Mietteitä kadotuksesta

Kadotus on yksi vaikeimmista opinkohdista kristinuskossa. Joskus minusta tuntuu, että minulla on sen suhteen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Vaikka en voikaan ratkaista asiaa lopullisesti ja kokonaan, en voi olla aika ajoin pohtimatta sitä. Enkä siitä täysin vaietakaan.

On kiistatonta, että puhetta iankaikkisesta kadotuksesta on käytetty kristinuskon historiassa myös vallankäytön välineenä. Kaikki julistus helvetistä ei ole ollut tervettä, tasapainoista ja asiallista. Eikä se ole sitä välttämättä aina nykyisinkään.

Näkökulma: Ilmestyskirjan tulkinnasta

Suomen Viikkolehti 10.3.2026

Ilmestyskirjan salaperäinen sisältö on kiehtonut lukijoitaan kirjoittamisajankohdasta meidän aikaamme asti. Kirjan sanoma on väkevä. Samalla sen yksityiskohtia on haastavaa ymmärtää. Erityisen tärkeä tausta Ilmestyskirjalle on Vanha testamentti, johon se viittaa yli 250 kertaa.

Luonnonsuojelu ja ilmastonmuutos

Olen seurannut maallikkona vuosien ajan silmiemme edessä toteutuvan ekokatastrofin alkua. Sen nopeus on yllättänyt jopa tutkijat. Mannerjäätiköt sulavat, merivesi lämpenee, eroosio kiihtyy, sademetsät muuttuvat savanneiksi, eläimet kärsivät, lajeja kuolee sukupuuttoon, ihmisistä tulee ilmastopakolaisia, rajut sääilmiöt lisääntyvät, ihmisiä kuolee, ikirouta sulaa. Ilmastonmuutoksesta voi lukea esim. täältä.

On surullista ja vastuutonta että osa evankelikaaleista on ilmastonmuutosdenialisteja. Tämä ilmiö koskee erityisesti englanninkielistä maailmaa. Sen taustalla on öljy-yhtiöiden rahoittama "vaihtoehtoinen tutkimus". Samalla öljy-yhtiöt ovat itse varautuneet ilmastonmuutokseen mm. korottamalla öljynporauslauttoja tulevaa merenpinnan nousua ennakoiden.

Matteuksen evankeliumi 25:31-46: Viimeinen tuomio

Suomen Viikkolehti 28.07 2022

Jeesus korostaa Matteuksen evankeliumin 25. luvussa hereillä olemisen tärkeyttä. Meidän tulee valvoa ja odottaa Herramme paluuta. Jaejakson kuvausta helvetistä ikuisena tulena ei ehkä tule ymmärtää kirjaimellisesti, vaan kielikuvana. Kadotusta kuvataan toisaalla pimeytenä. Meidän kokemuksessamme tuli kuitenkin valaisee.

Kadotus on silti vakava asia, ja on surullista, että osa ihmisistä päätyy sinne. Kadotusta ei ole tarkoitettu ihmisiä varten, vaan langenneita enkeleitä varten. Kenenkään ihmisen ei tarvitsisi mennä kadotukseen, koska meillä on Jeesus, joka on tullut pelastamaan meidät sieltä. Jumalan valtakunta on varattuna kaikille, jotka tahtovat vastaanottaa Kristuksen.

Viimeiset tapahtumat

Suomen Viikkolehti 10.06.2020

”Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3:13).

Kristillinen oppi lopunajoista voidaan jakaa kuolemanjälkeiseen elämään ja maailmanloppuun. Osa kristityistä uskoo että olemassaolomme jatkuu tietoisesti kuoleman jälkeen kun odotamme ylösnousemusta. Toiset uskovat että kuolema on sielun unetonta unta ennen ylösnousemusta.

Kristuksen taivaaseenastuminen ja paluu

Suomen Viikkolehti 28.04 2020

”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: ’Tämä on tosi, minä tulen pian.’ Amen. Tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20)

Kristuksen alennuksen tila vaihtui korotuksen tilaan ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa. Se oli matka ristillä tapahtuneesta häväistyksestä suurimpaan kunniaan.

Apostolinen uskontunnustus osa 14 - Viimeiset tapahtumat

Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 6.1.2019 

Käymme tänään viimeistä kertaa läpi apostolista uskontunnustusta. Aiheemme on viimeiset tapahtumat. Joissakin itämaisissa uskonnoissa, kuten hindulaisuudessa, ajatellaan että historia toistaa ikuisesti itseään, eli että historia kiertää uudelleen ja uudelleen kehää. Juutalaiskristillisessä historiakäsityksessä ajatellaan, että historialla on alku ja loppu. Historialla on päämäärä, jota kohti se kulkee. Jumala ohjaa salatulla tavalla historian kulkua. Meidän tuntemamme historia ei jatku ikuisesti, vaan se tulee kerran päättymään.

Mikä pidättää kadotuksen ihmistä?

2. Tessalonikalaiskirje 2:1-12

1. Taustaa

Heti alkuun on sanottava, että kohta on vaikea. Aurelius Augustinus (354-430), jota pidetään yleisesti merkittävimpänä läntisenä kirkkoisänä sanoi, ettei ymmärtänyt jakeen 6 merkitystä lainkaan. Professori F. F. Bruce (1910-1990), joka oli 1900-luvun huomattavimpia evankelikaaleja raamatuntutkijoita, sanoi puolestaan, että voimme vain ”arvailla sen merkitystä”.

Herran tulon varmuus pilkkaajista huolimatta

2. Pietarinkirje 3:1-7

2. Pietarin kirjettä on pidetty usein pseudonyymisenä. Näin on tehty jo toisinaan ennen Valistuksen ajan myötä syntynyttä raamattukritiikkiä (mm. Calvin epäili kirjeen aitoperäisyyttä, samoin Eusebius), mutta varsinkin historiallis-kriittisessä eksegetiikassa kirjeen aitoperäisyys yleisesti kyseenalaistetaan. Kirjeen sanasto ja tyyli poikkeaa aika tavalla 1. Pietarinkirjeestä. Joukko konservatiivisia Uuden testamentin eksegeettejä pitää kirjettä kuitenkin yhä aitona Pietarin kirjeenä.