lauantai 20. toukokuuta 2023

Kirsti Laukkanen 1959-2023

Puheenvuoro tätini muistotilaisuudessa 20.5.2023

Kuolleiden hautaaminen on ikivanha perinne. Sitä harjoitettiin jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten. On löytynyt monia kivikautisia hautoja, joissa on ollut mukana aseita, työkaluja, koruja ja lasten leluja. Vainajien kunnioittaminen ja heidän muistonsa vaaliminen ovat osa ihmisyyttä. Vaikka emme luonnollisesti tiedä paljoa tuon ajan ihmisten ajattelusta, voidaan olettaa että jo tuolloin ihmisillä oli usko kuolemanjälkeiseen elämään.

Vanhan testamentin ajan lopulla esikristillisenä aikana juutalaisilla oli usko ruumiilliseen ylösnousemukseen aikojen lopulla. Kristinusko peri juutalaisuudesta uskon kuolleiden ylösnousemukseen viimeisenä päivänä. Ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla varhaiset kristityt uskoivat että Jeesus Nasaretilainen nousi ensimmäisenä ihmisenä ruumiillisesti kuolleista jo ennen maailmanloppua. Tyhjä hauta ja koetut kohtaamiset ylösnousseen Jeesuksen kanssa vakuuttivat heidät tästä. He tulkitsivat Jeesuksen kuoleman mahdollistaneen syntien anteeksisaamisen.

Eräs helluntailainen ystäväni, iäkäs herrasmies, kertoi että hän kysyi kysymyksen: "Miksi Jumala loi kehitysvammaiset?" Hän löysi vastaukseksi: "Jotta heitä rakastettaisiin." Uskon että Kirsti opetti läheisilleen ja hoitajilleen tarvitsevuudessaan lähimmäisenrakkaudesta. Tahdon kiittää teitä siitä että rakastitte Kirstiä. Kirstin elämällä oli merkittävä tarkoitus.

Kirsti on mennyt sinne mistä hän ei enää tule takaisin keskuuteemme, edesmenneiden rakkaidemme luo. Aikanaan me kukin menemme heidän luokseen tuonpuoleiseen. Kuoleman jälkeinen todellisuus on meiltä paljolti salattu. Saamme kuitenkin luottaa siihen että Kirstillä on nyt hyvä olla. Hän on hyvän Jumalamme luona. Kristus on voittanut kuoleman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti