Puhe Viitasaaren vapaasrk:lla su 17.5.2026
Kiitos siitä että olemme saaneet tulla jälleen luoksenne Viitasaaren vapaaseurakunnalle! On ilo nähdä teitä ja etuoikeus saada luennoida teille hieman teologiasta. Tämä luento pohjautuu paljolti koulutöihini, blogikirjoituksiini ja Suomen Viikkolehden artikkeleihini, joita olen laatinut.
Minulta pyydettiin blogi-kirjoitusta Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin kirjoittamasta teoksesta Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023). En käy tässä sellaista kirjoittamaan. Annan kuitenkin jokusen linkin minua oppineempien teologien netistä löytyviin kirjoituksiin.
Joskus kuulee kysyttävän: Uskotko että Raamattu on totta vai et? Jos täytyy vastata, vastaan kyllä. Olen vapaakirkollinen kristitty ja uskon Raamatun tulevan Jumalalta. Kysymyksenasettelu on kuitenkin yksinkertaistava. Todellisuus on monimutkaisempaa ja mielenkiintoisempaa.
Nykylännessä korostamme eksaktia tietoa. Luonnontieteet ja matematiikka ovat mahdollistaneet teknologian nopean kehityksen. Raamattu ei ole eksaktia tiedettä. Siinä on luonnontieteellisiä ja historiallisia epätarkkuuksia sekä teologisia jännitteitä. Se puhuu paljolti kuvien ja vertausten kielellä.
1. Johdanto
Tässä pienessä kirjoituksessa pyrin tarjoamaan hieman näkökulmia Apostolien tekojen lukuun 2. Kuvaan myös hyvin lyhyesti joitakin tekstistä nousevia kristinuskolle tärkeitä teemoja. Tekstissä kuvataan helluntaipäivän ihmettä (jakeet 1-13), Pietarin puhetta (jakeet 14-36) ja tapahtuneen seurauksia (jakeet 37-47).
Sana helluntai tulee kreikan sanasta pentēkostē, joka tarkoittaa viideskymmenes. 5. Moos. 26:1-11 kerrotaan tästä juutalaisten viettämästä juhlasta. Siitä käytetään nimityksiä leikkuujuhla (2. Moos 23:16), viikkojuhla (5. Moos 10:16) ja ensihedelmien juhla (4. Moos 28:26) ja helluntai (Tob. 2:1; 2 Makk. 12:31–32). Tämä israelilainen sadonkorjuujuhla oli läheisessä yhteydessä pääsiäiseen.
1. Johdanto
Tämän pienen kirjoituksen tarkoitus ei ole todistaa evoluutioteoriaa sen enempää todeksi kuin epätodeksi. Tarkoitukseni on lähinnä esittää toteavasti että vanha maailmankaikkeus, evoluutioteoria ja kristinusko on mahdollista sovittaa yhteen. Mikäli näin on, kristillisen apologetiikan ei tarvitse keskittää ainakaan kovin korostuneen suurta huomiota nykyfysiikkaan ja nykybiologiaan liittyvien tieteellisten teorioiden kumoamiseen. Lisäksi pohdin hieman sitä miksi evoluutioteoria herättää meissä suuria tunteita.
2. Raamatuntulkintaa
Kristinusko on juutalaisuuden tavoin teistinen uskonto (kuten myös islam). Teismiin kuuluu keskeisesti ajatus siitä että Jumala on luonut maailman. Vanhassa ja Uudessa testamentissa viitataan useita kertoja tähän (esim. Sananl. 3:19; Matteus 19:4; Room. 1:20). Raamatun luomiskertomus tai luomiskertomukset (1. Mooseksen kirja 1-2) on nähty pitkin historiaa useammalla kuin yhdellä tavalla. Jo Raamatussa on viitteitä siitä että Jumalalla on erilainen suhde aikaan kuin ihmisillä: Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki (Ps. 90:4).
Maailmankaikkeuden ikään ja biologiseen evoluutioon liittyvät kysymykset tulisi nähdä erillään Raamatun arvovallasta. Kyse ei tarvitse olla Raamattuun pitäytyvistä kristinuskon totuusväittämistä luopumisesta, vaan kyse voi olla siitä miten kristillisen seurakunnan tulisi tulkita Raamattua.
Viimeisten vuosikymmenten aikana on ollut aika paljon hämmennystä läntisessä akateemisessa ja kirkollisessa keskustelussa Raamatun arvovaltaan liittyen - Suomi mukaan lukien. Jotkut, kuten nyt jo edesmennyt Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen, ovat nähneet asian siten, että on mahdotonta tehdä raamattuteologiaa, koska varhaiset lähteet ovat niin monenkirjavat ja toivottomasti ristiriidassa keskenään.
Toisaalta erityisesti seurakunnissa on ollut havaittavissa tiettyä naiiviutta ja haluttomuutta ottaa osaa vakavampaan akateemiseen diskurssiin. Tähän voi liittyä syvää epäluottamusta tutkijoita kohtaan. Ammattiteologien on koettu kyseenalaistavan Raamatun arvovaltaa. On huomattava, että tämä epäluuloisuus ei ole noussut tyhjästä, sillä moni tutkija näkee Raamatun ainoastaan inhimillisenä kirjakokoelmana vailla ilmoituksellista arvoa.
”Raamatunkäännös on jo ison tulkitsemisprosessin tulos.”
Tulkitsemme kaikkea lukemaamme. Emme voi välttää raamatuntulkintaa. Kyse on siitä, tulkitsemmeko Raamattua vastuullisesti. Esitän hyvin lyhyen pelkistyksen prosessista:
1. Johdanto
Tässä kirjoituksessa pyrin esittelemään hieman Uuden testamentin pastoraalikirjeiden kirjoittajakysymyksestä käytyä kriittistä keskustelua. Lopuksi annan hyvin lyhyesti oman arvioni. Kyseessä on massiivinen keskustelu, jota on käyty jo vuosisatoja. Hipaisemme tässä siis ainoastaan hyvin kevyesti pintaa.
Pastoraalikirjeillä tarkoitetaan 1. ja 2. Timoteuskirjettä sekä Tiituskirjettä. Tätä nimitystä on käytetty 1700-luvulta asti. Kriittisessä raamatuntutkimuksessa on tunnustettu hyvin yleisesti ja suurella varmuudella seuraavat Uuden testamentin kirjeet aidoiksi Paavalin kirjeiksi: Roomalaiskirje, 1. ja 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, Filippiläiskirje, 1. Tessalonikalaiskirje ja kirje Filemonille. Muiden Paavalin nimissä olevien kirjeiden, eli Efesolaiskirjeen, Kolossalaiskirjeen, 2. Tessalonikalaiskirjeen ja pastoraalikirjeiden aitoperäisyys on sen sijaan kiistanalaista.
