Aito hengellisyys

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 30.5.2023

Markuksen evankeliumi 2:23-3:6

Israelin kansa oli Egyptissä orjuudessa. Siellä ei ollut vapaapäiviä. Sapatti oli Jumalan lahja kansalleen. Hän antoi käskyun lepopäivän pyhittämisestä siunatakseen omiaan. He eivät enää olleet orjia. He olivat nyt vapaita palvelemaan iloiten Vapauttajaansa.

Sapatin alkuperäinen tarkoitus oli virkistyä Jumalan läsnäolossa ja lähimmäisten seurassa, palautua henkisesti ja fyysisesti työviikosta ja elpyä hengellisesti. Sapatista oltiin tehty kuitenkin perinnäissääntöjen vuoksi työläs noudattaa, ettei vahingossa rikottaisi käskyä. Farisealaisessa perinteessä oli määritelty hyvin tarkasti mitä sapattina sai tehdä ja mitä ei. Sapattina sai muun muassa kävellä ainoastaan sapatinmatkan, pituudeltaan hieman yli kilometrin.

Fariseukset moittivat Jeesuksen opetuslapsia työnteosta sapattina. Opetuslapset olivat katkoneet nälissään viljan tähkiä ja hieroneet niitä käsissään ja syöneet jyvät. Perinnäissääntöjen mukaan he leikkasivat näin satoa ja puivat viljaa. Fariseukset paheksuivat myös sitä, että Jeesus paransi ihmisiä sapattina. He näkivät senkin työnä. 

Fariseukset kiinnittävät huomionsa epäolennaisiin asioihin. Heille käskyjen ja kieltojen orjallinen noudattaminen oli tärkeää. Jeesukselle oli tärkeää Jumalan käskyjen alkuperäinen tarkoitus ja kärsivä lähimmäinen. Jeesus nuhteli toisinaan aika ankarinkin sanoin fariseuksia.

Jeesus ei mahtunut fariseusten muottiin. Fariseukset kokivat hengellistä kateutta Jeesusta kohtaan ja halusivat hänet pois häiritsemästä. He punoivat juonia miten saisivat raivattua hänet tieltään. Jeesuksen erilaisuus ja vapaus häiritsi heitä.

Sana tekopyhä tulee kreikan sanasta hypokritēs. Se tarkoittaa näyttelijää, ihmistä, joka esittää roolia teatterissa. Jeesus tarkoitti sanalla teeskentelijää. Tekopyhyyden vastakohta on aitous. Aitous on sitä, että emme näyttele muuta kuin olemme. Tekopyhyydestä voi vapautua olemalla aito.

Ihmiset ennen syntiinlankeemusta olivat aitoja ja ehjiä. Raamatun alkuluista että mies ja nainen olivat alastomia ja paljaita paratiisissa eivätkä hävenneet toisiaan. Heillä ei ollut salattavaa. Heillä oli vilpitön yhteys Jumalaan ja toisiinsa. Myös Jeesus Nasaretilainen oli aito ja ehjä ihminen. Hän oli tasapainoinen mutta ilmaisi silti tunteensa peittelemättä. Hän riemuitsi ja itki. Hän osasi suuttua ja kanavoida vihansa vastuullisella tavalla.

Syntiinlakeemuksen seurauksena viattomuus, vapaus ja aitous oli mennyttä ja tilalle tuli peittely, synnin orjuus, syyllisyys ja häpeä. Lankeemuksen seurauksena olemme eri elämänvaiheissa enemmän tai vähemmän epäaitoja ja särkyneitä.

Synti vääristää sitä mikä meissä on Jumalan tarkoittamaa hyvää, totta ja oikeaa. Synti tukahduttaa aitoa persoonaamme. Se rikkoo meissä olevaa Jumalan kuvaa. Aito hengellisyys on aitoa ja alkuperäistä ihmisyyttä. Luojamme tahtoo parantaa meitä luotujaan, tehdä meitä ehjempiä.

Rakkaus ja hyväksyntä auttaa meitä olemaan aitoja, rohkeita ja vahvoja. Tarvitsemme kokemuksen siitä, että meidät hyväksytään sellaisina kuin olemme. Kun yhteisö on hyväksyvä ja turvallinen, siellä uskaltaa olla rehellisesti oma itsensä, missä ei tarvitse näytellä. Erityisesti perheiden ja seurakunnan tulee olla hyväksyviä ja turvallisia yhteisöjä, missä voi olla olla kotona.