Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 27.10.2026
Olemme nyt viidettä kertaa Isä meidän -rukouksen äärellä tässä opetussarjassa. Käsittelemme tänään rukouksen neljättä pyyntöä: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Tuomme neljännessä pyynnössä Jumalalle tietoon ajalliset tarpeemme. Jumala on kiinnostunut meidän pienten ihmisten huolista ja hyvinvoinnista. Hän toimii usein ihmisten kautta. Maanviljelijät, karjankasvattajat, kalastajat, puutarhurit, leipurit, lihanleikkaajat, kuljettajat ja kauppiaat ahkeroivat, jotta saamme jokapäiväisen leipämme. Tunnustamme heidän työnsä arvon ja merkityksen.
Samalla muistamme että olemme jatkuvasti riippuvaisia Jumalan huolenpidosta. Jokapäiväisen leivän pyytäminen tulee erityisen lähelle kun ei ole yhteiskunnallisia tukijärjestelmiä ympärillä. Näin on joissain paikoin yhä ja näin oli Jeesuksen aikaan, jolloin monet elivät kädestä suuhun, ja päivän työstä maksettu palkka riitti useimmille vain elämän välttämättömyyksiin.
Kun rukoilemme Isä meidän rukousta, samaistamme itsemme toisiin. Emme rukoile ainoastaan itsemme puolesta. Rukoilemme kaikkien puolesta. Me kristityt olemme yksi Jumalan kansa. Messiaaniset juutalaiset kutsuvat itseään mielummin messiaanisiksi juutalaisiksi, mutta olemme samaa perhettä. Kuulumme yhteen.
Isä meidän -rukous muistuttaa meitä omien tarpeidemme lisäksi toisten tarpeista ja hädästä lähellä ja kaukana - ympäri maailmaa. Myös Israelissa messiaaniset juutalaiset ovat usein ahdingossa. Rukoilemme että leipää riittäisi kaikille.
Kristus puhuu nälkäisten ruokkimisesta ja alastomien vaatettamisesta. Rukous on tärkeää, mutta myös käytännön tekoja tarvitaan. Monissa seurakunnissa ja järjestöissä tehdään avustustyötä kotimaassa ja ympäri maailmaa. Auttamiseen tarvitaan ammattilaisia, vapaaehtoisia sekä varoja.
Kaikki huolehtiminen ei ole suinkaan pahasta. On tärkeää että kannamme vastuuta omasta elämästämme, toisista ihmisistä, ja myös eläimistä ja kasveista. Jokapäiväinen leipämme riippuu luonnon hyvinvoinnista. Raamatussakin on asiaa luonnon kunnioittamisesta. Myös luonnonsuojelu ja eläinten auttaminen on jumalanpalvelusta.
Olemme inhimillisiä olentoja. Meillä on fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia tarpeita. Martti Luther sisällyttää jokapäiväiseen leipään Vähäkatekismuksessa ruoan ja juoman, vaatteet, kengät, kodin, pellon, karjan, rahan, omaisuuden, kelpo aviopuolison, kunnolliset lapset, kunnollisen palvelusväen, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvän hallituksen, suotuisat säät, rauhan, terveyden, järjestyksen, kunnian, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muun sellaisen.
Mutta meillä ihmisillä on myös hengellisiä tarpeita. Elämäämme liittyy merkityksen kokemus. Se on meille tärkeää. Elämässä voi löytää syvemmän ja kestävämmän tarkoituksen suhteessa Jumalaan. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan kuinka ruokkimisihmeen jälkeen ihmiset toivoivat että Jeesus ruokkisi heitä vastakin. He ajattelivat että Jeesus voisi ruokkia heitä jatkuvasti, kuten Mooseksen aikaan Israel sai mannaa erämaassa.
Mutta Jeesus sanoi heille Johannes 6:35, 51: Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. - - Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.
Jumala on tärkein päämäärämme ja korkein hyvämme. Elämän lopullinen täyttymys tapahtuu tuonpuoleisessa, rajan takana, perillä Jumalan luona. Meidät on luotu ikuisuutta varten. Kirkkoisä Augustinus sanoi teoksessaan Tunnustukset 300-luvun lopulla: Jumala, sinä olet luonut meidät itsellesi, ja levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon sinussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti