Pientä pohdintaa oikeuksista ja arvoista

En olisi pitänyt vielä joitakin vuosia sitten todennäköisenä että päätyisin Facebook-ryhmässä puolustamaan seksuaalivähemmistöjen oikeutta ajaa oikeuksiaan ja järjestää Pride-tapahtumia. Motiivini olivat samat kuin niillä homoseksuaaleilla, jotka kertoivat jokunen vuosi sitten puolustavansa Päivi Räsästä, vaikka ovat hänen kanssaan vastakkaisella kannalla.

Kannatan perinteisiä kristillisiä arvoja, kuten miehen ja naisen välistä avioliittoa. Demokraattisessa oikeusvaltiossa samat oikeudet, kuten sananvapaus ja yhdistymisenvapaus, koskevat kuitenkin kaikkia. Kristillistä avioliittonäkemystä ei mielestäni tule määrätä väkisin. Sen voi omaksua vapaaehtoisesti.

Uskonnollinen pakkovalta ei ole nähdäkseni evankeliumin mukaista ja oikein. Sellainen heijastelee kristinuskon yhteydessä konstantinolaista paradigmaa. Se ei nouse Jeesus Nasaretilaisen esimerkistä, Uuden testamentin opetuksista, ja varhaisimman kirkon ihanteista.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sanotaan: "Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta."

Oikeudet eivät toki ole matemaattisia yhtälöitä tai fyysisiä objekteja. Niitä ei voida todistaa empiiristen luonnontieteiden menetelmien avulla. Oikeuksissa on kyse filosofisista ja teologisista käsitteistä, joilla on takanaan pitkä aatehistoria. Ne liittyvät erilaisiin ideologioihin ja uskontoihin. Niiden toteutumisen arviointiin liittyy väistämättä myös subjektiivista tulkintaa. Silti ne eivät ole mielivaltaisia ja niiden toteutumista on mahdollista arvioida.

Yksi asia, mikä niin uskonnon harjoittajien, kuin myös uskonnottomien, olisi muistaa hyvä muistaa on se, että lapsillakin on uskonnonvapaus. Tämä koskee niin passiivista kuin aktiivista uskonnonvapautta. Lapsella on oikeus uskoa ja harjoittaa uskontoa sekä oikeus olla uskomatta ja harjoittamatta uskontoa. Toki huoltajat tekevät varsinkin pienten lasten puolesta päätöksiä, joista osa koskee myös uskonnollista toimintaa tai sellaisesta pidättymistä. Vanhemmat tai muut aikuiset eivät saa kuitenkaan vaatia lapselta uskonnollisuutta tai uskonnottomuutta.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 18. artiklassa sanotaan: "Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla, palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella."

Jokainen ihminen on myös korvaamattoman arvokas, vaikka hän olisi omaksunut ääriajattelua. Tällä en tarkoita että ääriajattelu olisi tervetullutta. Ääriajattelua tulee ehkäistä kaikin käytettävissä olevin eettisin keinoin. Lakien rikkomisesta tulee myös joutua tilille. Mutta vaikka esim. äärioikeistolaiset, äärivasemmistolaiset ja ääri-islamilaiset ovat omaksuneet vaarallisia ajatuksia, heillä on silti sama ihmisarvo kuin kaikilla muillakin.

On tärkeää erottaa toisistaan ihminen ja hänen tekonsa. Jokaisella ihmisellä on jakamaton ihmisarvo siitä huolimatta, vaikka hän harjoittaisi pahuutta. On inhimillistä tunnustaa tämä jokaisen meidän kohdalla. Pahuutta ei tarvitse eikä voi puolustella. Sitä on kuitenkin enemmän tai vähemmän meissä kaikissa. Emme myöskään tiedä millaisia taakkoja toiset kantavat. Väärien elämänvalintojenkin takana on tarina.