Joskus kuulee kysyttävän: Uskotko että Raamattu on totta vai et? Jos täytyy vastata, vastaan kyllä. Olen vapaakirkollinen kristitty ja uskon Raamatun tulevan Jumalalta. Kysymyksenasettelu on kuitenkin yksinkertaistava. Todellisuus on monimutkaisempaa ja mielenkiintoisempaa.
Nykylännessä korostamme eksaktia tietoa. Luonnontieteet ja matematiikka ovat mahdollistaneet teknologian nopean kehityksen. Raamattu ei ole eksaktia tiedettä. Siinä on luonnontieteellisiä ja historiallisia epätarkkuuksia sekä teologisia jännitteitä. Se puhuu paljolti kuvien ja vertausten kielellä.
Raamattu ei kuitenkaan ole kuvitelmaa. Se ankkuroituu kerran ajassa ja paikassa tapahtuneeseen historiaan. Vanhan testamentin narratiivi kertoo Israelin kansan ajattelusta ja vaiheista. Uusi testamentti kertoo Jeesuksen ja varhaiskristillisen seurakunnan uskosta ja elämästä. Kristillisellä sanomalla on myös jatkuvuutta halki vuosisatojen ja vuosituhansien (traditio).
Raamattu on kirjoitettu kielillä, joita ihmiset puhuivat hyvin kauan aikaa sitten. Sen ilmaukset nousevat kirjoittajien kulttuureista, jotka poikkeavat suuresti omastamme. Tämä vaikeuttaa Raamatun ymmärtämistä ja soveltamista meidän aikaamme. Toisaalta antiikin aikana eläneet olivat hyvin samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Kuilu nykylukijan ja raamatunkirjoittajien välillä ei ole niin syvä, etteikö sen yli olisi mahdollista pyrkiä rakentamaan siltoja.
Maailma muuttuu ja me muutumme sen mukana. Myös raamatuntekstien tulkinta elää. Ammattilaiset tutkivat sitä yhä uusista näkökulmista. Myös uskonyhteisöissä tapahtuu muuttumista, myös ajattelun osalta. Kielikin muuttuu. Siksi tarvitaan aina uusia raamatunkäännöksiä. Viimeisin Uuden testamentin suomennos on vuodelta 2020 (UT2020). Se avautunee suurelle osalle nuorempaa lukijakuntaa paremmin, kuin aiemmat käännökset, kuten uusi kirkkoraamattu (KR92) vanha kirkkoraamattu (KR38) ja Raamattu kansalle (RK).
Kristinuskon mukaan Raamatussa on ennen kaikkea kysymys Jumalasta, joka ilmoittaa itsensä Kristuksessa. Historiallisen Jeesus-tutkimuksen avulla pyritään tekemään rekonstruktio siitä, millainen tämä ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen mies oli. Hyvin moni akateemista valtavirtaa edustava Jeesus-tutkija sanoo, että Jeesuksen elämän päätapahtumat, kuten se, että Johannes Kastaja kastoi hänet Jordanissa, ja että Jeesus opetti Jumalan valtakunnasta, ja että hänet ristiinnaulittiin Jerusalemin lähistöllä, ovat todella tapahtuneet. Kriittinen tutkimus ei voi vastata onko Jeesus kuolleista ylösnoussut Jumalan Poika, vaikka se vahvistaa sen, että varhaiset kristityt todella ajattelivat niin.
Hengellisissä puheissa kuulee toistettavan "Jumalan sana ei muutu". Alkukieliseen Raamatun tekstiin soveltaessa tämä on käytännössä lähes totta. Vaikka raamatuntulkinta on muuttunut ajansaatossa, alkukielinen teksti ei ole juurikaan muuttunut pitkiin aikoihin.
Inhimillinen syy sille, miksi alkukielinen Raamattu ei juurikaan muutu on, että sen inhimilliset kirjoittajat ovat jo kauan sitten kuolleet ja tekstimuoto on varsin vakiintunut. Raamattua ei enää kirjoiteta lisää. Käsissämme olevan alkukielisen tekstin kehitys on lähes pysähtynyt. Teksti on kanonisoitu. Siihen ei tehdä merkittäviä lisäyksiä, poistoja ja muokkauksia. Vaikka on myös todettava että eri kirkoilla on myös jonkinverran erilaisia kaanoneita (esim. protestantit eivät tunnusta tiettyjä apokryfikirjoja kanonisiksi, joita roomalaiskatoliset taas pitävät deuterokanonisina).
