Raamattu on ehkä enemmän kirjasto kuin kirja. Se sisältää vaikeasti tulkittavia haasteita sekä aiheita, jotka voivat loukata herkkiä lukijoita ja kuulijoita. Samalla Raamatussa on myös helpommin ymmärrettäviä asioita, kuten reformaattori Martti Lutherin (1483–1546) mukaan Raamatun pääsanoma: Kristuksen evankeliumi.
Suomen vapaassa kristillisyydessä korostuu usein Raamattu Jumalan Sanana. Vielä perustavampi asia on kuitenkin Jeesus Kristus Jumalan Sanana. Toki Raamattu kertoo Jeesuksesta; Vanha testamentti epäsuoremmin ja Uusi testamentti suoremmin. Jumalan Pojan ja pyhän kirjan lisäksi Jumalan Sanaa on myös kristillinen julistus, jossa Jumalan Sana ajankohtaistuu tähän hetkeen.Raamattu on korvaamattoman tärkeä. Raamatun ymmärtämiseen ja soveltamiseen tarvitaan raamatuntekstien lukemisen lisäksi myös kristillistä yhteisöä ja teologista ajattelua. Kun Raamattu saa olla osa tätä kokonaisuutta, se voi palvella paremmin tarkoitustaan. Silloin suhde Raamattuun ei myöskään muodostu niin helposti kapean yksilökeskeiseksi.
Varoisin asettamasta Jeesusta ja Raamattua vastakkain. Jeesus piti itse Vanhan testamentin kirjoituksia arvovaltaisina (esimerkiksi Matt. 5:17–18; Joh. 10:35). Hän myös valtuutti apostolit julistamaan evankeliumia. Uusi testamentti on apostolista julistusta. Emme tietäisi kovin paljoa Jeesuksesta ilman Raamattua.
Vanha testamentti on se tausta, josta Jeesuksen hahmo nousee ja jota vasten hänen sanomansa käy ymmärrettäväksi. Uuden testamentin evankeliumit ovat myös tieteen kannalta tärkeimmät lähteet tutkittaessa historian Jeesusta. Apostolien teot, kirjeet ja Ilmestyskirja piirtävät meille varhaisen kirkon käsityksen Jeesuksen merkityksestä.
Yksikään teologi ei kasva Raamatusta ohi eikä ulos, jos tahtoo olla kristitty teologi. Kieltäydyn sanomasta, että Raamattu olisi väärässä uskon ja elämän ohjeena. Uskon, että Raamattu on Jumalan sanaa.
Periaatteeni on perinteisenä protestanttina, että Raamattu on kristillisen uskon ja elämän ylin ohje. Jumalan Sanaa ihmisten sanoin. Tiedostan samalla myös sen, että julistuksessa on lupa yksinkertaistaa ja pelkistää.
Tunnustan silti, että Raamattua tulee tulkita oikein ja vastuullisesti. Raamattua on käytetty historiassa, ja käytetään yhä tänään, myös väärässä käyttötarkoituksessa. Kirkkoisä Augustinuksen (354–430) mukaan rakkaus on oikea tulkinnallinen lähtökohta lähestyä kristillisen kirkon pyhiä kirjoituksia.
Vaikka Raamatun sanoma on luotettavaa ja totta, Raamattu on samalla inhimillinen tekstikokoelma. Raamattua (tai muitakaan tekstejä) ei voi irrottaa alkuperäisestä taustastaan ja tehdä niille oikeutta. Kaikki tämä tekee Raamatun opiskelusta hyvin mielenkiintoista. Jumala puhuu yhä tänään Raamatun lehdillä, jos vain haluamme kuunnella.
Opin perusteleminen yksin Raamatulla vetoamatta mihinkään muuhun ei ole yksinkertaista. Tämän osoittaa jo pinnallisempikin perehtyminen kristinuskon historiaan. Kirkkohistorian saatossa harhaoppisiksi määritellyt tahotkin ovat vedonneet Raamattuun. Yhä tänään erilaisilla kristinuskon suuntauksilla on yhteisistä näkemyksistä huolimatta myös yhteensovittamattomia käsityksiä, vaikka tunnustavat (yleensä) uskovansa Raamattuun.
