Jesajan kutsumusnäky

Jesaja 6:1-13

Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 15.9.2023

Jumalan luomistyöhön kuuluu näkyvän todellisuuden lisäksi näkymätön todellisuus. Apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan että Jumala on maan lisäksi myös taivaan Luoja. Toisessa varhaisessa kristillisessä uskontunnustuksessa, Nikaian uskontunnustuksessa, sanotaan: ”Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan.” Näkymättömään todellisuuteen sisältyy enkelit.

Monista puhe enkeleistä voi tuntua järjettömältä. Valistuksen ajan rationalismi, järjen ylikorostaminen, on saanut lännessä myös monet kristityt puhumaan aika varauksellisesti näkymättömästä maailmasta, varsinkin näkymättömien voimien vaikutuksesta tämänpuoleisessa. Enkelit saatetaan nähdä lähinnä symboleina. Toisaalta monet ihmiset kokevat syvää janoa yliluonnollisen todellisuuden puoleen. Tämä näkyy esimerkiksi uushenkisyyden suosiossa.

Hyvät enkelit tuovat sanomia Jumalalta ihmisille ja suojelevat ihmisiä. He ovat myös toteuttamassa Jumalan tuomioita. Vanhassa testamentissa Jumalasta käytetään nimeä Jahve Tsevaot, Herra Sebaot, sotajoukkojen Herra. Tällä viitataan taivaallisiin olentoihin. Vanhassa testamentissa mainitaan serafien lisäksi myös siivekkäät kerubit.

Uudessa testamentissa mainitaan herruudet, valtaistuimet, hallitukset ja vallat. Raamatuntutkijat tulkitsevat usein että tällä viitataan enkeleihin. Siellä mainitaan myös ylienkeli Mikael. Tämä voi tarkoittaa että enkeleillä on jonkinlainen arvojärjestys, hierarkia.

Enkelit ovat persoonallisia ja immateriaalisia, eli aineettomia, olentoja, joiden tehtävänä on ylistää ja palvella Jumalaa. He ovat Jumalan luomia henkiä. Enkeleitä kuvataan Raamatussa yleensä miehen hahmoisina. Heidät on luotu olemukseltaan hyviksi ja tahdoltaan vapaiksi olennoiksi. Suuri osa enkeleistä on valinnut palvella Jumalaa ja hänen tarkoitusperiään. Osa enkeleistä kuitenkin lankesi ja turmeltui. Heistä tuli Jumalaa vastustavia pahoja henkiä.

Kirkkotaiteessa enkeleitä on usein kuvattu ihmisinä, joilla on valkeat linnunsiivet sulkineen. Keskiajalla ajateltiin, että hyvä keino taistella paholaista vastaan on loukata tämän ylpeyttä. Niinpä kirkkotaiteessa paholainen kuvattiin punaisena, pukinsorkkaisena ja sarvipäisenä karikatyyrinä.

Enkelit tietävät paljon, mutta he eivät ole Kaikkitietäviä. He ovat voimakkaita, mutta eivät Kaikkivoipia. Kaikki enkelit ovat aina lopulta alamaisia Luojalleen.

Profeetta Jesaja aloitti julkisen julistustyönsä vuonna 740 ennen ajanlaskun alkua. Vanhan testamentin profeetat aloittivat tehtävänsä Jumalan sanan esilletuojina, kun he saivat sanan Herralta. Jumala oli aloitteentekijä. Kyse oli Jumalan ilmoituksesta, ei profeetan omista kuvitelmista tai pohdinnoista.

Sana profeetta (hepreksi navi) esiintyy noin 300 kertaa Vanhassa testamentissa. Sana naisprofeetta (hepreaksi nevia) esiintyy 6 kertaa. Profeetat olivat Jumalan edustajia kansan keskellä. He saivat Jumalan kutsun puhua Jumalan sanoja kansalle. He vetosivat aiempaan ilmoitukseen, Mooseksen lakiin. He olivat kuin asianajajia ja julistivat että liitto on rikottu ja nyt pitäisi palata siihen ja tehdä mitä on sovittu. He julistivat Israelille ja muille kansoille tuomiota ja pelastusta.

