Yleensä mitä kauemmas taakse historiassa mennään, sitä niukemmat ovat (kirjalliset ja arkeologiset) lähteemme. Tämän lisäksi on usein niin, että mitä suurempi ajallinen etäisyys, sitä vieraampaan maailmaan astutaan. Tämä tulee ottaa huomioon kun yritämme ymmärtää meitä edeltäneitä ihmisiä. (Kirjoitan näin suomalaisena ja eurooppalaisena. Tiedostan että yhä tänään on mm. viidakoissa eläviä kivikautisia heimoja, eikä esim. tämän päivän hindulaisuutta ole edellenkään lainkaan helppoa ymmärtää länsimaisena.)
Urho Kekkosen aika on (ainakin minusta, joka synnyin Kekkosen valtakauden jälkeen) jo osin hieman outoa. Mikael Agricolan aika on vielä oudompaa. Kun ajassa mennään varhaisen kirkon aikaan (Uuden testamentin syntyajan molemmin puolin) sitä on jo hyvin haastavaa hahmottaa. Lähteet ovat jo melko katkelmalliset.Vaikeuskerroin kasvaa kun yritämme ymmärtää aikaa ennen Rooman valtakuntaa. Vanhan testamentin ihmisten maailma oli hyvin erilaista. Maasto on kovin vieras. Raamatun ymmärtämisen kannalta kreikan ja heprean opinnot eivät yksin riitä. Tarvitaan "aikamatka". Aika ennen kirjallisia lähteitä on esihistoriaa. Sitä on vielä kaukaista historiaakin (mm. pronssikausi, rautakausi) vaikeampi tutkia. Raamatun kerronta alkaa neoliittiseltä kaudelta, eli nuorimmalta kivikaudelta.
Joskus kristittynä olemista ja Raamatun tekstien kanssa painimista voi helpottaa sen tiedostaminen, että eri kysymyksistä on olemassa useampia erilaisia näkemyksiä. Otan yhden, kenties alkeellisen, tapausesimerkin. Mietin tätä kysymystä monia vuosia sitten ennen teologian opintojani. Miten suhtautua Raamatun alkuluvuissa kuvattuun kertomukseen vedenpaisumuksesta? Onko se totta vai ei?
Fundamentalistisen nuoren maan kreationistisen näkemyksen mukaan koko planeettamme kattanut vedenpaisumus on (esi?)historiallinen fakta. Fossiilit ovat seurausta tästä katastrofista. Tiedemiehet ja -naiset, jotka tulkitsevat fossiilien syntyneen miljoonien vuosien aikana, ovat eksyksissä/eksyttäjiä. Kriittinen näkemys puolestaan esittää että vedenpaisumuskertomus on täyttä mytologiaa. Se ei pohjaudu lainkaan (esi)historiaan. Sitä ei ole koskaan tapahtunut. Se on täyttä fiktiota.
Kumpikaan näistä näkemyksistä ei tuntunut houkuttelevalta. Luettuani hieman asiasta huomasin, että näiden kahden vastakkaisen tulokulman lisäksi on myös välittäviä kantoja. Vedenpaisumus voisi pohjautua todellisiin tapahtumiin, mutta niin Raamatun tekstien kerrontaa kuin luonnontieteiden tulokulmaa tulee tulkita huolella.
Välittäviä näkemyksiä:
1. Vedenpaisumus oli sen ajan maailman kattava tulva.
2. Vedenpaisumus oli alueellinen tulva.
3. Vedenpaisumus oli paikallinen tulva.
Nykyinen alustava näkemykseni on vaihtoehto 2. Vaihtoehdon 3. tulva lienee liian pieni/merkityksetön kertomukselle suuresta tulvasta. Toisaalta vaihtoehdon 1. puolesta ei löydy tarvittavia geologisia/paleontologisia todisteita.
Araratin lähellä on Mustameri. Tiedetään että Mustameri oli useita tuhansia vuosia sitten makeavetinen järvi. Kun Välimeren vesimassat yhdistyivät Mustaanmereen, asiassa varmasti riitti ihmeteltävää sukupolvien ajan. Kertomus suuresta tulvasta on säilynyt monen kansan perimätiedossa. Olisiko tässä myös heprealaisten kertomuksen juuret?
Hyviä pohdintoja 1. Mooseksen kirjan tulvaan (ja muuhunkin) liittyen löytyy teoksesta John Walton: Genesis (The NIV Application Commentary).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti