Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 10.12.2024
Näin joulun alla luen Augustinuksen joulusaarnan. Aurelius Augustinus oli Hippon kaupungin piispa. Hän on lännen merkittävimpiä kirkkoisiä. Augustinus eli 354-430. Tekstin on suomentanut latinasta Timo Nisula. Se löytyy Seurakuntalaisen verkkosivuilta.
Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 14.5.2024
Kolossalaiskirje kuuluu Paavalin vankilakirjeisiin. Se muistuttaa aika paljon Efesolaiskirjettä. Paavali kirjoitti, tai saneli, nämä kirjeet todennäköisesti melko samoihin aikoihin vankilasta. Kolossa sijaitsi Fryygian maakunnassa. Maakunta oli osa antiikin Rooman Asian provinssia. Nykyisin alue kuuluu Turkkiin.
Kolossan kaupunki ei ollut kirjeen kirjoittamisen aikaan kovin merkittävä. On luultavaa ettei Kolossan seurakuntakaan ollut tuolloin suuri. Paavali ei ehkä ollut edes vieraillut tässä kaupungissa. Kolossan seurakunnan oli perustanut mahdollisesti hänen työtoverinsa, ehkä Epafras.
Seurakunnan asiat vaikuttavat olleen pääosin hyvin. Paavali antaa kirjeen vastaanottajille aika myönteistä palautetta. Hänellä oli samalla myös huolenaiheita. Hän varoittaa kirjeessä seurakuntaa vääristä opettajista ja heidän vinoutuneesta hengellisyydestä.
Puhe Uuraisten helluntaisrk:lla su 24.3.2024
Pyhä ja väkevä Yksi
me tulemme sinun luoksesi heikkoina
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi kirkon, heikon työssään,
epäilevän uskossaan, jäsenmäärältään hupenevan,
pelokkaana lähtemään liikkeelle.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi maailman, uupuneen ja huolten painaman,
sodan ja rikosten runteleman, pahan lannistaman, väkivallan musertaman.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi ystävät, yksinäiset ja rakkaudessa pettyneet,
ikävän ja kaipauksen uuvuttamat, pelon ja tuskan ahdistamat.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi sairaat ja kärsivät, kivun ja epätoivon runtelemat,
ihmisten hylkäämät ja pettämät.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi, Herra, kansojen ja kansakuntien vastoinkäymiset ja vaarat, vankien huokaukset, jälkeenjääneiden surun, muukalaisten tarpeet, uupuneiden huolet, ikääntyvien heikkenevät voimat. Herra, vedä puoleesi jokaista Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.
kirkkoisä Augustinus 354-430
Markus aloittaa evankeliuminsa Johannes Kastajan toiminnan kuvaamisella, Luukas kuvaamalla Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymää, Matteus patriarkka Aabrahamiin asti ulottuvalla sukuluettelolla. Johanneksen evankeliumi alkaa aivan alusta, ”ajasta” ennen maailman luomista.
Johanneksen evankeliumin esipuheen (Joh. 1:1–18) taustalla on luultavasti kristittyjen käyttämä sisältörikas ja syvästi merkityksellinen Kristus-hymni. Jeesus on ihmiseksi tullut Jumalan Sana, Jumalan inkarnaatio. Inkarnaatio-sana tulee latinasta ja tarkoittaa lihaksi tulemista. Kyse on ihmisjärjen ylittävästä tapahtumasta.
Kristinuskossa ei voida puhua Jumalan syntymisestä. Hän ei ole syntynyt, vaan ikuinen. Mikään ei ole aiheuttanut Jumalan olemassaoloa. Hän on aina ollut. Kaikki on syntynyt Jumalan tahdosta. Mitään ei ole hänestä riippumatta.
Tuhlaajaisä ja nuorempi poika
Luukkaan evankeliumin luvussa 15 on kolme vertausta: vertaus kadonneesta lampaasta, vertaus kadonneesta hopearahasta ja vertaus kahdesta kadonneesta pojasta ja heidän käsittämättömän anteliaasta ja armollisesta isästään. Käsittelemme niistä kolmatta.
Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 30.10.2020
Paavali oli vankilassa kun hän kirjoitti tai saneli kirjeen efesolaisille. Hän odotti mahdollista kuolemantuomiota. Olen yhä uudelleen hämmästynyt miten positiiviseen sävyyn Paavali kirjoitti niistä oloista vankilakirjeensä. Hänen sanoistaan ei heijastu huoli, stressi ja ahdistus, vaan hän vaikutti olevan hyvinkin levollinen ja toiveikas. Hän jaksoi kantaa huolta toisista kristityistä. Paavalilla oli vahva kokemus Jumalan todellisuudesta. Tämä kokemus vahvisti häntä jatkuvasti vaikka hän kulki vaikeuksista vaikeuksiin.
Elämme jälkikristillistä aikaa lännessä. Olemme eläneet jo vuosikymmeniä. Sekularisaatio eli maallistumiskehitys on edennyt varsin nopeasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Muut uskonnot ovat tulleet jäädäkseen. Filosofinen naturalismi on usein vallalla erityisesti akateemisesti koulutettujen keskuudessa. Raamattua tunnetaan yhä heikommin ja sitä kunnioitetaan yhä vähemmän.