On myös totta että tekstikritiitikot tekevät edelleen ahkerasti töitä mm. Qumranin kääröjen osalta että Vanhan testamentin hepreankieliset kriittiset tekstilaitokset olisivat mahdollisimman tarkkoja. Biblia Hebraica Stuttgartensia (BHS/BH4) korvautuu ajan myötä Biblia Hebraica Quintalla (BHQ). Myös Uuden testamentin kreikankielen tekstinkin suhteen on jatkuvaa akateemista keskustelua ja hienosäätöä. Uusin kriittinen tekstilaitos on Nestle-Aland Novum Testamentum Graece 28. painos (NA28).
Uusi testamentti on poikkeuksellisen hyvin dokumentoitu antiikin kirjakokoelma. Voimme olla lähes varmoja suurimmasta osasta Uuden testamentin kirjojen alkuperäisestä sanamuodosta. Jokainen Uuden testamentin käsikirjoitus on hieman erilainen. On tullut kopiointivirheitä ja on ollut tietoista toimittamista eli redaktiota (on mm. pyritty korjaamaan oletettuja kopiontivirheitä).
Suurimmat "ongelmalliset" tekstikatkelmat ovat Markuksen evankeliumin loppu, joka ei kuulunut alunperin Markukseen, ja Johanneksen evankeliumin kertomus Jeesuksen luo tuodusta aviorikoksesta kiinni otetusta naisesta, joka ei kuulunut alunperin Johannekseen. Mm. Apostolien teoissa ja Roomalaiskirjeessäkin on pieniä myöhempiä lisäyksiä. Nämä merkataan moderneissa raamatunkäännöksissä hakasulkeisiin.
Vanhan testamentin osalta tilanne on vaikeampi. Ongelma on päinvastainen kuin Uuden testamentin osalta. Uudesta testamentista on tuhansia ja tuhansia tekstilöytöjä. Vanhan testamentin osalta meillä on harvoja tekstilöytöjä. Tärkeimmät ovat varhaiset kreikankieliset käännökset, joista on rekonstruoitu kriittinen tekstilaitos (Septuaginta eli LXX), hepreankielinen masoreettinen teksti (MS), Qumranin kääröt (sisältävät mm. Vanhan testamentin käsikirjoituksia ja kommentaareja) ja samarialainen Pentateukki (versio toorasta, eli Mooseksen kirjoista). Juutalaiset kirjanoppineet hävittivät vanhat käsikirjoitukset, kun he saivat valmiiksi uuden kopion.
Vanhan testamentin tekstejä on toimitettu ajan saatossa ennen kuin tekstimuoto vakiintui ja kanonisoitiin. Meillä ei ole suoraa pääsyä alkutekstiin. Meillä ei ole Uuden eikä Vanhan testamentin autografeja (alkuperäisiä käsikirjoituksia eli alkutekstiä). Meillä on (keskenään jossain määrin erilaisia) kopioiden kopioiden kopioita.
Tämä ei ole ongelma kristillisen uskon kannalta, ellemme tee siitä sellaista. Ei tarvitse uskoa fundamentalistisen tiukasti siihen, että joka ikinen Raamatun yksittäinen sana olisi Jumalan sanelema (saneluteoria). On parempi näkeä Raamatun inspiraatio ja Jumalan kaitselmuksen työ laajemmin kuin että ainoastaan autografit olisivat Jumalan virheetöntä ja erheetöntä sanaa. Raamatun käännöksetkään eivät ole virheettömiä ja erheettömiä, eikä niiden tarvitsekaan olla.
Raamattu on paitsi jumalallinen, myös hyvin inhimillinen kirjakokoelma. Ei ole tieteen vastaista uskoa että inhimillinen Raamattu on samalla Jumalan Hengen inspiroima. Tiede ei ota kantaa yliluonnollisiin asioihin. Sellaisia asioita ei voida tutkia nykytieteen menetelmin.
Kun tutustuu hieman pintaa syvemmältä eksegetiikkaan (lukee myös "vastapuolen" teoksia eikä vain oman "koulukunnan"), huomaa myös että ennakko-olettamuksilla on yllättävänkin suuri rooli siinä miten asiat tulkitaan. Raamatun jumalallinen innoitus on uskontotuus. Sitä ei voi todistaa sen enempää oikeaksi tai vääräksi. Näistä asioista on keskustelu vuosisatoja. On monia päteviä ei-kristittyjä raamatuntutkijoita ja monia päteviä tunnustavia kristittyjä raamatuntutkijoita.
Tieteellisessä eksegetiikassa on yllättävän paljon "ilmaa". On hataria teorioita, jotka eivät perustu konkreettisiin todisteisiin (kuten tekstilöytöihin). Otan esimerkkinä sen että Johanneksen evankeliumi ajoitettiin kriittisessä tutkimuksessa hyvin myöhäiseksi, kunnes Egyptin erämaasta (papyrus säilyy kuivassa luonnollisesti paremmin kuin kosteassa) löytyi varhaiseksi ajoitettu tekstikatkelma, eli fragmentti, Papyrus P52, jossa oli muutama jae Johanneksen evankeliumia. Se on luultavasti maailman vanhin meille säilynyt Uuden testamentin tekstilöytö. Tutkimuskirjallisuutta vanheni hyllymetreittäin. Nykyisin Johanneksen evankeliumi ajoitetaan yleensä ensimmäisen vuosisadan loppuun tai toisen vuosisadan alkuun (jotkut ajoittavat sen vielä varhaisemmaksi).
Edustan kriittisten metodien suhteen evankelikaalitutkijoilla yleistä näkemystä, että näitä menetelmiä voidaan käyttää, paitsi metodologisen naturalismin, myöskin kristillisen teismin lähtökohdista käsin. Moni uskova VT:n ja UT:n tutkija on perillä kriittisestä tutkimuksesta ja hyödyntää työssään erilaisia työkaluja. Naturalistitutkijat tekevät nähdäkseni myös hyviä huomioita teksteistä, mutta vetävät niistä johtopäätöksiä, joihin en välttämättä yhdy. Kristittynä lähden siitä että Raamatun sanoma on totta. Kuitenkin tunnustan että kaikki Raamatussa ei ole "kirjaimellisesti" tai "historiallisesti" totta. Otan yhden esimerkin:
Jumala, jo ammoisista ajoista sinä olet ollut kuninkaani, sinä teet suuria tekoja kaikkialla. Sinä hämmensit voimallasi meren, sinä murskasit merihirviöiden päät. Itsensä Leviatanin päät sinä musersit ja ruhon annoit petojen ruoaksi.
Psalmi 74:12-14.
Kyseisessä psalmissa Jumalan kerrotaan surmanneen myyttisiä petoja. Tämänkaltainen myyttinen kieli on meille tuttua myös Raamatun ulkopuolisista tekstilähteistä. Tälla tavoin sen ajan ihmiset kommunikoivat uskoaan. Vaikka kyse on mytologiasta, ei kirjaimellisesti toteutuneesta historiasta, psalmin jakeiden sanoma "Jumala on suurin" on yhä totta.
Erilaisista Raamatun tulkinnoista kirkkohistoriassa ja omassa ajassamme olisi hyvä olla ainakin jonkinverran tietoinen. Julistajien ja uskonyhteisöjen tulisi tiedostaa roolinsa tulkitsijana. "Näin Raamattu opettaa" ei ole aivan niin yksiselitteistä kuin puheissa ja kirjoituksissa saatetaan väittää. Toki julistus- ja opetustyöhön liittyy asioiden pelkistämistä, eikä se ole sinänsä väärin.
Yhdenkin Raamatun alkukielen oppiminen kunnolla on suuri työ. Vaikka kaikkien ei tarvitse, on hyvä, että jotkut opiskelevat alkukieliä. Vanha testamentti on kirjoitettu pääosin hepreaksi, osin arameaksi. Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Lisäksi siellä lainataan usein Septuagintaa.
Jos haluaa pikaisen katsauksen Raamatun alkukieliin, suosittelen lukemaan niistä luvun kustakin (yht. 3 lukua) kirjasta Raamatun Juuret (Perussanoma 1992). Teoksen kirjoittaja F. F. Bruce sanoi viisaasti että maallikon kannattaa olla nöyrä ja kuunnella alkukielten ammattilaisia (kuten heitä, jotka opettavat niitä työkseen). Teoksessa Tunne Raamattusi (Ristin Voitto 1988), R. C. Sproul tasapainottaa tätä Brucen ajatusta sanomalla, ettei tarvitse olla kirvesmies voidakseen käyttää vasaraa.
Jos haluaa perehtyä itse kieliin, Alfasta alkuun – johdatus Uuden testamentin kreikkaan (Jarmo Kiilunen, Raimo Hakola. Oy Finn Lectura Ab, 2010) on erinomainen alkeisoppikirja. Ihan täyttä hepreaa - Raamatun heprean oppikirja (Anneli Aejmelaeus, Jutta Jokiranta, Juha Pakkala, Kirsi Valkama. Kirjapaja, 2015) on myös suomenkielinen alkeisoppikirja. Yksinkin voi oppia, mutta yhdessä toisten kanssa se on parempaa. Vielä parempaa on, jos voi opiskella osaavan opettajan johdolla.
Kristityt uskovat että Jumalan Henki puhuu Raamatun tekstien kautta ja että Raamattu todistaa Jeesuksesta. Hyvä tapa selvittä itselle onko asia näin, on lukea itse Raamattua (suomenkielinenkin käy), ja osallistua kristillisen seurakunnan toimintaan. Niitä löytyy useita: https://kirkot.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti