Nimi viittaa seemiläisessä ajattelussa henkilön luonteeseen ja toimintaan. Raamatussa nimi kertoi jotain kantajastaan. Nimen ajateltiin olevan läheisessä suhteessa henkilöön itseensä. Kun Jumala ilmoittaa meille nimensä, hän ilmoittaa samalla jotain itsestään. Jumalalla on Raamatussa useampia nimiä. Jokaisen nimen kohdalla hän ilmoittaa lisää itsestään.
Jumala ilmoitti Moosekselle ja Israelille nimekseen ehje asher ehje, ”minä olen se, joka olen” (2 Moos. 3:14). Tästä tulee nimi Jahve, ”hän on”. Juutalaiset lopettivat tämän Jumalan nimen ääneen lausumisen kokonaan sen pelossa, etteivät lausuisi sitä turhaan. He lausuvat edelleen tämän nimen tilalle sanan Adonai, ”Herrani”, tai ha-Adon, Herra, tai ha-Shem, Nimi. Ehje asher ehje voidaan kääntää myös ”minä olen se, joka olen aina ollut” tai ”minä olen se, joka tulen aina olemaan”. Johanneksen ilmestyksestäkin luemme hänestä ”joka on, joka oli ja joka on tuleva”. (Ilm. 1:8).Dekalogin käsky ”älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä” (2. Moos. 20:7, KR33) lausuu negaation. Kielto pitää kuitenkin sisällään myös myönteisen toiminnan. Esimerkiksi käsky ”älä tapa” tarkoittaa myös: kunnioita elämää kaikin tavoin. Samoin Jumalan nimeä tulee väärin käyttämisen välttämisen lisäksi käyttää aktiivisesti oikein.
Jumalan nimi on kaikkien muiden nimien yläpuolella, kaikesta muusta erotettu. Pyydämme Isä meidän -rukouksen ensimmäisessä pyynnössä, että Jumala auttaisi meitä ja toisia kunnioittamaan syvästi häntä ja lähestymään häntä nöyrästi, pyhällä arkuudella. Oikea jumalanpelko on terve asia. Se karkottaa pois muita pelkoja, kuten ihmispelkoa. Oikea jumalanpelko ei ole kauhua, joka saisi meidät pakenemaan pois Jumalan luota. Kyse ei ole orjan pelosta isäntäänsä kohtaan. Kyse on lapsen pelosta isäänsä kohtaan, ymmärryksestä, että hän suurempi.
Kun rukoilemme ”pyhitetty olkoon sinun nimesi” (Matt. 6:9), rukoilemme, että Jumalan nimeä kunnioitettaisiin, se tunnustettaisiin pyhäksi ja että sitä pelättäisiin käyttää väärin. Jumalan nimi on voimallinen ja puhdas nimi, koska Jumala on pyhä ja väkevä, erillään kaikesta synnistä ja pahasta. Kun kunnioitamme Jumalan nimeä, kunnioitamme itse Jumalaa.
Käytämme Jumalan nimeä väärin, jos annamme Jumalasta totuudenvastaista kuvaa. On tärkeää kertoa hänestä Raamatun mukaisesti, ei Raamatun vastaisesti. Kun rukoilemme nöyrästi Jumalaa ja teemme hyvää lähimmäisillemme hänen nimessään, käytämme oikein Jumalamme nimeä. Tämä tuo Jumalan nimelle kunniaa.
Meidän tulee siunata ihmisiä, mutta emme saa kirota toisia Jumalan nimessä (Room. 12:14). Siunaaminen on kiroamisen vastakohta. Kiroaminen tarkoittaa pahan toivottamista toiselle, kun taas siunaaminen tarkoittaa hyvän puhumista toisen elämään. Kun siunaamme ihmisiä Jeesuksen nimessä, Jumala siunaa heitä. Saamme olla siunauksen välikappaleena myös silloin, kun puhumme rohkaisevia ja totuudellisia sanoja toisille.
Jumalan ja Kristuksen nimen oikeaan käyttöön ja Jumalan syvään kunnioittamiseen liittyy suuri siunaus. Jeesus opetti meitä rukoilemaan Jumalan nimen pyhittämisen puolesta, jotta olisimme osallisia tästä siunauksesta. Jumalan nimen pyhittäminen tuo moninaista hyvää elämäämme, perheidemme pariin, seurakuntiimme, kansakuntaamme ja koko ihmiskuntaan.
On oikein tunnustaa Jumalan ja Kristuksen herruus. Ylistämme Kolmiyhteistä Jumalaa, emme korota itseämme. Meidät on kutsuttu julistamaan hänen suuria tekojaan (1 Piet. 2:9), ei omia aikaansaannoksiamme. Voimme toki kertoa siitä, mitä hyvää Jumala on tehnyt elämässämme. Näin tuomme kunniaa Jumalalle. Kun opimme tuntemaan aidosti Jumalaa, tämä vaikuttaa aitoa välittämistä lähimmäisiä kohtaan. Jokainen on Jumalalle hyvin rakas ja tärkeä.
Tärkeintä meille on tuntea nimi Jeesus. Nimen heprealainen muoto Jeshua tarkoittaa ”Jahve pelastaa”. Saamme huutaa hänen nimeään avuksemme. Raamatussa sanotaan ”joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu” (Apostolien teot 2:21). Tämä on suuri lupaus. Ja Jumala on luotettava. Hän toimii sen mukaisesti kuin puhuu.
Herra Jeesus Kristus kantoi ristille kaikki meidän rikkomuksemme Jumalan tahtoa vastaan. Saamme uskoa anteeksi hänen pyhässä nimessään ja sovintoveressään kaikki syntimme – myös sen, ettemme ole osanneet kunnioittaa Jumalamme nimeä oikein. Saamme monin tavoin heikkoinakin kristittyinä opetella Jumalan nimen oikein käyttämistä – rukoilla ja palvoa lähestyen rohkeasti häntä.
Teksti: Juha Mikkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti