Hieman tieteestä ja uskosta

Osa ihmisistä ajattelee ettei Jumalaa ole, koska häntä ei voida nähdä. Jos kuitenkin uskomme ainoastaan ulkoisiin havaintoihimme (joita niitäkään ei voida vastaansanomattomasti todistaa sen enempää todellisiksi kuin epätodellisiksi), olemme aika köyhiä. Modernissa fysiikassakin ajatellaan, että on olemassa useampia ulottuvuuksia kuin ne perinteiset kolme (korkeus, pituus ja syvyys).

Jotkut eivät usko Jumalaan, koska hänen olemassaoloaan ei voida todistaa tieteellisesti. Tämä on kuitenkin kehäpäättelyä, samoin kuin että uskoisimme Raamatun olevan Jumalan sanaa, koska Raamatussa sanotaan niin. Tiede tutkii tämänpuolista todellisuutta. Jumala on tuonpuoleinen. Hän on Henki. Häntä ei voi tutkia tieteellisin menetelmin. Tiede ei voi ottaa kantaa sellaiseen, mitä se ei voi tutkia.

Moni sanoo uskovansa siihen mitä tiede opettaa. Kuitenkin kun tieteisiin perehtyy hiemankin pintaa syvemmältä, huomaa että tiede muuttuu koko ajan. Se ei ole tänään sama kuin eilen eikä huomenna sama kuin tänään. Tieteenalojen sisällä ja välillä käydään jatkuvasti vilkasta keskustelua ja kiivastakin väittelyä. Tiede ei ole yhtenäinen monoliitti, vaan äärimmäisen monimutkainen ja kiehtova inhimillinen projekti. Tieteellinen tutkimus on luotettavin inhimillinen menetelmä kerätä, jäsennellä ja tulkita tietoa.

Tieteen tehtävä ei ole vastata perimmäisiin kysymyksiin: Onko historialla päämäärää? Onko kuolemanjälkeistä elämää? Tiede ei voi vastata kaikkiin ihmisille syvästi merkityksellisiin kysymyksiin: Rakastaako puolisoni minua todella? Mikä on elämäni tarkoitus? Vaikka on tärkeää ymmärtää ja tunnustaa tieteen rajat, meidän on silti tärkeää arvostaa suuresti eri tieteitä. Vaikka tieteestä ei tule tehdä uskontoa (skientismi), tiede rikastuttaa ja hyödyttää meitä suuresti.

Tieteenalojen välillä ja myös tieteenalojen sisällä on myös ristiriitoja. Joudumme tekemään valintoja keitä auktoriteetteja uskomme, ellemme tee itse tohtorin väitöskirjaa ja pätevöidy sen myötä ja sen jälkeen oman erityisalamme asiantuntijoiksi. Silloinkin joudumme kuuntelemaan muita tiedollisia auktoriteetteja.

Ei ole mahdollista pätevöityä syvällisesti kuin kapeaan siivuun saatavilla olevasta tiedosta. On hyvä kuunnella asiantuntijoita heidän omalla erityisalallaan. Hekin ovat maallikkoja muissa kysymyksissä. On myös hyvä kuunnella useampaa saman alan asiantuntijaa. Näin voi maallikkonakin saada hieman perspektiiviä johonkin tiettyyn aiheeseen.

Tieteen ja uskonnon suhteesta on erilaisia malleja. Yhden mukaan ne ovat ristiriidassa ja kamppailevat keskenään (konfliktimalli). Toisen mukaan ne eivät puhu samoista asioista, eivätkä kohtaa (itsenäisyysmalli). Kolmannen mukaan ne pyrkivät kuvaamaan samaa todellisuutta, vaikka lähestyvät sitä eri tavoin (päällekkäisyysmalli).

Tieteessä pyritään neutraaliuteen, kriittisyyteen ja objektiivisuuteen. Tieteestä ei voi johtaa arvoja, kuten ihmisarvoa tai eläinten oikeuksia. Arvot ovat ideologioiden, kuten sosiaalidemokratian ja sekulaarin humanismin, ja uskontojen, kuten ortodoksijuutalaisuuden ja theravada-buddhalaisuuden, alaa. Yksikään ideologia tai uskonto ei saa julistaa omaa totuuttaan tieteen arvovallalla, oli kyseessä sitten kristillinen teismi, hindulainen panteismi, tai filosofinen naturalismi.