Näkökulma: Miksi olen vapaakirkollinen?

Suomen Viikkolehti 15.4.2026

Suomalaista vapaakirkollisuutta on tunnetusti vaikea määritellä kovin tarkasti. Alustava määritelmä voisi olla ehkä vaikka seuraavan kaltainen:

”Suomen Vapaakirkko on protestanttinen matalakirkollinen kirkkokunta, joka pyrkii määrittelemään uskoansa palaamalla uudelleen ja uudelleen (protestanttiseen) Raamattuun (apokryfikirjoja ei tunnusteta osaksi kaanonia). Vapaakirkko suhtautuu myönteisesti reformaatioon ja usein myös karismaattiseen liikkeeseen. Juuremme ovat herätyskristillisyydessä. Katto-organisaatiomme on verrattain kevyt. Vapaaseurakuntien toiminta on verrattain itsenäistä.”

Jokunen ajatus kirkosta ja historiasta

Lukioajoista muistan uskonnontunneilta asian, joka nolotti jälkeenpäin (oli toki muitakin asioita jotka nolotti, mutta ei enempää niistä tällä kertaa). Tulin väittäneeksi että helluntailaisuus on maailman suurin kristinuskon suunta. Opettaja sanoi että roomalaiskatolinen kirkko on suurin. Meinasin sanoa "mutta eiväthän he ole oikeasti kristittyjä". Älysin silloin vaieta.

Hieman kirkkoisistä

Tilasin vuosia sitten Ristin Voittoa. Se on hyvä lehti, helluntailaisten äänenkannattaja. Kerran mielipidepalstalla oli puheenvuoro, joka ei tietenkään (onneksi) heijastellut sen enempää lehden kuin helluntailiikkeenkään virallista kantaa. Eräs (luullakseni maallikko) kuitenkin kirjoitti, että eivätkö kirkkoisät olleetkin harhaoppisia. Kun luin tuon mietin silloin mielessäni että kuinkahan moni suomalainen vapaan suunnan uskova mahtaa ajatella oikeasti noin.

Asia on ennemminkin niin, että kirkkoisät synnyttivät yhdessä Jumalansa kanssa oikeaa kristillistä oppia, jota vasten kaikkea myöhempää kristinuskoa on peilattava. Kirkkoisät loivat kristillistä ortodoksiaa torjuessaan harhaoppeja. Varhaisia harhaoppeja olivat muunmuassa gnostilaisuus, areiolaisuus ja pelagiolaisuus.

Seurakunnan hallintotapa

Suomen Viikkolehti 19.9.2025

Jeesuksen maanpäällisen elämän jälkeisenä aikana seurakuntaa johti aluksi hänen henkilökohtaisesti asettamansa apostolit. Työn kasvaessa valittiin seitsemän palvelijaa (kreikan kielellä diakonos) johtamaan seurakunnan käytännöllistä avustustyötä.

Myöhemmin valittiin sopivia henkilöitä johtamaan paikallisia seurakuntia. Heitä kutsuttiin sanoilla vanhin, kaitsija ja paimen. Nimikkeiden kohdalla oli todennäköisesti kyse samoista henkilöistä ja tehtävistä. Hengellisessä työssä toimi alkuaikoina lisäksi profeettoja ja evankelistoja.

Myöhemmän kristillisen kirkon järjestäytymistavoista tärkeimmät ovat piispallinen, presbyteerinen ja kongregationalistinen hallintomalli. Kullekin organisaatiotavalle on omat teologiset ja käytännölliset perustelunsa.

Uusi viini, joustavat leilit

Suomen Viikkolehti 11.9.2025 

(Luuk. 5:33–39)

Ihmiset ovat käyttäneet vaatteita pitkin historiaa. Ne suojaavat kylmyydeltä, kosteudelta, tuulelta ja auringolta. Ne myös kätkevät alastomuutemme. Jeesus saattoi mainita aikansa yleistietona, että kankaat kutistuvat. Näin on yhä.

Uusi viini on luonteeltaan hapokasta ja kuohuvaa. Se käy, eli fermentoituu, yhä. Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää. Nämä Luukkaan evankeliumin sanat ovat kirjaimellisestikin totta. Vanha viini on ajan saatossa kypsynyttä ja hyvää. Jeesuksen tarkoitus ei ollut tässä kuitenkaan arvottaa viinilaatuja vaan kuvailla Jumalan valtakunnan todellisuutta.

Englanninkielinen dokumenttisarja protestantismista

BBC julkaisi vuonna 2007 neliosaisen protestantismia käsittelevän dokumenttisarjan The Protestant Revolution. Sarjaa juonsi brittiläinen historioitsija Tristram Hunt. Sarjassa painottuu Yhdysvaltojen ja etenkin Britannian historia. Lähestymistapa on melko sekulaari.

Varhaiskirkollisesta kristologiasta

Varhaista kirkollista kolminaisuusoppia voidaan tiivistää kuvaamalla sitä varhaisia harhaoppeja vasten, varhaisten konsiilien päätöksiä peilaten, sekä vanhojen uskontunnustusten valossa. Näin voidaan menetellä myös kristologian (oppi Kristuksesta) suhteen.

Kristologiaa määriteltiin jo kolmessa ensimmäisessä ekumeenisessa konsiilissa: Nikean, Konstinopolin ja Efeson yleisissä kirkolliskokouksissa. Kuitenkin myös niiden jälkeen esiintyi yhä erilaisia näkemyksiä Kristuksen luonnosta. Khalkedonin kirkolliskokouksessa kristillistä oppia tarkennettiin edelleen.

Augustinuksen joulusaarna

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 10.12.2024

Näin joulun alla luen Augustinuksen joulusaarnan. Aurelius Augustinus oli Hippon kaupungin piispa. Hän on lännen merkittävimpiä kirkkoisiä. Augustinus eli 354-430. Tekstin on suomentanut latinasta Timo Nisula. Se löytyy Seurakuntalaisen verkkosivuilta.

Englanninkielinen dokumenttisarja kirkkohistoriasta

Kirkkohistoria on tärkeä teologian oppiaine. Kristittyjen olisi hyvä olla selvillä siihen liittyvistä perusasioista edes jonkinverran. Kristinusko on elänyt kahdentuhannen vuoden aikana hyvin monenlaisia vaiheita.

BBC julkaisi vuonna 2009 dokumenttisarjan A History of Christianity (Kristinuskon historia). Se kattaa kuusi noin tunnin mittaista jaksoa. Dokumenttisarjasta saa hieman yleiskuvaa tästä erittäin laajasta aiheesta.

Sarjan juontaja on Diarmaid MacCulloch. Hän on Oxfordin yliopiston kirkkohistorian professori. Hän ei kuvaile itseään kristityksi, vaan kristittyjen ystäväksi. MacCulloch on taustaltaan anglikaani. Hän myös tunnustautuu homoseksuaaliksi.

Diarmaid MacCulloch on myös kirjoittanut sarjan kanssa samannimisen kirjan kirkkohistoriasta. En ole lukenut sitä, mutta linkkaan kirja-arvostelun.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus osa 2/2: Kirkkohistoria

Suomen Viikkolehti 16.8.2024

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on laaja ja tärkeä teema kristillisessä perinteessä. Eri kirkkojen välillä on eroja suhteessa sen edistämiseen, mutta paljon myös yhteistä.

Kolminaisuusoppi alkukirkon jälkeen

Idän ja lännen eroavaisuus

Itäisen kirkon traditiossa Kolminaisuuden sisäiset suhteet ymmärretään pääasiassa seuraavasti: Poika syntyy ikuisuudessa Isästä ja Pyhä Henki lähtee (tai virtaa) Isästä. Lännen kirkossa ajatellaan samoin että Poika syntyy ikuisuudessa Isästä, mutta Henki lähtee (tai virtaa) Isästä ja Pojasta.

Lännen kirkko lisäsi Toledon kirkolliskokouksessa vuonna 589 Nikean uskontunnustukseen sanat, joiden mukaan Pyhä Henki lähtee (tai virtaa) Isän lisäksi myöskin Pojasta. Idän kirkko ei tunnusta lisäystä ja Pojasta (Filioque-lisäys).

Alkukirkon trinitaarisesta teologiasta

Varhaisia kristillisiä opillisia keskusteluja käytiin antiikissa erityisesti klassisen kreikan kielellä. Se oli Itä-Rooman ajattelijoiden keskuudessa oman aikakautensa ”tieteen”, eli filosofian, kieli. Lisäksi käytettiin myös latinaa, Länsi-Rooman hallinnon kieltä. Nämä kielet sisältävät luonnollisesti oman aikansa älyllisiä kategorioita ja kulttuurisia vaikutteita. Samalla kristityt ajattelijat loivat Raamatun ja seurakunnan kokemuksen pohjalta myös uusia sanoja, ja tapoja, puhua Jumalasta.

Kolminaisuusoppiin liittyvät kirkolliskokoukset ja uskontunnustukset

Ekumeeniset kirkolliskokoukset

Sana ekumeeninen tulee kreikan sanasta οἰκουμένη (oikoumenē). Se tarkoittaa koko asuttu maailma. Ekumeenisten kirkolliskokousten lukumäärästä ei ole yksimielisyyttä kristinuskossa. Ortodoksien mukaan niitä on seitsemän, roomalaiskatolilaisten mukaan kaksikymmentäyksi.

Monet protestantit tunnustavat neljän ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen viitoittaman oppiperustan oikeaoppiseksi. Niiden keskeisimmät ratkaisut nähdään raamatullisen uskon mukaisina.