Raamattu ei tarjoa valmista oppijärjestelmää. Se antaa kyllä aineistoa kristillisen opin ja etiikan määrittelyyn. Kun tätä ”raaka-ainetta” työstetään, saadaan jonkinasteinen ”lopputuote”. Käytin sanaa ”jonkinasteinen”, sillä Raamatun tulkintamme, kuten myös oppijärjestelmämme, on aina vajaata, eikä tule täällä valmiiksi. Kuitenkin se, että lähdemme Raamattua kunnioittavasta asemasta käsin työstämään sen tekstejä huolella, on erinomainen lähtökohta. Kaikki tulkinnat eivät ole yhtä hyvin perusteltuja Raamatun kirjojen huolellisen ja kunnioittavan tarkastelun valossa.
Mikäli kristinusko sisältäisi järjenvastaisia asioita, ne olisi nähdäkseni syytä hylätä (kuten taikausko). Kristinusko sisältää kuitenkin järjellisten elementtien lisäksi myös järjen ylittäviä elementtejä (kuten kolminaisuusoppi). Nämä tulee pyrkiä säilyttämään. Sen ratkaisemiseksi, mihin kategoriaan asioita jaotellaan, on apuna Raamatun lisäksi myös traditio, järki ja kokemus.
Se, onko Raamattu ja kristinusko yksilölle tai yhteisölle hyväksi, riippuu paljolti siitä, miten Raamattua ja kristinuskoa sovelletaan. Miten niitä oikein sovelletaan, riippuu paljon ihmisten, seurakuntien ja kansojen tilanteesta. Väärällä tavalla sovellettuna mikä tahansa uskonto tai ideologia voi olla tuhoisaa.
Keskeisimpiä raamatullisia ja kristillisiä eettisiä periaatteita ovat rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Siinäkin, miten niitä kulloinkin sovelletaan, tarvitaan ymmärrystä. Rakkauden, uskon ja hyvyyden nimissä on myös rikottu lähimmäisiä vastaan.
On ongelmallista, jos Raamattu nostetaan ylimmäksi uskon kohteeksi. Raamattu ei ole Jumala. Raamattu ei ole persoona. Kristityt kunnioittavat syvästi Raamatun tekstejä. He pitävät niitä pyhinä kirjoituksina, ja oikein tekevät. He eivät kuitenkaan palvo Raamattua.
Evankelikaalinen Uuden testamentin tutkija Donald Arthur Carson (1946-) on sanonut hyvin: ”Raamattu ei pelasta ketään. Jumala, joka ilmoittaa itsensä Jeesuksessa Kristuksessa Raamatun välityksellä, pelastaa.”
Raamattu ei ole tullut suoraan taivaasta saneltuna. Se on Jumalan sanaa ihmisten kautta välitettynä. Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, mutta siinä on myös inhimillistä ”sivumakua”. Siinä on Jumalan työn lisäksi nähtävissä myös ihmisen ”kädenjälki”.
Raamattu on samanaikaisesti ja erottamatta jumalallinen ja inhimillinen. Raamatun auktoriteetti on johdettua. Raamattu saa arvovaltansa korkeimmalta taholta, siltä Jumalalta, joka ilmoittaa sen välityksellä tahtoaan ja tarkoitustaan. Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on ainoa palvontamme kohde.
Hyvä johdantoteos raamatunkirjojen tulkintaprosessiin on Gordon Fee & Douglas Stuart: How to Read the Bible for All It’s Worth (suomennettu nimellä Kirjojen Kirja – Avaimia Raamatun tulkintaan). Kirjan ansiona on erityisesti, että se esittelee selkeästi ja yleistajuisesti tärkeimmät Raamatun kirjallisuuden lajit. Niitä ovat muun muassa laki, historiallinen narratiivi, runous, profetia, ilmestys.
Teksti: Juha Mikkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti