Missä menen?

Pari ajatusta siitä missä menen teologisesti.

Olen jo useampien vuosien ajan ottanut etäisyyttä fundamentalistiseen kristinuskon tulkintaan. Samaistuin siihen jonkinaikaa nuorena lukiolaisena voimakkaan uskoontulokokemukseni jälkeen. Pidän fundamentalistikristittyjä edelleen uskonveljinä ja -sisarina, mutta koen heidän lähetysmistapansa, kulttuurikielteisyyden ja tiedevastaisuuden, itselleni vieraana.

Tämänkaltainen anti-intellektualismi on mielestäni haitallista myöskin kristillistä todistusta ajatellen. Fundamentalismi voi antaa turvaa hämmentävän ja nopeasti muuttuvan ajan keskellä, mutta on aivan liian ahdas ja jähmeä ajattelutapa. Ajatteluni on liikkeessä. Keskeisimmät asiat pysyvät, mutta kehällisemmissä tapahtuu jonkinverran muutosta.

Maltillinen konservatiivi ja postkonservatiivi ovat määritteitä, jotka voin kokea yhä omakseni. Tulen konservatiivisesta viitekehyksestä, mutta haluan kasvaa sekä ottaa vaikutteita ja oppia myöskin oman viitekehykseni ulkopuolelta.

Määritteet katolinen, protestanttinen, evankelikaalinen ja karismaattinen tuntuvat yhä omalta. Tulen läntisestä traditiosta, vaikka arvostan myös ortodokseja. Reformaation perusperiaatteita pidän hyvinä. Ajattelen että herätyskristillisyys ja karismaattisuus voivat tarjota tänäänkin älyllisesti ja emotionaalisesti tyydyttävän tulokulman.

Hyväksyn historiallisen raamatuntutkimuksen, vaikka ajattelen että kriittisiä metodeja tulee käyttää vastuullisesti. Akateeminen raamatuntutkimus avaa uusia näköaloja ja voi parhaillaan auttaa kristillistä seurakuntaa ymmärtämään paremmin omia pyhiä kirjoituksiaan. Historiallisen raamatunselityksen huomioiminen auttaa välttämään naiiveja tulkintoja. Vaikka on toisaalta myös sanottava että osalla kriittisistä/liberaaleista tutkijoista on kristinuskon vastaista agendaa.

Uskon kuitenkin tieteiden autonomiaan. Kristinuskon, tai minkään muunkaan uskonnon tai ideologian, ei tule sanella vapaata tutkimusta. Samalla tieteellä on aina jokin filosofinen perusta. Evoluutioteorian suhteen olen tällä hetkellä agnostikko, eli en ole varma missä määrin se vastaa todellisuutta.

On todisteita että evoluutiota on tapahtunut ja tapahtuu yhä, mutta evoluutioteoria saattaa selittää asioita huomattavasti kapeammalta alalta kuin mitä on usein ajateltu. Olen kuitenkin teologian opiskelija. En ole biologi, paleontologi enkä geologi. Luonnontieteiden suhteen olen, ja tulen olemaan jatkossakin, maallikko.

Neljä perususkomusta jäsentää todellisuuskäsitystäni:
1. Olen olemassa.
2. Maailma on olemassa.
3. Jumala on olemassa.
4. Jumala on ilmoittanut itsensä Kristuksessa.

En voi todistaa mitään näistä, mutta näiden valossa katselen elämää. Torjun käsityksen siitä että universumi ja/tai ihmisen tietoisuus olisivat harhaa. En saata uskoa myöskään sitä että Jumalaa ei olisi. Hän on ilmoittanut itsensä, ei ainoastaan yleisesti luomakunnassaan, vaan myös erityisesti Pojassaan. Kyse ei ole vain omasta näkemyksestäni, vaan kristinuskon totuusväitteistä.

Kristillinen/raamatullinen perusnarratiivi
luominen – lankeemus – lunastus – täyttymys
antaa minulle tavan jäsentää historiaa.

Luominen (joka alkoi käsitykseni mukaan n. 13,7 miljardia vuotta sitten), ihmisten syntiinlankeemus (kivikaudella, ehkä 100 000-10 000 eKr.), lunastus (inkarnaatio, Jeesuksen ihmeet, opetukset, ristinsovitus, ruumiillinen ylösnousemus) sekä täyttymys (Kristuksen paluu, viimeinen tuomio, iankaikkinen elämä ja kadotus) ovat minulle luovuttamattomia asioita. Jos jokin näistä perustavista tapahtumista torjutaan, kristinuskon suuri kertomus alkaa vääristyä. 

Suomen Vapaakirkon pastorina (vaikka en olekaan ainakaan tällä hetkellä töissä vapaaseurakunnassa) mm. sitoudun siihen että Raamattu on Jumalan sanaa ja että Jumala on Kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki sekä allekirjoitan apostolisen uskontunnustuksen ja Vapaakirkon tunnustuksen ja yhdyskuntajärjestyksen.

On valtavan paljon asioita joista en tiedä ja paljon sellaista josta minulla ei ole varmuutta. Näihin kahteen edellä mainitsemaani viitekehykseen sitoudun kuitenkin vakaumuksellisen dogmaattisesti. Kunnioitan samalla edelleen myöskin työntekijälupaustani, jonka olen antanut Jumalalle ja Suomen Vapaakirkolle.