BBC julkaisi vuonna 2007 neliosaisen protestantismia käsittelevän dokumenttisarjan The Protestant Revolution. Sarjaa juonsi brittiläinen historioitsija Tristram Hunt. Sarjassa painottuu Yhdysvaltojen ja etenkin Britannian historia. Lähestymistapa on melko sekulaari.
Historia on mielenkiintoinen, relevantti ja tavattoman laaja aihe. Sen tunteminen mistä tulemme antaa meille ymmärrystä nykypäivään sekä tulevaisuuteen. BBC ja National Geograpic ovat tehneet joitakin vuosia sitten toteutukseltaan laadukkaat yleiskatsaukset ihmiskunnan historiaan. Luonnollisesti muutamassa tunnissa ei voida mennä syvälle. Mutta sarjat tarjoavat (kumpikin hieman eri vinkkelistä) kiehtovaa ja viihdyttävää lintuperspektiiviä kivikaudesta avaruusaikaan. Näkökulma on sekulaari. Myös kristityn on hyvä tuntea sekulaaria historiantulkintaa.
En olisi pitänyt vielä joitakin vuosia sitten todennäköisenä että päätyisin Facebook-ryhmässä puolustamaan seksuaalivähemmistöjen oikeutta ajaa oikeuksiaan ja järjestää Pride-tapahtumia. Motiivini olivat samat kuin niillä homoseksuaaleilla, jotka kertoivat jokunen vuosi sitten puolustavansa Päivi Räsästä, vaikka ovat hänen kanssaan vastakkaisella kannalla.
Lukion opettajani sanoi kerran historiantunnilla, että paras hallitusmuoto olisi valistunut yksinvaltius. Jos todella olisi ihminen, joka sellaiseen tehtävään sopisi, niin se olisi varmaankin parempi kuin mm. päätöksenteossaan usein varsin hidas demokratia. Mutta tässä oli kuitenkin se kuuluisa sana "jos"...
Osa kristityistä korostaa nykyisin voimakkaasti sitä että "Israelia tulee siunata". Osa kristityistä korostaa vahvasti myös sitä että "Israel on Jumalan omaisuuskansa". Tässä kohden olisi hyvä kysyä mitä tarkoitetaan sanoilla "Israel", "siunata", ja "Jumalan omaisuuskansa". Käsitteiden määritteleminen on hyvin tärkeää.
On syytä erottaa toisistaan muinainen teokraattinen Israelin kuningaskunta ja moderni sekulaari Israelin valtio. Edellistä hallittiin tooran käskyillä ja periaatteilla (2. Moos. - 5. Moos.). Jälkimmäinen on demokraattinen juutalainen oikeusvaltio. Modernissa Israelissa asuu paljon etnisiä ja uskonnollisia juutalaisia, mutta myös monia muita ihmisiä, arabeja, kristittyjä, muslimeja, ateisteja jne.
Uuden testamentin mukaan Israel on Jumalan omaisuuskansa. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta nykyistä Israelin kansallisvaltiota (jota ei ollut tuolloin olemassa). Puhutaan valitusta kansasta. Paavali opetti että Jumala valitsi ensin juutalaiset. Uuden testamentin aikaan juutalaisella kansalla ei ollut omaa valtiota. Juudea oli Rooman keisarikunnan provinssi.
Olen ajatellut hieman turvapaikanhakijoita viime vuosien aikana. Asia on hyvin kompleksinen. On kyse samanlaisista ihmisistä kuin sinä ja minä. Jos olisin esim. syyrialainen, lähtisin todennäköisesti mielummin länteen, kuin jäisin monimutkikkaan sisällissodan ja valtataisteluiden repimään maahan - mikäli vain kykenisin lähtemään. On täysin luonnollista paeta kaoottisia oloja.
Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.
Sananlaskut 19:30 (KR33)
Myönnän että Venäjä on mennyt minulla tunteisiin siitä lähtien kun aloin peruskoulussa jotain tajuta maailmasta. Molemmat isoisäni olivat sotainvalideja, henkisesti ja fyysisesti sodan murjomia. Vanhempani eivät ponnistaneet kovin helpoista kotioloista, mutta osallistuivat muun ikäpolvensa tavoin tämän maan rakentamiseen.
Isälläni oli tapana sanoa "Suomen ei ole hyvä ärsyttää Venäjää". Hän oli siinä mielestäni oikeassa ja niin Suomessa toimittiin. Isäni eläessä Suomi oli vielä sotilaallisesti liittoutumaton maa. Suomi oli retoriikassaan varovainen EU:n jäsenenäkin Venäjän suhteen, ei ollut kovaäänisin arvostelija, yritti kuunnella ja ymmärtää naapuria, vaikka ei ollut aina samaa mieltä.
Olen seurannut maallikkona vuosien ajan silmiemme edessä toteutuvan ekokatastrofin alkua. Sen nopeus on yllättänyt jopa tutkijat. Mannerjäätiköt sulavat, merivesi lämpenee, eroosio kiihtyy, sademetsät muuttuvat savanneiksi, eläimet kärsivät, lajeja kuolee sukupuuttoon, ihmisistä tulee ilmastopakolaisia, rajut sääilmiöt lisääntyvät, ihmisiä kuolee, ikirouta sulaa. Ilmastonmuutoksesta voi lukea esim. täältä.
On surullista ja vastuutonta että osa evankelikaaleista on ilmastonmuutosdenialisteja. Tämä ilmiö koskee erityisesti englanninkielistä maailmaa. Sen taustalla on öljy-yhtiöiden rahoittama "vaihtoehtoinen tutkimus". Samalla öljy-yhtiöt ovat itse varautuneet ilmastonmuutokseen mm. korottamalla öljynporauslauttoja tulevaa merenpinnan nousua ennakoiden.
1. Johdanto
On sanottava heti aluksi että aihe on hyvin vaikea ja raskas ja se vaatisi huomattavasti perusteellisemman käsittelyn. Aihe liittyy suurempaan kokonaisuuteen Raamatun ja väkivallan suhteesta. Tämä puolestaan liittyy kristinuskon historiaan ja nykypäivään sekä teologiseen kysymykseen kärsimyksen ongelmasta (teodikea). Teodikea koskee Jumalan reaalisen Kaikkivaltiuden ja totaalisen hyvyyden suhdetta olemassa olevaan ja Jumalan sallimaan pahuuteen.
1. Johdanto
Kristinuskossa on kyse hyvin kirjavasta mosaiikista. Kristillinen seurakunta on jo noin kaksi tuhatta vuotta vanha ja levittäytynyt kaikille mantereille hyvin erilaisten kulttuurien keskelle. Kristityillä on ollut hyvin erilainen asema eri aikakausien yhteiskunnissa ja yhä on. Lisäksi kristityt ovat jakautuneet useita kertoja historiansa aikana. Ei ole siten ihme, että kristillisissä kirkoissa löytyy yhä tänään keskenään melko erilaisia suhtautumistapoja siihen mikä on seurakunnan tehtävä, miten edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ja miten suhtautua politiikkaan. Silti löytyy myös paljon yhteistä.
Elämme jälkikristillistä aikaa lännessä. Olemme eläneet jo vuosikymmeniä. Sekularisaatio eli maallistumiskehitys on edennyt varsin nopeasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Muut uskonnot ovat tulleet jäädäkseen. Filosofinen naturalismi on usein vallalla erityisesti akateemisesti koulutettujen keskuudessa. Raamattua tunnetaan yhä heikommin ja sitä kunnioitetaan yhä vähemmän.
Suomi seuraa yleensä kehityksessä pienellä viiveellä muuta Länsi-Eurooppaa. Maamme suurimpaan uskonnolliseen yhteisöön, evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kuuluu yhä vähemmän suomalaisia. Kirkkoon kuuluvien parissakin sitoutuminen kristilliseen oppiin ja etiikkaan ja jumalanpalveluselämään on vähentynyt. Muutkin kristilliset kirkot hiipuvat tai ovat stagnaatiossa. Suomesta on tullut jälleen lähetyskenttä. Mitä kristillisen seurakunnan tulisi tehdä?
Raamatun kirjoitukset on kirjoitettu keskellä aikoja ja kulttuureja, jotka poikkeavat suuresti omasta ajastamme ja kulttuuristamme. Terveeseen raamatuntulkintaan kuuluu ottaa tämä huomioon.
Vanhassa testamentissa Israel oli teokratia. Se eli ainutlaatuisessa liittosuhteessa Jahven kanssa. Tämä poikkeaa luonnollisesti demokratiasta, eli kansanvallasta, kuten esimerkiksi Suomen tasavallasta tai modernista Israelin valtiosta. Emme voi vetää yhtäläisyysmerkkejä muinaisen Israelin ja nykyisten kansallisvaltioiden välille.
Nykyisin puhutaan todella paljon suvaitsevaisuudesta. Saatetaan joskus nähdä, että Suomen kansa jakautuu suvaitsevaistoon, joka venyy suvaitsevuudessaan lähes äärettömyyksiin, ja arvokonservatiiveihin, jotka ovat katsannoltaan ahtaampia, jopa taantumuksellisia. Tämä on tietenkin karikatyyri.
Valistusfilosofit, joiden työhön nykyinen oikeuskäsitys ja yhteiskunta-ajattelu paljolti pohjaa, määrittelivät suvaitsevaisuuden seuraavasti: Suvaitsevaisuus on sitä, että jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja niiden vapaaseen ilmaisemiseen riippumatta siitä, ovatko ne toisten mielestä järkeviä vaiko eivät.
Elämme jälkikristillistä aikaa lännessä. Olemme eläneet jo vuosikymmeniä. Sekularisaatio eli maallistumiskehitys on edennyt varsin nopeasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Muut uskonnot ovat tulleet jäädäkseen. Filosofinen naturalismi on usein vallalla erityisesti akateemisesti koulutettujen keskuudessa. Raamattua tunnetaan yhä heikommin ja sitä kunnioitetaan yhä vähemmän.
Koin poliittisen heräämisen varsin myöhään. Olin noin 30-vuotias ja opiskelin teologiaa Suomen teologisessa opistossa. Kiinnostukseni lähti aluksi liikkeelle Ukrainan tilanteesta, tarkemmin ottaen Maidanin ja Krimin tapahtumista. Kiinnostuin sen myötä myös Suomen turvallisuus- ja ulkopolitiikasta. Hieman myöhemmin tajusin että politiikassa kaikki liittyy kaikkeen. Vakaa ja toimiva yhteiskunta tarvitsee paljon muutakin kuin oman armeijan.
Nykyisin puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta. Saatetaan ehkä nähdä että kansamme jakautuu suvaitsevaistoon, joka venyy suvaitsevuudessaan lähes äärettömyyksiin, ja arvokonservatiiveihin, jotka ovat katsannoltaan ahtaampia, jopa taantumuksellisia.
