Alkurukous

Puhe Jyväskylän vapaasrk:lla ti 28.5.2024

Kolossalaiskirje 1:3-6a 

Paavali aloittaa kirjeen tyypilliseen tapaansa rukouksella. Voimme oppia todella paljon Raamatun rukouksista, sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella. Raamatussa on tasapaino maailman suurten asioiden ja meidän pienten ihmisten asioiden välillä. Molemmista kirjoitetaan siellä. Saamme muistaa molempia.

Paavali kiitti Jumalaa kirjeen vastaanottajista. Hänen kirjeensä aloitus on, kuten yleensä, myönteinen ja rakentava. Hän tiesi juutalaisena rabbina Sananlaskut 16:21 mukaisesti että huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa. (KR33) Hän toimi näin. Ystävällisyydellä saavuttaa usein enemmän. Vaikka kyllä Paavali osasi myös ärähtää tarvittaessa. Näemme tämän mm. Galatalaiskirjeestä.

Paavali mainitsee tekstissämme kolme kristillistä hyvettä: uskon, toivon ja rakkauden. Mutta mitä on usko? Klassinen uskon määritelmä on, että usko on totena pitämistä. Tätä korosti katolinen teologi Tuomas Akvinolainen sydänkeskiajalla. Usko on älyllistä vakuuttumista, mutta se ei ole vielä kaikki mitä usko on.

Uskonpuhdistaja Martti Luther korosti myöhäiskeskiajalla sitä että pelastava usko on luottamusta. Usko ei ainoastaan hyväksy todeksi Jumalan olemassaoloa ja Jeesuksen neitseestäsyntymistä, elämää, ihmeitä, ristinkuolemaa, ylösnousemusta ja paluuta. Usko on myös luottamusta siihen, että Kaikkivaltias Jumala on armollinen Jeesuksen tähden juuri minulle. Usko on turvaamista Kristukseen ja Jumalan lupauksiin.

Usko on myös sitoutumista Jumalaan, antautumista hänelle, Jumalan kutsuun vastaamista, Kristuksen vastaanottamista. Usko on Jumalan edessä nöyrtymistä ja itsensä luovuttamista hänelle. Uskoon liittyy kuuliaisuus. Sitoudumme seuraamaan Jumalan teitä. Tahdomme totella Jumalaa. Täydellisiä emme ole, mutta haluamme orientoitua Jumalan sanan mukaan. Tahdomme elää sitä todeksi mitä hän sanoo meille sanassaan. Vaikka olemme heikkoja, Jumala vahvistaa meitä.

Uskoon liittyy hengellinen taistelu, kilvoittelu. Uskoa tulee vaalia ja hoitaa. Myös epäilyksissä ja elämän koettelemuksissa saamme turvata Herraamme. Vaikka olemme pieniä, hän on suuri ja voimakas. Hän ei järky. Hän kestää epäilyksemme. Hän pysyy aina samana eikä hänen sanansa ja lupauksensa meitä kohtaan muutu.

Paavali mainitsi toivon. Toivo on jotain sellaista, mitä ilman ihminen ei voi elää. Roomalaiskirjeessä 8:24 Paavali sanoo: Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? (KR38) Roomalaiskirjeessä 5:5 hän puhuu toivosta joka ei saata häpeään. 

Rakkauskin on jotain, mitä tarvitsemme elääksemme ihmisinä. Psykiatri Karl Menninger on todennut ”Ihmiset ovat psykiatrian osastolla siksi etteivät ole rakastaneet tai saaneet rakkautta. Tämä on heidän sairautensa, kaikki muu on oiretta." Tämä on toki aika raju pelkistys, mutta silti siinä on myös ainakin totuuden siemen.

Katolinen teologi Henry Nouwen (1932-1996) esitti itselleen kysymyksen: ”Kuka minä olen?” Hän löysi vastauksen: ”Olen joku, jota Kristus rakastaa.” Terve kristityn identiteetti perustuu rakkauteen. Pyhässä Kolminaisuudessa on kyse Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen keskinäisestä rakkaussuhteesta, jonka osallisuuteen hän kutsuu meitä luotujaan. Voimme rakentaa elämämme Jumalan aina uskollisen rakkauden varaan ja saada hänen rakkaudestaan sisimpäämme ravintoa, jonka avulla voimme voida paremmin.