Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 17.9.2024
Jumalan valtakunnassa on kyse Vanhassa testamentissa luvatun messiaanisen siunauksen ajan toteutumisesta. Kyse on Jumalan kuninkuudesta, hänen hallitusvallastaan tai hallintovallastaan, siitä, että hän saa hallita meitä pyhällä sanallaan ja Pyhällä Hengellään.
Jumalan valtakuntaan liittyy Jumalan läsnäolon ja hänen hallintansa tuoma siunaus. Samalla siihen liittyy myös vastuu. Meidän tulee asettua hänen valtansa alle. On hyvä rukoilla että Jumala hallitsisi meitä, että hän käyttäisi kuninkaallista valtaansa elämässämme.Jumalan valtakunta murtautui esiin uudella ja ratkaisevalla tavalla ja ennen näkemättömällä voimalla historiaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesuksen ensimmäisessä tulemuksessa Jumalan valtakunta on tullut keskelle. Jeesuksen syntymässä, elämässä, opetuksissa, toiminnassa, persoonassa, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa Jumalan valtakunta on tullut meidän keskelle.
Jumalan valtakunta on jo nyt läsnä mutta samanaikaisesti se ei ole vielä tullut. Elämme välivaihetta, jännitteessä vanhan luomakunnan ja uuden luomakunnan välillä. Kun olemme saaneet syntyä uudesti ylhäältä, olemme siirtyneet Jumalan valtakuntaan. Olemme jo osa uutta luomakuntaa. Samalla odotamme koko luomakunnan uudistumista, Jumalan valtakunnan lopullista täyttymystä.
Jumalan valtakunnan arvoihin kuuluu oikeudenmukaisuuden edistäminen ja inhimillisen hädän lievittäminen. Tämä näkyy jo Vanhan testamentin teksteissä. Esim. Jesaja 1:17 sanotaan: Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
Orvot ja lesket olivat Raamatun ajan kulttuurissa hyvin haavoittuvassa asemassa. Kristityt ovat historian saatossa mm. pitäneet huolta sairaista ja vähävaraisista, perustaneet orpokoteja, sekä pyrkineet vaikuttamaan ympäröivän kulttuurin arvoihin ja kansojen lainsäädäntöön.
Samalla kun tiedostamme sosiaalisen auttamisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen suuren merkityksen, emme saa kuitenkaan unohtaa kaikkein tärkeintä - Kristuksen tuntemista. Tärkeintä mitä ihmiselle voi tapahtua on se, että hän saa tulla Jumalan lapseksi ja hänen valtakuntansa perilliseksi.
Jumalan valtakunnan tulemiseen liittyy myös karismaattisia ilmiöitä, joista luemme Uudesta testamentista Jeesuksen ja apostolien elämästä, esimerkiksi sairaitten paranemista. Nämä terveeksitekemiset ovat ennakkoa, esimakua, siitä päivästä, jolloin Jumalan luona kaikki sairaat paranevat. Paranemisihmeet todistavat evankeliumin todenperäisyydestä ja ilmentävät Jumalan hyvyyttä ihmisiä kohtaan ja hänen valtaansa langenneen luomakunnan yli.
On totta että kaikki sairaat eivät parane tässä ajassa. Mutta saamme luottaa siihen, että Jumala tahtoo yhä myös parantaa ihmisiä. Osa niistä, joiden puolesta rukoilemme, ei parane. Osa paranee. Vaikka suurin osa ei paranisi, kannattaa silti rukoilla sairaitten puolesta. Ja on hienoa että ihminen joskus paranee.
Fyysisen paranemisen lisäksi Pyhä Henki vaikuttaa meissä sisäistä paranemista. Sisimmän tervehtyminen on pitkä prosessi, eli tapahtumasarja, vaikka voimme kokea myös yksittäisiä erityisiä hetkiä Jumalan kanssa. Tällaisissa hetkissä Jumalan parantava rakkaus voi ympäröidä meitä ja koskettaa syvältä tunne-elämäämme.
Paavali puhuu tekstissämme perintöosasta. Se on ennen kaikkea Jumalan luona. Tämäkin elämä on tärkeää ja Jumalan luomaa, mutta tämä elämä on väliaikaista. Kristuksen paluussa, hänen toisessa tulemuksessaan, Jumalan valtakunta toteutuu lopulta koko täyteydessään.
Tästä todellisuudesta saamme välähdyksiä Raamatun teksteissä, esim. Ilmestyskirjan loppuluvuissa 21 ja 22. Siellä on paljon symbolikieltä. En ole varma miten paljon meidän tulisi ajatella mikä siellä on konkretiaa ja mikä on symbolikieltä. Joka tapauksessa voimme olla varmoja että siellä on hyvin asiat, olipa esim. kadut siellä kultaa tai ei. Moni ei ollut sinä aikana nähnyt edes kultakolikkoa ja Johannekselle näytettiin että siellä kadutkin on kultaa.
Sanotaan myös ettei siellä ole enää merta. Meri oli juutalaisille pelottava. Juutalaiset eivät olleet merenkävijäkansaa. He ajattelivat että mereen hukkuu. Johannes sanoi ettei siellä ole enää merta, ei tarvitse enää hukkua. Korkeat muurit ja silti avoimet portit kertovat molemmat turvallisuudesta. Siellä on hyvinvointia ja turvallisuutta.
Nyt tässä hetkessä olemme koko tämän elämämme mittaisella pyhiinvaelluksella sinne, kohti uutta Jerusalemia, yhdessä kaikkien kanssakristittyjen, uskonveljiemme ja uskonsisariemme, kanssa. Vahvistakoon Jumala tällä matkalla meistä aivan jokaista että saamme olla kaikki kerran siellä perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti