Päätoimittaja Manuel Rautalahti kirjoitti Suomen Viikkolehden pääkirjoituksessa 5/24 otsikolla Kirkko astuu rajan yli. [Artikkeli on maksumuurin takana, mutta se julkaistiin 14.5.2024 myös Seurakuntalaisessa ilman maksumuuria.] Hänellä oli hyviä mietteitä. Yhdyn niistä suurimpaan osaan. Haluan kuitenkin kommentoida seuraavaa kohtaa:
”Kohtalokkaaksi perustelun tekee se, että Jeesus itse vahvisti avioliiton. Piispojen perustelu antaa ymmärtää, että Jeesus ei ole enää kaikkitietävä ja että hän puhui vain oman aikansa ihmisille vallitsevan tiedon valossa. Tällöin riisutaan Jeesuksen jumaluus ja hänet puetaan vain aikansa merkittävien opettajien viittaan. Samalla Jeesuksen kaikki muutkin sanat evankeliumeissa joutuvat erikoiseen valoon.”
Kristinuskossa Jeesuksen jumaluuden kieltäminen on hyvin vakava asia. Sellaista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat eivät ole käsittääkseni koskaan tehneet.Jeesus itse sanoi seuraavasti: Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. (Matt. 24:36, vrt. Mark. 13:32). Voinemme päätellä tästä että Jeesus ei alennuksensa tilassa ollut Kaikkitietävä. Jeesus on kyllä Jumala. Tullessaan ihmiseksi hän ilmeisesti kuitenkin suostui jonkinlaisiin inhimillisiin rajoituksiin (Fil. 2:6-7).
Terveeseen raamatuntulkintaan kuuluu, että kukin raamatunkirja oli ensin Jumalan sanaa sen alkuperäisille vastaanottajille. Jeesus puhui ja evankelistat kirjoittivat ensisijaisesti alkuperäisille kuulijoille ja lukijoille. Kun tulkitsemme pyhän kirjan sanoja, meidän on otettava huomioon mm. sen syntyajan kielet, kulttuurit ja käsitykset. Raamattu on samanaikaisesti jumalallinen ja inhimillinen. Raamattu on meille tunnustuksemmekin mukaan normatiivinen. Samalla kaikki antiikissa ei ole meille normatiivista.
Jeesus ei puhu evankeliumeissa lainkaan homoseksuaaleista. Hän kuitenkin vahvisti Vanhan testamentin Jumalan ilmoitukseksi sekä valtuutti apostolit, jotka, yhdessä läheisten työtovereidensa kanssa, kirjoittivat Uuden testamentin. Vaikka evankeliumit vaikenevat homoseksuaalisista teoista, muilla raamatunkirjoittajilla on niistä sanottavaa.
Kun pohdimme vapaakirkollisina kristittyinä ja kirkkokuntana, miten suhtautua oman aikamme ilmiöihin, meidän tulee tutkia niitä huolellisesti koko Raamatun valossa yksin ja yhdessä. Erityisesti luomisen, lankeemuksen, lunastuksen ja täyttymyksen näkökulmat on tärkeä huomioida.
Yksi asia mitä meidän vapaakirkollisten olisi mielestäni hyvä pohtia lisää on avioliittoteologiamme. Olemme määritelleet yhdyskuntajärjestyksessämme, että kyse on miehestä ja naisesta. Kuitenkin länsimaissa, kuten Suomessa, avioliiton juridinen puoli ei nouse niinkään Raamatun teksteistä kuin antiikin Rooman lainsäädännöstä. Alkukirkossa mies ja nainen osallistuivat yhdessä ehtoolliselle ja olivat siitä eteenpäin aviopari.
Jos Suomessa tulee tilanne, että Vapaakirkko muiden perinteisten kirkkojen tavoin luopuu vihkioikeudesta, riittääkö seurakunnallinen avioliiton vihkiminen/siunaaminen? Tai riittääkö siviilivihkiminen ilman seurakunnallista vihkimistä/siunausta? Vai tuleeko olla molemmat? Alkuun voisi olla hyvä määritellä termi avioliitto. Mikä tekee avioliitosta avioliiton? Milloin ihmisten keskinäistä suhdetta voi tai ei voi kutsua sanalla avioliitto?
Juha Mikkonen
Jyväskylä
Syy sille, miksi laitoin tämän blogiini vasta nyt, liittyy siihen, että SVL:n pääkirjoitus, jota hieman kommentoin, on tosiaan maksumuurin takana, mutta julkaistiin tänään Seurakuntalaisessa.
VastaaPoista