Yliluonnollista?

Olen kerran eläessäni nähnyt näyn. En kokenut sitä sisäisenä vaikutelmana tai tunteena, vaan aistihavaintona. Se tapahtui joulukuussa 1999 Kuopiossa. Sanoin helluntaiseurakunnan nuoriso-ohjaajalle Tommi Suonpäälle nuortenillassa, että tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle. Hän laski käden ylleni ja rukoili puolestani. Näin kuinka vieressäni olevan kaverini ristittyjen käsien välistä leimahti liekki.

Jälkeenpäin olen pohtinut kokemustani. Jos Jumalaa ei ole olemassa, kyseessä oli tietenkin aistiharha. Se, että olin silloin henkisesti lujilla 17-vuotiaana lukiolaisena, voisi osaltaan selittää asiaa. Mutta jos kristinusko on totta, kyseessä saattoi olla jonkinlainen merkki. Totta kai kyse olisi silloinkin (tavallaan) aistiharhasta. Muut läsnäolleet eivät nähneet tätä liekkiä. Se tapahtui pääni sisällä. Mutta kysymykseni on: Mikä tai kuka aiheutti tämän aistiharhan tai näyn? Oliko se Jumala, joka halusi ehkä esim. toivottaa minut tervetulleeksi luokseen?

Kun katson päivällä ikkunasta, näen auringon valaisevan ulkona. Se, mitä näen, tapahtuu sekin pääni sisällä, mutta uskon että näköhavainnon aiheuttaa auringonvalo, joka heijastuu myös erilaisista pinnoista. Se on järkevä uskomus, jota en voi kuitenkaan todistaa pohjaan saakka, koska en pääse itseni ulkopuolelle, vaan tulkitsen kaiken pääni sisällä. Pääni sisällä tavattoman monimutkikkaat sähkökemialliset prosessit tuottavat havainnon.

Kun silloin 1999 menin kotiini, avasin kirjan. Jatkoin kohdasta mihin olin viime kerralla jäänyt. Se oli Nicky Gumbelin, anglikaanipapin, kirjoittama Hyvä kysymys! - Käytännöllinen johdatus kristilliseen uskoon. Luvun alaotsikko oli: "He kokivat Pyhän Hengen voiman". Siinä kerrottiin mm. että kristityt ovat helluntain jälkeenkin nähneet tulenliekkejä.

Olen kokenut kahdesti elämässäni myös ”vastapuolen”. Nuorena uskovana kohtasin yhden saatananpalvojan, jonka puolesta olin niinä aikoina rukoillut toistuvasti, että Jumala osoittaisi hänelle voimansa. Kerran jokin kuristi häntä ja hän pyöri lattialla. Kyse ei ollut epilepsiasta, olen nähnyt niitäkin kohtauksia. Toistin sanoja "Jeesuksen nimessä, lähde hänestä" (lyhyt yksinkertainen eksorkistinen kaava, jonka olin oppinut Raamatusta, joka tuli melkein itsestään tilanteessa). Tyttö rauhoittui. Keskustelimme jonkun aikaa. Hän ei halunnut antaa elämäänsä Jeesukselle. Hän lensi uudelleen lattialle ja nousi hetken jälkeen ylös. Tajusin että tilanne oli ohi. Tästä on yli 20 vuotta.

Toinen kerta tapahtui kun olin silloisen tyttökaverini kanssa uushenkisessä kodissa yötä. Valot räpsyivät, ovet liikkuivat, ja televisio meni itsestään pois päältä. Yöllä kuulimme oudon selittämättömän äänen, ja kaverini alkoi huutaa, kun hän koki, että jokin näkymätön kosketti häntä. Talon asukas, joka ei ollut kotona, oli kertonut aiemmin että hän oli nähnyt valo-olentoja ("henkiystäviä"). Luin Raamattua ulkomuistista. Juttelimme hetken ja rukoilimme. Nukuimme lopun yön rauhassa. Tästä on yli 10 vuotta.

Joskus harvoin olen profetoinut ja joskus harvoin minulle on profetoitu. Profetoimisella tarkoitetaan karismaattisessa kristinuskossa Jumalan nimissä puhumista esim. rukoustilanteessa. Yli 20 vuotta sitten savolaisessa helluntaiseurakunnassa oli tapahtuma, jossa oli opetusta profetoimisesta. En osallistunut opetusosion kuuntelemiseen, sillä näin pitkästä aikaa ystävääni, joka oli tuohon aikaan armeijassa, niin keskustelimme eteisessä.

Sitten tuli käytännön harjoitus pienryhmissä, johon osallistuin. Rukoilimme toistemme puolesta ja yritimme kuunnella Jumalaa. Siellä oli eräs tyttö. Minulle tuli mieleen sanoja ja kuvia. Sanoin, että tämä voi olla vain minusta itsestäni, mutta että tällaisia koen: "hämähäkki", "syöpä", "paraneminen" ja "pelastuminen vaarasta". Tyttö kertoi tuona iltana kaikille että hänellä on hämähäkkikammo ja että häneltä oli leikattu aivokasvain. Myöhemmin hän kertoi että oli ollut joku vaaratilanne, josta hän oli pelastunut.

Ateisti voisi tietenkin sanoa tähän että kaikki ”johdatukset” tai ”rukousvastaukset” ym. ovat pelkkää sattumaa. Tai että valehtelen. Tai että olen hullu. Eikä kukaan saa pakottaa ihmistä uskomaan. Jos kristinuskon Jumala on todellinen, hänkään ei pakota. Hän kätkee itsensä, että saisimme etsiä häntä, jos niin tahdomme.