Hieman turvapaikanhakijoista ja turvallisuudesta

Olen ajatellut hieman turvapaikanhakijoita viime vuosien aikana. Asia on hyvin kompleksinen. On kyse samanlaisista ihmisistä kuin sinä ja minä. Jos olisin esim. syyrialainen, lähtisin todennäköisesti mielummin länteen, kuin jäisin monimutkikkaan sisällissodan ja valtataisteluiden repimään maahan - mikäli vain kykenisin lähtemään. On täysin luonnollista paeta kaoottisia oloja.

Normaalioloissa Suomen kaltaisessa valtiossa ei voida olla täysin "rajat kiinni", mutta ei myöskään täysin "rajat auki". Rajat tulee pitää hallitusti auki. Poikkeusoloissa rajat täytyy voida väliaikaisesti sulkea, esimerkiksi silloin, jos/kun turvapaikanhakijoita käytetään vieraan vallan toimesta aseena hybridioperaatiossa. Näin siitä huolimatta että siinä käytetään sivullisia törkeästi hyväksi. Kun tämä on selkeä linja, todennäköisyys tämänkaltaiselle vaikuttamiselle on vähäisempi. Jokaisella valtiolla on oikeus ja velvollisuus pitää yllä järjestystä yhteiskunnassa.

En ole Tanskan linjalla, että tavoitteena tulisi olla "nolla turvapaikanhakijaa". Turvapaikan hakeminen on perusoikeus. Silti ajattelen että Suomen olisi mahdollisuuksien mukaan parempi ottaa enemmän pakolaisia suhteessa turvapaikanhakijoihin.

Pakolaisstatukseksella olevat saisivat luonnollisesti jäädä maahan ilman pitkiä, hankalia ja kalliita turvapaikanhakuprosesseja. Tällaiset prosessit eivät ole helppoja myöskään turvapaikanhakijoille. Epävarmuus omasta tulevaisuudesta on hyvin stressaavaa. Turvapaikanhakijat ovat myös usein kohdanneet erittäin traumatisoivia asioita.

Turvapaikan saaminen ei saa olla automaatio, vaan sen tulee perustua todelliseen tarpeeseen. Kansainväliset sopimukset ja Suomen perustuslaki määrittävät sen että ihmisiä ei saa poistaa maasta, jos esim. heidän henkensä on uhattuna.

Jokaisella on oikeus elämään. Ei voida sanoa etukäteen (paitsi jos kyse on poliittisesta ohjauksesta, mitä se ei saa olla) kuinka moni hakijoista saa turvapaikan. Jokainen hakemus on ainutlaatuinen ja tulee käsitellä erikseen eettisesti ja laadukkaasti.

On totta että tarvitaan auttamista itse lähtömaissa. Tämä kysyy poliittista tahtoa ja rahoitusta. Emme voi samaan aikaan puhua siitä, että autetaan lähtömaissa, eikä täällä, jos emme budjetoi varoja auttamiseen siellä. Ihmisyys velvoittaa auttamaan niin lähtömaissa kuin kotimaassa.

Samalla Suomessakin on hyvinvoinnistamme huolimatta myös kasvavaa pahoinvointia ja monessa asiassa parannettavaa. Tulijoiden auttamista ei voi pitkällä tähtäimellä tehdä kestävästi esim. oman maamme turvallisuuden kustannuksella. Mm. Ruotsi on jo saanut kokea käytännössä sitä että hyvä tahto ja auttamishalu eivät yksin riitä vastuullisen maahanmuuttopolitiikan rakentamisessa. Tulijoilla ei ole loppua. Kaikkia ei voida auttaa. Meidän täytyy löytää yhdessä oikea tasapaino sen suhteen miten paljon voimme tehdä.

En pidä realismina että kaikille laittomasti maassa oleville (paperittomat) annettaisiin oleskelulupa. Jos otetaan tämänkaltainen lähestymistapa, se olisi ennakkopäätös tulevien turvapaikanhakija-aaltojen suhteen. Se voisi lisätä laittomasti maahan pyrkivien määrää, salakuljettajien tienestejä, ja matkalla kuolleita ihmisiä.

Poliittiset päättäjät joutuvat tasapainoilemaan useiden asioiden ja intressien suhteen. Vastuullinen päättäminen ei ole ideologisista syistä tehtyä naiivia maailmanparantamista, vaikka ideologia on yksi osa politiikkaa. Ideologian ja realismin täytyy olla tasapainossa. Historia ja nykypäivä kertovat meille siitä, että emme saa rakennettua tästä maailmasta utopiaa. Jokaisessa järjestelmässä on epäkohtia.

Jos on kovin suurta kirkasotsaista ideologista paloa vaikuttaa, sen kanavoimiseksi soveltuisi mielestäni paremmin esim. ura avustusjärjestöjen työssä kuin poliitiikassa. Puolueesta riippumatta poliitikon on aina otettava huomioon yhteinen kansallinen etu.

Avustusjärjestöillä ei ole samalla tavalla poliittisia sidonnaisuuksia. Niiden työssä voi vastuullisemmin toteuttaa kompromisseista vapaita eettisiä pyrkimyksiä ja realisoida vapaammin unelmiaan paremmasta maailmasta.

Haluan kuitenkin painottaa että on tärkeä välittää niin pakolaisista kuin turvapaikanhakijoista. Aivan kuten kantasuomalaisista - kaikista ihmisistä. On tärkeä välittää myös itsestämme. Se on tarpeen sille että voimme pitkällä tähtäimellä osoittaa välittämistä lähimmäisillemme.

Näin jouluna kristityn on hyvä muistaa sekin, että Jeesus Nasaretilainen syntyi köyhiin oloihin maahan, joka oli miehitetty suurvallan toimesta. Uskon että Kristus ymmärtää hyvin maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita yhä tänään.