Profeetta sai sanan Jumalalta, joskus unien tai näkyjen muodossa. Raamatullinen profetia on Jumalan totuuden, oikeudenmukaisuuden ja armon esiintuomista. Profeetat julistivat moraalista, eettistä, poliittista ja taloudellista vääryyttä vastaan. He ennustivat myös tulevaisuutta, oman lähihistoriansa sekä joskus myös kaikaisemman historian tapahtumia.

Jesaja kirjoittaa näkemistään serafeista. Sana serafi tulee hepreasta ja tarkoittaa mahdollisesti palavaa olentoa. Serafit julistivat Jumalan pyhyyttä. Jumala on kolminkertaisesti pyhä. Jumalan pyhyys liittyy hänen toiseuteensa. Ei ole mitään mihin häntä voisi verrata. Hän on erillään kaikesta muusta, koko luomakunnasta. Hänen pyhyteensä on ehdotonta. Ihminen ei voi nähdä Jumalaa, sillä yksikään meistä ei kestä hänen edessään. Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo 12:19: meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli. Vanha käännös sanoo kuluttavainen tuli.

Jesajan reaktio Jumalan pyhyyden edessä oli synnintunto. Jumalan kohtaaminen ei ollut hänelle kevyt ja hauska hetki, vaan elämää järisyttävä kokemus. Jumalan kunnia on painavaa. Heprean sana kavod, kunnia, tulee raskasta tarkoittavasta juuresta. Kun elävä Jumala puhuu ihmiselle, ihminen ei ole enää sen jälkeen täysin sama kuin ennen. Tämänkaltainen kohtaaminen voi muuttaa peruuttamattomasti ihmisen elämän suunnan. Jumala on tuonpuoleinen majesteetti. Hänen sanoissaan on arvovaltaa. Hän on täydellinen rakkaus, mutta hän herättää samalla myös pyhää pelkoa ja kunnioitusta.

Jesajan kokemus muistuttaa meitä Pietarista. Kun Pietari kohtasi Kristuksen evankelista Luukkaan mukaan hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies (luku 5 jae 8). Synnintunto on inhimillinen ja luonnollinen reaktio pyhän Jumalan läsnäoloon.

Mutta Jumala puhdistaa ja pyhittää omansa. Pyhittäminen tarkoittaa ihmisen, esineen tai paikan vihkimistä eli erottamista jumalanpalvelukseen, pyhään käyttöön. Tämäkin kirkkorakennus on erotettu Jumalalle. Meidänkin koko olemus, henki, sielu ja ruumis, on erotettu kokonaan Jumalalle. Jerusalemin temppelin alttarilla Jumalalle uhrattiin muunmuassa polttouhreja ja syntiuhreja. Alttarille oli vuodatettu uhrieläinten verta. Serafi otti tältä alttarilta tulikuuman hiilen ja kosketti sillä Jesajan huulia. Jesaja sai kuulla synninpäästön.

Sen jälkeen Jesaja saa kuulla lähetyskutsun. Alttarin tulella ja uhriverellä puhdistettuna hän vastasi kutsuun julistaa Jumalan sanoja pyhitetyin huulin. Kaikkitietävä Jumala kertoi jo ennalta että tehtävä ei olisi helppo. Suurin osa kansasta ei tulisi ottamaan Jesajan julistamaa sanomaa vastaan. Mutta oikeat profeetat eivät julistaneet ainoastaan tuomiota. He julistivat aina myös toivoa. Mukana oli sanoma pelastuksesta.

Vaikka puu tulisi kaatumaan, puusta jäisi kanto, ja kannosta kasvaisi pyhien suku. Puun kaatuminen kuvasi Juudan kansan kohtaamaa tuomiota. Kannon säilyminen ja puun uudelleenkasvaminen kuvasivat Jumalan armoa, hänen liittouskollisuuttaan, kansaansa kohtaan. Kansa nousisi uudestaan. Juudan kansa tulisi säilymään. Sillä olisi vielä tulevaisuus edessään.

Juudan kansa joutui Babylonian valloitussodan kohteeksi. Vuonna 587 eKr. Jahven temppeli hävitettiin. Jerusalemin muurit tuhottiin. Suuri osa kansasta vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Näin toteutui profeettojen edeltäkäsin julistama Jumalan tuomio. Tuomio oli seuraus Siinain liiton rikkomisesta - epäjumalien palvonnasta ja sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta.

Mutta kansa palasi Jumalan lupausten mukaisesti takaisin pakkosiirtolaisuudesta jälleenrakentamaan oman maansa. Jerusalemin kaupungin muurit korjattiin ja temppeli uudelleenrakennettiin. Jumalanpalvelus jatkui. Kansa elpyi uudelleen. Se koki uudelleensyntymisen. Ihmiset sai kuulla ja noudattaa Herran uudestiluovaa sanaa.

Evankelista Matteus kertoo että Jesajan kohtaama Herran kirkkaus oli Kristuksen kirkkauden kohtaamista. Myös meillä tämän päivän uskovilla on yhteys Häneen, jota enkelit ja perillepäässeet pyhät palvovat lakkaamatta. Meillä on suunnaton etuoikeus tulla Hänen armoistuimensa eteen tuomaan Hänelle kiitoksemme, pyyntömme ja ylistyksemme. Hän kuulee ja näkee jo ennen kuin lausumme sanoja.

Jesaja todisti edeltäkäsin Messiaan kärsimyksestä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Myös meillä kristityillä on profeetallinen tehtävä todistaa Kristuksesta. Meillä on lähetystehtävä. On etuoikeutemme ja velvollisuutemme julistaa evankeliumia koko maailmalle lähellä ja kaukana.

Toteutamme Kristuksen lähetyskäskyä monin erilaisin tavoin. Monille meistä se on lähetystyöhön lähettämistä ja osalle lähetystyöhön lähtemistä. Evankeliumin julistamista tarvitaan myös Suomessa, ehkä enemmän kuin koskaan. Saamme tuoda Jumalan pelastavaa sanaa kaikille ihmisille.

Seurakunta on profeetallinen kansa. Jumala puhuu meidän kauttamme ihmisille. Tärkein sanomamme on evankeliumi Jeesuksen persoonasta ja työstä. Jeesus on ihmiseksi syntynyt Jumala, meidän keskuuteemme tullut Jumala, Immanuel. Hän on lunastanut meidät kokonaan synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta vanhurskauteen, oikeamielisyyteen, todelliseen elämään ja Jumalan valtakuntaan, kirkkauden valtakuntaa.

Kun Jumala kutsuu meitä ja saamme vastata hänen kutsuunsa. Jumala tahtoo että mekin opimme Jesajan tavoin tuntemaan hänet syvästi, aidosti ja todesti.Hän tahtoo pyhittää meidät ja ottaa meidät käyttöönsä. Hän varustaa meitä palvelutyöhön.

Jeesuksen Kristuksen ristillä vuodatetun veren kautta puhdistettuina ja Pyhän Hengen läsnäolon pyhittäminä saamme puhua Jumalan sanoja ja tehdä hänen tekojaan. Saamme olla hänen äänenään sekä palvella hänen käsinään ja jalkoinaan, mennä ihmisten lähelle.

Lahjoja ja palvelutehtäviä seurakunnan rakentamisessa on monia. Kaikkia meitä tarvitaan Jumalan valtakunnan työssä. Kun meillä on Kristuksen tähden pääsy kaikkeinpyhimpään, Jumalan välittömään läsnäoloon, niin käykäämme luottamuksella Jumalan eteen.