Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 17.5.2026
Kiitos siitä että olemme saaneet tulla jälleen luoksenne Viitasaaren vapaaseurakunnalle! On ilo nähdä teitä ja etuoikeus saada luennoida teille hieman teologiasta. Tämä luento pohjautuu paljolti koulutöihini, blogikirjoituksiini ja Suomen Viikkolehden artikkeleihini, joita olen laatinut.
Lukioajoista muistan uskonnontunneilta asian, joka nolotti jälkeenpäin (oli toki muitakin asioita jotka nolotti, mutta ei enempää niistä tällä kertaa). Tulin väittäneeksi että helluntailaisuus on maailman suurin kristinuskon suunta. Opettaja sanoi että roomalaiskatolinen kirkko on suurin. Meinasin sanoa "mutta eiväthän he ole oikeasti kristittyjä". Älysin silloin vaieta.
Olen joskus yrittänyt käydä hieman keskustelua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyen somessa. Eräät arvokonservatiivikaverini luulivat, että olen liberalisoitumassa. Eräät arvoliberaalikaverini puolestaan laittoivat minuun välit poikki. Tästä syystä olen keskustellut näistä asioista viime aikoina hieman vähemmän ja varovaisemmin.
Rehellinen ja avoin keskustelu näistä asioista voi olla aika vaikeaa somessa. Se voi olla sitä muutenkin. Lähtökohtiaan ei ehkä kannata peitellä, jos haluaa keskustella aidosti. Ja jos kaveruus ei kestä todellisuutta, niin ehkä se ei sitten ollut kestävää. Mistä muusta keskustelussa voi lähteä liikkeelle kuin omista lähtökohdistaan? Tämä koskee yhtä lailla kaikkia.
Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 5.11.2024
Paavali sanoi olevansa evankeliumin palvelija, kreikan sana doulos voi tarkoittaa myös orjaa. Kristuksen seurakunta on Jumalan sanan palvelija. Jumalan sana on sen yläpuolella. Protestanttiset uskonpuhdistajat opettivat yksin Raamattu -periaatetta, latinaksi sola scriptura. He tarkoittivat tällä että Raamattu on kristillisen opin ja elämän korkein auktoriteetti. Näin me uskomme myös Vapaakirkossa. Kristillisessä perinteessä on paljon arvokasta, sellaista mitä on hyvä vaalia ja säilyttää. Toisaalta kristillistä traditiotakin on arvioitava aina Raamatun valossa.
Minulta pyydettiin blogi-kirjoitusta Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin kirjoittamasta teoksesta Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023). En käy tässä sellaista kirjoittamaan. Annan kuitenkin jokusen linkin minua oppineempien teologien netistä löytyviin kirjoituksiin.
Noin 14 vuotta sitten tein ensimmäisen (ja tähän mennessä ainoan) profiilini facebookiin. Tarkoitukseni oli aluksi pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. On tapahtunut paljon sen jälkeen - myös sosiaalisessa mediassa olemiseni suhteen.
Joskus kuulee sanottavan että Raamatun aikaan alkoholinkäyttö oli jotenkin parempaa tai pyhempää, koska sinä aikana ei tehty väkeviä viinejä, eikä tislattu viinaa. On toki totta että silloin ei tehty, eikä tislattu. Ei vielä osattu. Vaikutuksen kannalta ei ole kuitenkaan juuri eroa sillä, miten vahvaa alkoholijuomaa juo. Saatu alkoholin määrä on ratkaisevampi tekijä. Yksi annos on pullollinen (33cl) keskiolutta (4,7%), lasillinen (12 cl) mietoa viiniä (12,5%), tai shotti (4cl) väkeviä (40%).
Absolutismi on hyvä asia ja hyvä valinta. Jos ihminen on absolutisti, sitä vastaan kenelläkään ei tulisi olla mitään sanomista. Osalle se on ainoa vaihtoehto johtuen esim. uskonnollisista syistä tai aiemmasta päihderiippuvuudesta. Absolutisteja tulee kunnioittaa. Kohtuukäyttökin on perusteltu kanta. Jos ottaa vahvempaa juomaa, sitä tulee juoda vastaavasti vähemmän. Joku juo olutpullon saunan jälkeen rentoutumismielessä. Toinen nauttii lasin viiniä aterialla maun vuoksi. Kolmas ottaa konjakkiryypyn pintaverenkiertoa vilkastuttamaan. Sama määrä etanolia (n. 12 grammaa), samankaltainen vaikutus elimistössä.
En olisi pitänyt vielä joitakin vuosia sitten todennäköisenä että päätyisin Facebook-ryhmässä puolustamaan seksuaalivähemmistöjen oikeutta ajaa oikeuksiaan ja järjestää Pride-tapahtumia. Motiivini olivat samat kuin niillä homoseksuaaleilla, jotka kertoivat jokunen vuosi sitten puolustavansa Päivi Räsästä, vaikka ovat hänen kanssaan vastakkaisella kannalla.
Päätoimittaja Manuel Rautalahti kirjoitti Suomen Viikkolehden pääkirjoituksessa 5/24 otsikolla Kirkko astuu rajan yli. [Artikkeli on maksumuurin takana, mutta se julkaistiin 14.5.2024 myös Seurakuntalaisessa ilman maksumuuria.] Hänellä oli hyviä mietteitä. Yhdyn niistä suurimpaan osaan. Haluan kuitenkin kommentoida seuraavaa kohtaa:
”Kohtalokkaaksi perustelun tekee se, että Jeesus itse vahvisti avioliiton. Piispojen perustelu antaa ymmärtää, että Jeesus ei ole enää kaikkitietävä ja että hän puhui vain oman aikansa ihmisille vallitsevan tiedon valossa. Tällöin riisutaan Jeesuksen jumaluus ja hänet puetaan vain aikansa merkittävien opettajien viittaan. Samalla Jeesuksen kaikki muutkin sanat evankeliumeissa joutuvat erikoiseen valoon.”
Olen ajatellut hieman turvapaikanhakijoita viime vuosien aikana. Asia on hyvin kompleksinen. On kyse samanlaisista ihmisistä kuin sinä ja minä. Jos olisin esim. syyrialainen, lähtisin todennäköisesti mielummin länteen, kuin jäisin monimutkikkaan sisällissodan ja valtataisteluiden repimään maahan - mikäli vain kykenisin lähtemään. On täysin luonnollista paeta kaoottisia oloja.
Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.
Sananlaskut 19:30 (KR33)
Myönnän että Venäjä on mennyt minulla tunteisiin siitä lähtien kun aloin peruskoulussa jotain tajuta maailmasta. Molemmat isoisäni olivat sotainvalideja, henkisesti ja fyysisesti sodan murjomia. Vanhempani eivät ponnistaneet kovin helpoista kotioloista, mutta osallistuivat muun ikäpolvensa tavoin tämän maan rakentamiseen.
Isälläni oli tapana sanoa "Suomen ei ole hyvä ärsyttää Venäjää". Hän oli siinä mielestäni oikeassa ja niin Suomessa toimittiin. Isäni eläessä Suomi oli vielä sotilaallisesti liittoutumaton maa. Suomi oli retoriikassaan varovainen EU:n jäsenenäkin Venäjän suhteen, ei ollut kovaäänisin arvostelija, yritti kuunnella ja ymmärtää naapuria, vaikka ei ollut aina samaa mieltä.
Sanotaan että Vanha testamentti on täynnä sotia. Se ei ole aivan koko totuus. Raamatun useissa teksteissä kuvataan historian tapahtumia, myös sotia. Kuvattuja tapahtumia ei kuitenkaan aina arvoteta kertomalla, tehtiinkö niissä oikeita vai vääriä valintoja.
Raamatun Jumala ei ole ihmisten välisen vihanpidon kannalla. Tämä käy ilmi, kun verrataan Raamatun luomiskertomusta muihin muinaisiin luomiskertomuksiin. Babylonialaisessa luomiskertomuksessa kuvataan jumalien välistä taistelua. Voittaja tekee häviäjän ruumiista taivaat ja maan. Akkadilainen luomiskertomus taas kuvaa, miten ihminen luotiin, jotta jumalat saisivat levätä kastelukanavien kaivuutyöstä. Vähäisempi jumala tapetaan ja hänen verestään ja savesta tehdään ihmiset.
Raamatullinen luomiskertomus ei heijastele ajatusta väkivallasta osana Jumalan tarkoittamaa luomakunnan järjestystä. Jumala luo sanallaan vaivatta, ilman kamppailua vastustavien voimien kanssa. Väkivalta johtuu syntiinlankeemuksesta. Mesopotamialaisen kertomuksen mukaan vedenpaisumus johtuu siitä, että ihmiset pitivät jumalien mielestä liikaa meteliä. Raamatun kertomuksessa katastrofi on tuomio siitä, että maa tuli ihmisten vuoksi täyteen väkivaltaa.
Tässä kirjoituksessa on otteita julkaisusta
Raamattu, kristillinen elämä ja teologia: Luterilaisia ja vapaakirkollisia näkökulmia.
Tomi Karttunen (toim.) Kirkkohallitus, Helsinki 2023.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen Vapaakirkko ovat käyneet virallista oppikeskustelua jo vuosikymmeniä.
Tässä julkaisussa Vapaakirkkoa ovat virallisesti edustaneet kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen, Hämeenlinnan vapaaseurakunnan johtava pastori Arto Kortemaa, Suomen teologisen opiston rehtori Timo Lehikoinen sekä Suomen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja Jaakko Pihlajamäki.
Luterilaista kirkkoa on edustanut näissä keskusteluissa piispa Bo-Göran Åstrand (pj.), Timo Helenius, Marko Sagulin, Ulla Saunaluoma ja dosentti Tomi Karttunen (neuvottelukunnan siht.).
Nykyisin puhutaan todella paljon suvaitsevaisuudesta. Saatetaan joskus nähdä, että Suomen kansa jakautuu suvaitsevaistoon, joka venyy suvaitsevuudessaan lähes äärettömyyksiin, ja arvokonservatiiveihin, jotka ovat katsannoltaan ahtaampia, jopa taantumuksellisia. Tämä on tietenkin karikatyyri.
Valistusfilosofit, joiden työhön nykyinen oikeuskäsitys ja yhteiskunta-ajattelu paljolti pohjaa, määrittelivät suvaitsevaisuuden seuraavasti: Suvaitsevaisuus on sitä, että jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja niiden vapaaseen ilmaisemiseen riippumatta siitä, ovatko ne toisten mielestä järkeviä vaiko eivät.
Elämme jälkikristillistä aikaa lännessä. Olemme eläneet jo vuosikymmeniä. Sekularisaatio eli maallistumiskehitys on edennyt varsin nopeasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Muut uskonnot ovat tulleet jäädäkseen. Filosofinen naturalismi on usein vallalla erityisesti akateemisesti koulutettujen keskuudessa. Raamattua tunnetaan yhä heikommin ja sitä kunnioitetaan yhä vähemmän.
Koin poliittisen heräämisen varsin myöhään. Olin noin 30-vuotias ja opiskelin teologiaa Suomen teologisessa opistossa. Kiinnostukseni lähti aluksi liikkeelle Ukrainan tilanteesta, tarkemmin ottaen Maidanin ja Krimin tapahtumista. Kiinnostuin sen myötä myös Suomen turvallisuus- ja ulkopolitiikasta. Hieman myöhemmin tajusin että politiikassa kaikki liittyy kaikkeen. Vakaa ja toimiva yhteiskunta tarvitsee paljon muutakin kuin oman armeijan.
Nykyisin puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta. Saatetaan ehkä nähdä että kansamme jakautuu suvaitsevaistoon, joka venyy suvaitsevuudessaan lähes äärettömyyksiin, ja arvokonservatiiveihin, jotka ovat katsannoltaan ahtaampia, jopa taantumuksellisia.
