamentin aikaan naiset eivät saaneet toimia Jahven papittarina, mutta he saattoivat toimia profeettoina, kuten Mirjam, Mooseksen sisko, sekä tuomareina, kuten Debora. Profeetat olivat Herran edustajia ja sanantuojia. Tuomarit olivat poliittisia ja sotilaallisia johtajia.
Naiset saattoivat jopa kunnostautua taistelussa, kuten Jael, joka surmasi hänen telttaansa paenneen viholliskansan kuninkaan. Naiset saattoivat myös hallita kuningattarina, kuten Isebel. Hän käytti asemaansa häikäilemättä väärin ja pyrki hävittämään Jahven palvojia ja suosi kanaanilaista Baal-kulttia. Raamatussa häntä kohdellaan pahoista teoistaan täysin moraalisesti vastuullisena, ei ymmärrykseltään tai kyvyiltään miestä vähäisempänä.
Raahabista kerrotaan hyvin positiiviseen sävyyn. Hän saattoi olla prostituoitu tai majatalonpitäjä. Tai molempia. Hän joka tapauksessa suojeli israelilaisia vakoojia Jerikon valtauksen yhteydessä ja liittyi valittuun kansaan.
Ruutin kirja on nimetty naisen mukaan. Ruut oli moabilainen, joka kääntyi Israelin uskoon. Hänestä tuli kuningas Daavidin esiäiti. Hän oli poikkeuksellinen nainen, sillä hän kosi israelilaista Boasta. Yleensä mies kosi naista.
Esterin kirja on nimetty Persian kuningattaren mukaan. Hän oli esikuvallinen nainen rohkeudessaan. Hän pelasti oman kansansa, juutalaiset, kansanmurhalta.
Laulujen laulussa niin mies kuin nainenkin puhuvat häpeilemättä seksuaalisesta halustaan ja kumpikin tavoittelee toistaan.
Sananlaskujen kirjan loppuosassa mainittu liioittelua sisältävä ihannevaimo pyörittää omaa bisnestään ja nauttii työstään. Hänen miehensä arvostaa häntä suuresti ja kehuu häntä julkisesti.
Tooran käskyssä ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” puhutaan yhtä lailla molempien vanhempien kunnioittamisesta.
Tämä osoittanee, ettei kuva Vanhasta testamentista toivottoman patriarkaalisena kirjakokoelmana ole ihan koko kuva.
Juha Mikkonen
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori
Lähteitä
Dictionary of the Old Testament: Pentateuch, 2003 IVP
Dictionary of the Old Testament: Historical Books, 2005 IVP
Dictionary of the Old Testament: Wisdom, Poetry & Writings, 2008 IVP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti