Olen 41-vuotias cis-mies. Minulla on binäärinen sukupuolikäsitys ja heteronormatiivinen seksuaalietiikka. Edustan perinteistä avioliittokäsitystä. Ajattelen että avioliitto perustuu ihmisen luomiseen mieheksi ja naiseksi. Sitoudun traditionaaliseen kristilliseen seksuaalietiikaan, jossa katsotaan, että seksi kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon.
Uskon myös, että Uuden testamentin hyve- ja paheluettelot ovat normatiivisia myös meille myöhempinä aikoina eläville. Näkisin että perinteisen kristillisen teologian ja sateenkaariliikkeen ajatusten yhteensovittaminen ei taida olla oikein mahdollista.Keskiajan yksi huomattavimmasta katolisista teologeista ja filosofeista oli Tuomas Akvinolainen (1225-1274). Kun Tuomas kirjoitti harhaopeista, hän ei pyrkinyt ainoastaan kumoamaan niitä, vaan myös aina nostamaan niistä jotakin hyvää, josta oppia.
Tuomaan hengessä perinteinen kristitty voi nähdä kristillisten harhaoppien positiivisten puolten lisäksi myöskin muissa uskonnoissa ja ideologioissa erheiden lisäksi samalla aina jotain hyvää ja arvokasta. Tätä voi soveltaa myös sateenkaariliikkeeseen.
Perinteisen kristinuskon vastaisista asioista (kuten virheellinen käsitys avioliitosta) huolimatta sateenkaariiikkeessä on pyrkimystä pitää huolta heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevista (kaikki liikkeen ajamat lakialoitteet eivät ole olleet huonoja), halu kunnioittaa vähemmistöjä (yhdenvertaisuus on itsessään tärkeä periaate vaikka sen tarkemmasta toteuttamisesta ei olisi täyttä yksimielisyyttä) ja vahva yhteisöllisyyden korostus (kristityksi kääntynyt ex-lesboaktivisti Rosaria Butterfield sanoi että kristillinen seurakunta voisi oppia sateenkaariyhteisöiltä erityisesti tästä).
Uskonnonvapaus on yksi perusoikeuksista. Sateenkaari-ihmisillä on oikeus siinä missä muillakin osallistua halutessaan seurakuntien toimintaan tai perustaa omia seurakuntia. Samalla uskonnollisilla yhteisöillä on myös oikeus pitää kiinni perinteisestä avioliittokäsityksestä ja seksuaalietiikasta, vaikka sateenkaari-ihmiset kokisivat sen rajoittavana tai muuten kielteisenä asiana.
Vaikka me konservatiivikristityt ajattelemme Raamatun pohjalta mm. siten että Jumala ei hyväksy homoseksuaalista kanssakäymistä, meidän tulee kuitenkin muistaa myös se, että Jumala ei myöskään tahdo että olemme ilkeitä toisille ihmisille. Epäystävällisten sanojen sijaan meidän tulee puhua ystävällisesti, tai ainakin asiallisesti.
Kunnioittava ja empaattinen tapa kohdella toisia ihmisiä on oikein. Tämä koskee myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamista. Tarvitsemme keskustelua myös näistä usein aroista ja kipeistäkin aiheista.
Jokaisella meistä on omat varjomme. Ehkäpä juuri ne saavat meissä toisinaan aikaan kielteisiä tunnereaktioita, kun kohtaamme toiseutta. Jeesus Kristus oli levossa hänen seurassaan olevien syntisten kanssa. Hänellä oli, ja on edelleen, puhdas ja rakastava sydän.
Toivon että osaisimme elää keskenämme rauhanomaisesti moniarvoisessa Suomessa. Uskon että kyllä me kaikki tänne mahdumme. Meillä on hyvä maa. Ei varmasti kenenkään mielestä täydellinen, mutta taatusti rakentamisen ja puolustamisen arvoinen.
Meidän kaikkien olisi tärkeä nähdä erilaisuuksistamme huolimatta toisemme ennen kaikkea ihmisinä. Olemme loppujen lopuksi enemmän samankaltaisia kuin erilaisia. Jaamme kaikki ihmisyyden kivut ja elämään liittyvät ilot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti