Hieman kirkkoisistä

Tilasin vuosia sitten Ristin Voittoa. Se on hyvä lehti, helluntailaisten äänenkannattaja. Kerran mielipidepalstalla oli puheenvuoro, joka ei tietenkään (onneksi) heijastellut sen enempää lehden kuin helluntailiikkeenkään virallista kantaa. Eräs (luullakseni maallikko) kuitenkin kirjoitti, että eivätkö kirkkoisät olleetkin harhaoppisia. Kun luin tuon mietin silloin mielessäni että kuinkahan moni suomalainen vapaan suunnan uskova mahtaa ajatella oikeasti noin.

Asia on ennemminkin niin, että kirkkoisät synnyttivät yhdessä Jumalansa kanssa oikeaa kristillistä oppia, jota vasten kaikkea myöhempää kristinuskoa on peilattava. Kirkkoisät loivat kristillistä ortodoksiaa torjuessaan harhaoppeja. Varhaisia harhaoppeja olivat muunmuassa gnostilaisuus, areiolaisuus ja pelagiolaisuus.

Varhaiskirkollisesta kristologiasta

Varhaista kirkollista kolminaisuusoppia voidaan tiivistää kuvaamalla sitä varhaisia harhaoppeja vasten, varhaisten konsiilien päätöksiä peilaten, sekä vanhojen uskontunnustusten valossa. Näin voidaan menetellä myös kristologian (oppi Kristuksesta) suhteen.

Kristologiaa määriteltiin jo kolmessa ensimmäisessä ekumeenisessa konsiilissa: Nikean, Konstinopolin ja Efeson yleisissä kirkolliskokouksissa. Kuitenkin myös niiden jälkeen esiintyi yhä erilaisia näkemyksiä Kristuksen luonnosta. Khalkedonin kirkolliskokouksessa kristillistä oppia tarkennettiin edelleen.

Augustinuksen joulusaarna

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 10.12.2024

Näin joulun alla luen Augustinuksen joulusaarnan. Aurelius Augustinus oli Hippon kaupungin piispa. Hän on lännen merkittävimpiä kirkkoisiä. Augustinus eli 354-430. Tekstin on suomentanut latinasta Timo Nisula. Se löytyy Seurakuntalaisen verkkosivuilta.

Englanninkielinen dokumenttisarja kirkkohistoriasta

Kirkkohistoria on tärkeä teologian oppiaine. Kristittyjen olisi hyvä olla selvillä siihen liittyvistä perusasioista edes jonkinverran. Kristinusko on elänyt kahdentuhannen vuoden aikana hyvin monenlaisia vaiheita.

BBC julkaisi vuonna 2009 dokumenttisarjan A History of Christianity (Kristinuskon historia). Se kattaa kuusi noin tunnin mittaista jaksoa. Dokumenttisarjasta saa hieman yleiskuvaa tästä erittäin laajasta aiheesta.

Sarjan juontaja on Diarmaid MacCulloch. Hän on Oxfordin yliopiston kirkkohistorian professori. Hän ei kuvaile itseään kristityksi, vaan kristittyjen ystäväksi. MacCulloch on taustaltaan anglikaani. Hän myös tunnustautuu homoseksuaaliksi.

Diarmaid MacCulloch on myös kirjoittanut sarjan kanssa samannimisen kirjan kirkkohistoriasta. En ole lukenut sitä, mutta linkkaan kirja-arvostelun.

Kolminaisuusoppiin liittyvät kirkolliskokoukset ja uskontunnustukset

Ekumeeniset kirkolliskokoukset

Sana ekumeeninen tulee kreikan sanasta οἰκουμένη (oikoumenē). Se tarkoittaa koko asuttu maailma. Ekumeenisten kirkolliskokousten lukumäärästä ei ole yksimielisyyttä kristinuskossa. Ortodoksien mukaan niitä on seitsemän, roomalaiskatolilaisten mukaan kaksikymmentäyksi.

Monet protestantit tunnustavat neljän ensimmäisen yleisen kirkolliskokouksen viitoittaman oppiperustan oikeaoppiseksi. Niiden keskeisimmät ratkaisut nähdään raamatullisen uskon mukaisina.

Usko elämäntapana

1. Johdanto

Tämän pienen kirjoituksen tarkoituksena on esitellä hieman Brian McLarenin teoksesta Finding Our Way Again: Return of the Ancient Practices nousevia ajatuksia, sekä esittää niistä myös vähän arvioita. McLaren pyrkii auttamaan länsimaisia kristittyjä soveltamaan uskoaan, ei ainoastaan uskomusjärjestelmänä, vaan myöskin elämäntapana.

2. Usko elämäntapana

Ihmiset etsivät merkityksellistä tapaa elää. Jos he eivät löydä sitä kristinuskosta, he kääntyvät muiden uskontojen, kuten buddhalaisuuden, pariin. Pelkät uskomusrakenteet eivät kannattele uskoa. Tarvitsemme lisäksi johdonmukaista, vakuuttavaa ja yhteisöllistä tapaa elää.

Sananjulistamisesta

1. Johdantoa

Vaikka ihmiskielen synty on meille yhä mysteeri, nykyisin ajatellaan usein että juuri kieli tekee meistä ihmisistä ainutlaatuisia olentoja muihin eläimiin verrattuna. Kyse ei ole ainoastaan siitä että käytämme symboleja. Käytämme symboleja myöskin symboleista. Luomme symboleista kokonaisuuksia. Kieli voidaankin pelkistetysti nähdä yhdessä sovituksi symbolijärjestelmäksi. Hahmotamme todellisuutta, välitämme ajatuksia, siirrämme tietoa ja luomme uutta kielen avulla. Kieli on ollut koko kulttuurievoluutiomme kannalta täysin välttämätön väline. Ilman sitä eläisimme eläinten tavoin vaistojemme varassa.

Nobel-palkittu kirjailija Alexandr Solzhenitsyn korosti kuuluisassa luennossaan Ruotsin akatemialle vuonna 1970 sanojen merkitystä. Hän tiesi hyvin kommunistisen Neuvostoliiton keskellä kokemiensa vainojen perusteella että sanoilla voidaan pettää ja hämärtää todellisuutta. Maailmankirjallisuus voi hänen mukaansa antaa meille kuitenkin voimaa vastustaa ennakkoluuloisten ihmisten ja poliittisten puolueiden indoktrinaatiota ja opettaa koko maailmalle totuutta mm. kansojen historiasta.

Tämä on tärkeää muistaa myöskin omana aikanamme. Tarvitsemme edelleen menneiden sukupolvien kunnioitusta ja pidemmän historian tuomaa perspektiiviä. Ellemme ole perillä laajemmasta kuvasta, meitä voidaan johtaa helpommin harhaan.