Kolminaisuuteen liittyviä harhaoppeja

On sanottu "harhaoppi on oikean opin äiti". Tällä tarkoitetaan että perusteellisen teologisen työskentelyn taustalla on ollut usein suuri käytännön tarve, jopa suorastaan välttämättömyys, määritellä oikeaoppisuutta suhteessa heresioihin.

Hieman ajatuksia kolminaisuusopista

Käsitys Jumalan Kolminaisuudesta yhdistää kaikkia oikeaoppisia (tai oikeinylistäviä) kristillisiä kirkkokuntia halki ajan ja paikan. Sana ortodoksia tulee kreikan sanoista ὀρθός (orthos), ”oikea”, sekä δοξάζω (doxazo), ”antaa kunnia”. Oppi pyhästä Kolmiyhteydestä on luonteeltaan katolinen oppi. En viittaa sanalla tässä kohden (ainoastaan) Rooman kirkkoon, vaan siihen, että kolminaisuusoppi on keskeinen osa yleistä/yhteistä (lat. catholicus) kristillistä oppia. Jumalan Kolminaisuuden tunnustavat niin roomalaiskatoliset, ortodoksit kuin perinteiset protestantit.

Reformaation siunaus?

En tiedä mitä ajattelet tästä, hyvä lukijani, mutta olen miettinyt että reformaatio/uskonpuhdistus ei ollut ainoastaan yksiselitteisen hyvä asia. Kun läntinen kirkko jakaantui roomalaiskatoliseen ja erilaisiin protestanttisiin kirkkokuntiin, tästä tuli ennakkotapaus. Se mahdollisti myöhemmät jakautumiset (protestantismin piirissä), ei vain tunnustuskuntien välillä, vaan myös tunnustuskuntien sisällä.

Yhteentörmäyksiä ja vastakkainasetteluja

Markus 3:7-35

puhe Keuruun vsrk:lla su 19.11.2023

Jeesus paransi ihmisiä ja karkotti heistä demoneja, eli toimi eksorkistina. Tämä oli Jumalan valtakunnan esiinmurtautumista ja ennakkoa tulevasta ajasta, jolloin kaikki sairaat parannetaan, ja kaikki pahan voimat karkotetaan lopullisesti. Jeesus koki suurta myötätuntoa erityisesti heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan.

Usko elämäntapana

1. Johdanto

Tämän pienen kirjoituksen tarkoituksena on esitellä hieman Brian McLarenin teoksesta Finding Our Way Again: Return of the Ancient Practices nousevia ajatuksia, sekä esittää niistä myös vähän arvioita. McLaren pyrkii auttamaan länsimaisia kristittyjä soveltamaan uskoaan, ei ainoastaan uskomusjärjestelmänä, vaan myöskin elämäntapana.

2. Usko elämäntapana

Ihmiset etsivät merkityksellistä tapaa elää. Jos he eivät löydä sitä kristinuskosta, he kääntyvät muiden uskontojen, kuten buddhalaisuuden, pariin. Pelkät uskomusrakenteet eivät kannattele uskoa. Tarvitsemme lisäksi johdonmukaista, vakuuttavaa ja yhteisöllistä tapaa elää.

Ratkaisukristillisyys?

Mielestäni on tärkeää selventää että mitä tarkoitamme ratkaisukristillisyydellä ja mitä emme. Nähdäkseni amerikkalaista Charles Grandison Finneyn (1792-1875) tyylistä semi-pelagiolaista ratkaisukristillisyyttä emme tarvitsisi. Finneyllä on ollut yllättävän paljon vaikutusta moderniin evankelikalismiin (mm. alttarikutsut, syntisen rukous).

Hengelliset harjoitukset historiassa ja nykyajassa

1. Johdanto

Kristillisen kirkon pitkä traditio voi rikastuttaa suuresti nykyihmisten käsityksiä ja kokemuksia rukouksesta ja hengellisestä elämästä. Tämän hyvin lyhyen kirjoituksen tarkoituksena on  tarjota pieni vilkaisu edellisten sukupolvien elävään uskonkokemukseen.

Tähän alkuun on todettava, että kristillisessä spiritualiteetissa on kyse kristinuskon harjoittamisesta. Kristityt käyttävät samoja sanoja (kuten meditaatio eli mietiskely) ja samoja käytäntöjä (kuten hiljaisuudessa tapahtuvat hengitysharjoitukset) kuin muissakin uskonnoissa. Kristityt antavat niille kuitenkin erilaisen merkityksen.

Kristitty meditoi pääasiallisesti Jumalan sanaa. Kristinuskossa hiljaisuudessa tapahtuvan tyhjentymisen tarkoituksena ei ole esimerkiksi korkeamman tietoisuuden tilan (valaistuminen) tavoittelu. Sen sijaan tarkoituksena on tehdä tilaa Jumalan sanalle.