Kristillisen teologian lähteet osa 1/2: Raamattu ja traditio

Suomen Viikkolehti 30.7.2025

Kristillisellä teologialla tunnustetaan yleisesti olevan neljä lähdettä: Raamattu, traditio, järki ja kokemus. Näille neljälle lähteelle on annettu erilaista painoarvoa eri perinteissä. 

Protestanttisessa kristinuskossa Raamattua on perinteisesti pidetty kristillisen teologian tärkeimpänä lähteenä. Tämän näkemyksen mukaan muiden teologian lähteiden tulee olla alisteisia pyhille kirjoituksille.

Myös Suomen Vapaakirkossa me tunnustaudumme muiden perinteisten protestanttien tavoin reformaation Yksin Raamattu (Sola Scriptura) -periaatteeseen.

Englanninkielinen dokumenttisarja kirkkohistoriasta

Kirkkohistoria on tärkeä teologian oppiaine. Kristittyjen olisi hyvä olla selvillä siihen liittyvistä perusasioista edes jonkinverran. Kristinusko on elänyt kahdentuhannen vuoden aikana hyvin monenlaisia vaiheita.

BBC julkaisi vuonna 2009 dokumenttisarjan A History of Christianity (Kristinuskon historia). Se kattaa kuusi noin tunnin mittaista jaksoa. Dokumenttisarjasta saa hieman yleiskuvaa tästä erittäin laajasta aiheesta.

Sarjan juontaja on Diarmaid MacCulloch. Hän on Oxfordin yliopiston kirkkohistorian professori. Hän ei kuvaile itseään kristityksi, vaan kristittyjen ystäväksi. MacCulloch on taustaltaan anglikaani. Hän myös tunnustautuu homoseksuaaliksi.

Diarmaid MacCulloch on myös kirjoittanut sarjan kanssa samannimisen kirjan kirkkohistoriasta. En ole lukenut sitä, mutta linkkaan kirja-arvostelun.

Mietteitä itänaapurista

Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.
Sananlaskut 19:30 (KR33)

Myönnän että Venäjä on mennyt minulla tunteisiin siitä lähtien kun aloin peruskoulussa jotain tajuta maailmasta. Molemmat isoisäni olivat sotainvalideja, henkisesti ja fyysisesti sodan murjomia. Vanhempani eivät ponnistaneet kovin helpoista kotioloista, mutta osallistuivat muun ikäpolvensa tavoin tämän maan rakentamiseen.

Isälläni oli tapana sanoa "Suomen ei ole hyvä ärsyttää Venäjää". Hän oli siinä mielestäni oikeassa ja niin Suomessa toimittiin. Isäni eläessä Suomi oli vielä sotilaallisesti liittoutumaton maa. Suomi oli retoriikassaan varovainen EU:n jäsenenäkin Venäjän suhteen, ei ollut kovaäänisin arvostelija, yritti kuunnella ja ymmärtää naapuria, vaikka ei ollut aina samaa mieltä.