Alkusanat

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 14.5.2024

Kolossalaiskirje 1:1-2

Kolossalaiskirje kuuluu Paavalin vankilakirjeisiin. Se muistuttaa aika paljon Efesolaiskirjettä. Paavali kirjoitti, tai saneli, nämä kirjeet todennäköisesti melko samoihin aikoihin vankilasta. Kolossa sijaitsi Fryygian maakunnassa. Maakunta oli osa antiikin Rooman Asian provinssia. Nykyisin alue kuuluu Turkkiin.

Kolossan kaupunki ei ollut kirjeen kirjoittamisen aikaan kovin merkittävä. On luultavaa ettei Kolossan seurakuntakaan ollut tuolloin suuri. Paavali ei ehkä ollut edes vieraillut tässä kaupungissa. Kolossan seurakunnan oli perustanut mahdollisesti hänen työtoverinsa, ehkä Epafras.

Seurakunnan asiat vaikuttavat olleen pääosin hyvin. Paavali antaa kirjeen vastaanottajille aika myönteistä palautetta. Hänellä oli samalla myös huolenaiheita. Hän varoittaa kirjeessä seurakuntaa vääristä opettajista ja heidän vinoutuneesta hengellisyydestä.

Paavalin kreikankielinen nimi on Paulos. Se tarkoittaa "vähäinen". Hän tiedosti olevansa pieni ihminen. Hän oli samalla Jumalan kutsuma Kristuksen apostoli. Hänellä oli auktoriteetti Kristukselta. Apostoli tarkoittaa lähettiä, henkilöä, jolla on erityiset valtuudet edustaa lähettämäänsä tahoa. Paavali ei toiminut yksin. Hänellä oli työtovereita. Hän mainitsee tässä alussa Timoteuksen.

Kirje on suunnattu Jeesukseen uskoville. Uudessa testamentissa jokainen uskova on pyhä. Kaikki kristityt kuulumme Jumalan pyhään kansaan. Kyseessä on Kristuksen läsnäolon pyhyys meissä. Sana veljet, kreikaksi adelfoi, sisältää tässä myöskin sisaret. Sanalla viitattiin sekä miehiin että naisiin kun oli kyse sekä miehistä että naisista.

Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvataan Israelin kansan ja Israelin kuninkaan Isänä, ei yksittäisen israelilaisen Isänä. Nimitys Isä ei perustu biologiaan eikä mytologiaan, vaan Jumalan valintaan ja lunastustyöhön. Sillä kuvataan Jumalan armoa, laupeutta, myötätuntoa, kärsivällisyyttä ja luotettavuutta.

Jumalaa ei yleensä puhuteltu yksittäisen juutalaisen Isänä vielä Uuden testamentinkaan aikaan. Nimitystä Isä ei käytetty yleensäkään usein Jumalasta. Jeesus kuitenkin puhutteli rukouksessa usein Jumalaa nimityksellä abba.

Tämä arameankielinen sana esiintyy kolmesti kreikankielisessä Uudessa testamentissa. Aramea oli Jeesuksen äidinkieli. Lisäksi Uudessa testamentissa on kohtia, joissa kreikankielinen sana patēr saattaa olla käännös sanasta abba.

Jeesus opetti myös opetuslapsiaan puhuttelemaan rukouksessa Jumalaa nimellä abba. Niin pienet lapset kuin jo aikuiseksi kasvaneet lapset käyttivät tätä ilmausta puhutellessaan omaa isäänsä. Nimitys kuvaa läheistä suhdetta Jumalan kanssa sekä luottamusta ja kuuliaisuutta häntä kohtaan.

Antiikissa kreikkalaiset toivottivat ”iloa”, latinalaiset ”terveyttä”, juutalaiset ”rauhaa”. Paavali toivotti ”armoa ja rauhaa”. Näissä kahdessa sanassa kiteytyy aika paljon kristinuskosta. Kreikan sana kharis tarkoittaa armoa tai suosiota. Se on sellaisten ihmisten hyväksymistä, jotka eivät ansaitse hyväksyntää, ja hyvyyden osoittamista niitä kohtaan, jotka eivät voi maksaa sitä takaisin.

Sanan rauha, kreikaksi eirēnē, taustalla on heprean sana shalom. Se tarkoittaa ”rauha, vauraus, hyvinvointi, terveys, eheys, turvallisuus”. Se pitää sisällään hyvät suhteet ihmisten kesken sekä ihmisten ja Jumalan välillä. Kyse ei ole ainoastaan vihollisuuksien poissaolosta, vaan sovusta ja harmoniasta.

Saamme olla Jumalan rakkaita lapsia ja puhutella Jumalaa Isänä. Samalla olemme uskonsisaruksia. Saakoon meidän Isämme armo ja rauha olla keskuudessamme ja lisääntyä meissä.