Miksi uskon? — ”Jumala ylläpitää uskoani”

Suomen Viikkolehti 12.6.2026

Olen luterilaisesta kodista, jossa vanhempani kunnioittivat uskonasioita. Mummini opetti minua lapsena rukoilemaan ja lauloi hengellisiä lauluja. Äitini käytti minua seurakunnan kerhossa, ja perheessäni käytiin myös joulukirkossa.

Juhan kuulumisia, päivitystä

Hei! :)

Tässä jälleen kuulumisia.

Olin pari noin kuukauden jaksoa työkokeilussa Jyväskylän vapaaseurakunnalla. Tein hieman lyhyempää työviikkoa ja työpäivää. Tykkäsin tosi paljon. Työkokeilu antoi merkityksellisyyden tunnetta, sekä sisältöä ja rytmitystä päiviin. Koen että minua enimmäkseen arvostetaan ja minusta enimmäkseen pidetään kotiseurakunnassani. Olen kiitollinen seurakunnalle, työmarkkinatorille ja Kelalle että tämä järjestyi.

Näkökulma: Miksi olen vapaakirkollinen?

Suomen Viikkolehti 15.4.2026

Suomalaista vapaakirkollisuutta on tunnetusti vaikea määritellä kovin tarkasti. Alustava määritelmä voisi olla ehkä vaikka seuraavan kaltainen:

”Suomen Vapaakirkko on protestanttinen matalakirkollinen kirkkokunta, joka pyrkii määrittelemään uskoansa palaamalla uudelleen ja uudelleen (protestanttiseen) Raamattuun (apokryfikirjoja ei tunnusteta osaksi kaanonia). Vapaakirkko suhtautuu myönteisesti reformaatioon ja usein myös karismaattiseen liikkeeseen. Juuremme ovat herätyskristillisyydessä. Katto-organisaatiomme on verrattain kevyt. Vapaaseurakuntien toiminta on verrattain itsenäistä.”

Hieman omakohtaista pohdintaa synnistä, seksuaalisuudesta, avioliitosta ja perheestä

Seksuaalisuus ei ole ollut minulle tähänastisen elämäni aikana helpoimpia asioita. Seksuaalisia rajojani on joskus rikottu. Vaikka olen teknisesti ottaen edelleen neitsyt, sydämeltäni en koe sitä olevani. Tunnustan että olen joskus elämäni varrella katsellut pornografista materiaalia. Olen kokenut siitä (mielestäni aiheellisesti) syyllisyyttä ja häpeää. Ajattelen että sellainen ei sovi kristitylle. Ja ettei se tee muillekaan hyvää.

Jokunen rivi musiikista

Blues on elämässä särkyneiden ja sielultaan ahdistettujen ihmisten musiikkia. Siinä on myös varsin paljon hengellistä kuvastoa. On rukousta, syntiä, katumusta, enkeleitä, paholaista, Jumalaa ja Kristusta. Jokin tässä genressä on resonoinut vahvasti nuoresta asti. Rehellinen, raaka, paljas ihmisyys. Nuorena poikana blues -addiktioni alkoi todenteolla Eric Claptonin From the Cradle -albumista. Olin sitä ennen kuunnellut ja soitellut kyseisen artistin akustisen Unplugged -albumin biisejä. Mutta From the Cradle jysähti tajuntaani kuin viski. Aluksi sitä oli hieman vaikeaa kuunnella, siinä oli niin voimakas tunnelataus. Mutta kun siihen pääsi sisälle, se oli menoa ilman paluuta.

Yliluonnollista?

Olen kerran eläessäni nähnyt näyn. En kokenut sitä sisäisenä vaikutelmana tai tunteena, vaan aistihavaintona. Se tapahtui joulukuussa 1999 Kuopiossa. Sanoin helluntaiseurakunnan nuoriso-ohjaajalle Tommi Suonpäälle nuortenillassa, että tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle. Hän laski käden ylleni ja rukoili puolestani. Näin kuinka vieressäni olevan kaverini ristittyjen käsien välistä leimahti liekki.

Usko ja sairastaminen

Suomen Viikkolehti 29.8.2025

Raamatusta ei tule poimia mielivaltaisesti kohtia. Tulee ymmärtää kokonaisuuksia. Jeesus opetti toisaalla rukoilemaan näin: tapahtukoon sinun tahtosi (Matt. 6:10). Jumala ei ole lampunhenki, jolle esitetään toiveita, jotka automaattisesti tapahtuvat, Juha Mikkonen pohtii.

Juhan uusia kuulumisia

Hei!

Päivitän jälleen hieman kuulumisiani. 

Valmistuin viimein nyt keväällä 2025 Keuruun IK-opistolta. Sain paljon teologian jatko-opinnoista. En ole kuitenkaan tähtäämässä seuraavaksi pastorin työhön.

Omia kriisejä ja niistä selviämistä liittyen Vapaakirkkoon

Olen joskus arvostellut hieman entisiä kotikirkkojani evankelis-luterilaisuutta ja helluntailiikettä, joskin olen antanut myös myönteistä palautetta molemmista. En ole tohtinut juuri arvostella nykyistä kotikirkkoani Suomen Vapaakirkkoa. Olen tuonut julkisesti lähinnä myönteisiä puolia esille. Teen rehellisyyden tähden poikkeuksen. Tarkoitukseni ei ole vahingoittaa Suomen Vapaakirkkoa, päinvastoin auttaa. Olen elämäni aikana epäillyt kolme kertaa onko Suomen Vapaakirkko oikeasti/todella kristillinen kirkkokunta. Selvisin kuitenkin näistä kriiseistä.

Hyviä ja vähemmän hyviä muistoja

Kun tulee ikää, ihminen alkaa muistella menneitä. Olen alkujaan evankelis-luterilainen. Tultuani nuorena uskoon joulukuussa 1999 Kuopion helluntaiseurakunnan nuortenillassa, liityin pian tämän jälkeen Leppävirran helluntaiseurakuntaan. 

Osallistuin aktiivisesti Leppävirran helluntaiseurakunnan toimintaan noin vuosina 2000-2010. Muistan niitä vuosia pääosin hyvällä. Niissä oli mukana paljon Jumalan armoa. Välillä käyn myös yhä kylässä Leppävirran helluntaiseurakunnalla, ja myös ev.lut seurakunnalla. En koe edes silloin eronneeni helluntaiseurakunnasta, enkä luterilaisesta kirkostakaan, kun minusta tuli vapaakirkollinen. Me kristityt olemme saman Isän lapsia.

Missä menen?

Pari ajatusta siitä missä menen teologisesti.

Elämäni tähän asti

Puhe Keuruun vapaasrk:lla su 9.2.2020

Nimeni on Juha Mikkonen. Olen 37-vuotias. Minulle on tärkeää kristinuskon lisäksi luonto, ystävät, läheiset ja rauha. Harrastan soittamista, laulamista, musiikin kuuntelua, lenkkeilyä ja uimista. Luen melko paljon, enimmäkseen kristinuskoon liittyvää kirjallisuutta.

Olen uskonut Jumalaan läpi elämäni. Edesmennyt isoäitini Siiri puhui minulle lapsena Jeesuksesta ja opetti Isä meidän-rukouksen ja siunaamaan ruoan ja kiittämään siitä Jumalaa. Hän lauloi usein hengellisiä lauluja ja rukoili puolestani ja perheeni ja sukuni puolesta.

Juhan kuulumisia

Hei!

Ajattelin kertoilla hieman kuulumisia - sitä miten minulla menee.

Armo

Nuorena tunsin oloni aika usein epävarmaksi. Tässä oli taustana lapsuuteni kokemukset. Isänisäni jäi lapsena orvoksi ja oli sotainvalidi. Isälläni ei ollut helppo lapsuus. Isäni ei ollut helppoa osoittaa hyväksyntää myöskään minulle.

Tultuani uskoon 17-vuotiaana minulle tuli tärkeäksi ajatus siitä, että olen Jumalan, Taivaallisen Isän hyväksymä. Vaikka pidin tätä ajatusta totena, minun oli kuitenkin vaikea kokea oloani täysin Jumalan hyväksymäksi. Vanhemmat kristityt puhuivat armosta ja tiedollisesti hyväksyin ajatuksen, mutta se ei oikein mennyt kokemukseen läpi.

Uskoontuloni

Olen aina uskonut Jumalaan. Muutaman kerran elämässäni olen epäillyt hänen olemassaoloaan. Olen perusluterilaisesta kodista. Vanhempani eivät olleet seurakunta-aktiiveja, mutta kunnioittivat uskonasioita. Mummini Siiri opetti minulle lapsena Isä meidän-rukouksen ja lauloi hengellisiä lauluja. Äitini käytti minua joskus seurakunnan kerhossa. Joskus lapsuudessani perheeni kävi myös joulukirkossa.