Mietteitä somesta

Noin 14 vuotta sitten tein ensimmäisen (ja tähän mennessä ainoan) profiilini facebookiin. Tarkoitukseni oli aluksi pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. On tapahtunut paljon sen jälkeen - myös sosiaalisessa mediassa olemiseni suhteen.

Kirjoittelin suomi24-sivustolla nimimerkillä jmmikkonen 2012-2023 välisenä aikana. Halusin keskustella itselleni tavalla tai toisella tärkeistä asioista toisten kanssa. Viime vuoden lopulla päätin viimein poistaa profiilini sieltä. En ole tehnyt uutta. Ei ole ollut ikävä.

Kyse on erittäinen toksisesta sivustosta. Siellä on monia (trolleja) joiden tarkoitus on ainoastaan häiritä asiallista keskustelua ja aiheuttaa tahallista mielipahaa muissa keskustelijoissa. He toimivat anonyymisti.

Joissakin facebook-ryhmissäkin on toksisuutta. Olen eronnut kaikista sellaisista ryhmistä. Jos ylläpito (oli kyseessä suomi24 tai fb-ryhmä) ei hoida työtään ja puolusta arvojaan, vaan sallii trollaamisen, ei ole mitään toivoa muutoksesta parempaan.

Melkein kaikissa suomenkielisissä uskovaisten facebook-ryhmissä, joissa olin mukana, muutamat seurakuntiin sitoutumattomat toksiset yksilöt purkivat mielipahaansa muihin ja pilasivat yhteiset keskustelut. Tajusin ettei minulla ole syytä olla sellaisissa ryhmissä mukana, enkä ole vuosiin ollutkaan. Enkä suunnittele olevani. Sellaisesta ei edes makseta.

Olen miettinyt kahta syytä miksi uskovaisten facebook-ryhmät eivät (oman kokemukseni pohjalta) yleensä toimi:

1. Näillä ryhmillä ei ole selkeää rajattua aihetta, josta keskustella. Historiaryhmissä keskustellaan historiasta. Maanpuolustusryhmissä maanpuolustuksesta. Usko on ehkä liian laaja teema ilman rajausta.

2. Uskovaiset ylläpitäjät ovat usein liian kilttejä. Tulee olla selvät säännöt ja häiriköt tulee poistaa ryhmistä. Kun räikeimmät tapaukset saa kenkää, loput ottavat huomioon sen että voivat saada kenkää.

Facebookissa olen poistanut joskus joitakin kavereitani ja laittanut joitakin harvoja kertoja estoja. Olen tehnyt niin suojellakseni itseäni - omaa emotionaalista hyvinvointiani. Tiedän että jotkut ovat näiden vuosien aikana blokanneet puolestaan minut, ei kuitenkaan moni.

Somessa on haasteena että ottipa lähes mihin tahansa asiaan kantaa, vaikka yrittäisi ilmaista asiallisesti mietteensä, aina on niitä, jotka loukkaantuvat / nauravat / pilkkaavat.

Ivallisuus voi nousta monista tekijöistä. Yksi niistä voi olla käsittelemättömät tunnehaavat. Toinen on varmaan somen epäpersoonallisuus - ihmiset eivät suodata reagoimisiaan yhtä paljon kuin kasvokkain.

Some on vaikea alusta käydä syvempiä keskusteluja. Emme näe siellä toistemme kasvonilmeitä. Emme myöskään kuule äänensävyjä. Tämä vaikeuttaa inhimillistä kommunikointia. Tulee helposti väärinymmärryksiä.

Olen luonteeltani aika herkkä ihminen. Olen huomannut että some (facebookissa olen ollut liikaakin) kuormittaa minua henkisesti. Olen pyrkinyt muovaamaan facea itselleni vähemmän kuormittavaksi. Välillä olen pohtinut että jättäisin facen kokonaan. Olen joskus pitänyt somepaastoa. Se on tehnyt hyvää.

Minulla on monia kavereita somessa. Olen usein nauttinut heidän kanssaan keskustelusta. Olen saanut palautetta että tulisi ikävä jos lähtisin. Some on myös kanava, jonka kautta vaikuttaa.

Minulla alkaa olla ikää (tätä kirjoittaessani olen 42 vuotta). Minun täytyy jo seurata verenpainettani (mitata). Huomaan että intensiiviset, aivan erityisesti hyvin erilaisista lähtökohdista käydyt, keskustelut, joihin ei tule ratkaisua / lepotilaa, aiheuttavat minulle stressiä.

Olen pyrkinyt siihen, että kunnioitan toisen "seinää" ja "kanavaa". Olen siellä vieraana. Vastaavasti omalla seinälläni (facebook) ja kanavallani (youtube) koen olevani kotona. En ole poistanut kavereita sen perusteella, mitä he kirjoittavat omilla seinillään. Omalla seinälläni minun täytyy pitää itse järjestystä kuka siellä kirjoittaa ja mitä. Harvoin olen poistanut kommentteja, vielä harvemmin keskusteluja.

Olemme kukin erilaisia ja tärkeitä. Omia rajojaan on tärkeä suojella - myös somessa. Tämä koskee myös sitä millaisia keskusteluja haluaa, tai ei halua, käydä. Ja kenen kanssa. Oikeus tähän koskee yhtälailla meitä kaikkia.