Ihmiset ovat käyttäneet vaatteita pitkin historiaa. Ne suojaavat kylmyydeltä, kosteudelta, tuulelta ja auringolta. Ne myös kätkevät alastomuutemme. Jeesus saattoi mainita aikansa yleistietona, että kankaat kutistuvat. Näin on yhä.
Uusi viini on luonteeltaan hapokasta ja kuohuvaa. Se käy, eli fermentoituu, yhä. Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää. Nämä Luukkaan evankeliumin sanat ovat kirjaimellisestikin totta. Vanha viini on ajan saatossa kypsynyttä ja hyvää. Jeesuksen tarkoitus ei ollut tässä kuitenkaan arvottaa viinilaatuja vaan kuvailla Jumalan valtakunnan todellisuutta.
Jeesus-liike alkoi aikansa juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä, mutta ajan saatossa se ei enää mahtunut sen sisälle. Jeesus-liike itsenäistyi. Juutalaisuuden pohjalta syntyi uusi uskonto, kristinusko. Myöhemminkin kristillisen seurakunnan historiassa on tullut toisinaan repeämiä. 1500-luvulla Martti Lutherin ja Ulrich Zwinglin aloittama uskonpuhdistus, eli reformaatio, ei mahtunut roomalaiskatolisen kirkollisen järjestelmän sisälle. Näin uudet protestanttiset kirkot saivat alkunsa.1700-luvulla John Wesleyn johtama metodismi syntyi anglikaanikirkon sisäisenä herätysliikkeenä, mutta itsenäistyi lopulta omaksi kirkkokunnakseen. 1800-luvulla syntynyt suomalainen vapaakirkollinen herätysliikekään ei jäänyt evankelisluterilaisen kirkon sisälle vaan itsenäistyi vuonna 1923 uskonnonvapauslain tultua voimaan Suomen Vapaakirkoksi. Maamme ruotsinkieliset vapaakirkolliset olivat perustaneet jo paria vuotta aiemmin Fria Missionsförbundet -nimisen yhdistyksen.
Suomen Vapaakirkossa etsimme tänäänkin yhteyttä vanhemman ja nuoremman sukupolven välillä. Kyselemme Luojaltamme, toisiltamme ja myös itseltämme, miten voisimme elää yhdessä sovinnossa ja olla siunaukseksi toinen toisillemme. Ei ole itsestään selvää, että aina onnistuisimme tässä.
On olemassa latinankielinen kristillinen sanonta ”ecclesia semper reformanda est” eli ”seurakunnan on aina uudistuttava”. Kunkin sukupolven tulee löytää kristinusko. Kristinuskoa ei tule keksiä uudelleen, vaan löytää uudelleen. Sitten se tulee ilmaista uudelleen siten, että kukin aikakausi voisi sen ymmärtää. Näin on tapahtunut historiassa kerta toisensa jälkeen. Uusi sukupolvi saattaa olla aluksi vähän vähemmän ”kartalla” mutta kyetä kuitenkin ilmaisemaan sanomamme tuoreemmalla tavalla.
Emme välttämättä puhu kieltä, jota aikamme ihmiset ymmärtävät. Meillä on maailman paras sanoma. Olemme saaneet sen itse Jumalalta. Saatamme itse kokea, että sanomamme on selkeä. Mutta osaammeko kertoa sitä niin, että seurakuntiemme ulkopuolisetkin sen ymmärtävät? Tarvitsemme tässä paljon Jumalan Hengen apua. Samalla meidän ei tule vaikeuttaa hänen työtään ihmisissä, vaan pyrkiä viestimään selvästi.
Saatamme joskus olla joustamattomia kuin vanhat ja kovettuneet leilit. Tarvitsemme Jumalan Hengen pehmittävää työtä sydämissämme, jotta voisimme olla avoimia vastaanottamaan uusia ajatuksia, käytäntöjä ja ihmisiä.
Vanhempina ja nuorempina kristittyinä tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme nuoremman sukupolven tuoreita ajatuksia ja totuttujen kuvioiden haastamista välttääksemme urautumista ja hiipumista. On kyse erilaisten kulttuurien kohtaamisesta, erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista. Niitä ei voi aina arvottaa ”oikea–väärä”- tai ”parempi–huonompi”-akseleilla.
Nuoremmat tarvitsevat tukea, joskus ohjaustakin. He tarvitsevat vapautta ja vastuuta, suojaa ja rakkautta, turvallista hengellistä vanhemmuutta ja joustavia rakenteita sekä paljon esirukousta. Uusi viini tarvitsee leilit, joissa se voi kypsyä rauhassa ja joissa se saa rajoja, joita voi venyttää. Riittävä joustavuus varjelee osaltaan uusilta repeämiltä.
Teksti: Juha Mikkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti