Jumalan tunteminen Kristuksessa

Puhe Keuruun vapaasrk:lla pe 30.10.2020

Efesolaiskirje 3:1-21

Paavali oli vankilassa kun hän kirjoitti tai saneli kirjeen efesolaisille. Hän odotti mahdollista kuolemantuomiota. Olen yhä uudelleen hämmästynyt miten positiiviseen sävyyn Paavali kirjoitti niistä oloista vankilakirjeensä. Hänen sanoistaan ei heijastu huoli, stressi ja ahdistus, vaan hän vaikutti olevan hyvinkin levollinen ja toiveikas. Hän jaksoi kantaa huolta toisista kristityistä. Paavalilla oli vahva kokemus Jumalan todellisuudesta. Tämä kokemus vahvisti häntä jatkuvasti vaikka hän kulki vaikeuksista vaikeuksiin.

Paavalin nimi on kreikaksi Paulos, mikä tarkoittaa vähäinen. Me pidämme usein Paavalia suurena hengenmiehenä ja teemme siinä oikein. Hän oli hyvin merkittävä historiallinen henkilö, Kristuksen valtuuttama apostoli, oikean uskon opettaja ja yksi Uuden testamentin kirjoittajista. Mutta Paavali koki itse että hän oli pieni ihminen, itsessään ja omissa silmissään heikko, mutta kuitenkin Herran kutsuma ja Kristuksen vahvistama.

Noin vuonna 52 Paavali kirjoitti 1. Korinttilaiskirjeessä luvun 15 jakeessa 9: Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

Tarkastelemassamme Efesolaiskirjeen jaejaksossa Paavali kirjoitti vuoden 60 tienoilla jae 8: Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta.

Noin vuonna 65 Paavali kirjoitti 1.Timoteuskirjeessä luvun 1 jakeessa 15: Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.

Eikö ole mielenkiintoinen kehitys? Ensin apostoleista vähäisin, sitten pyhistä vähäisin ja lopuksi syntisistä suurin. Paavalissa toteutui Johannes Kastajan sana, minkä apostoli Johannes kirjoittaa evankeliumissaan 3:30: Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.

Paavali puhuu jaejaksossamme Kristuksen salaisuudesta. Sana salaisuus, kreikaksi mystērion, tarkoittaa jotakin sellaista mikä on kätkössä. Tämä Jumalan salaisuus on aiemmin ollut kätkössä, mutta nyt se on paljastettu, avoin salaisuus. Tämä salaisuus koskee seurakuntaa, uutta yhteisöä, joka koostuu Jeesusta seuraavista juutalaisista ja pakanoista. Jumala yhdistää kaikki kansat yhdeksi Kristuksessa.

Paavalin mukaan Jumalan viisaus tulee hengellisten valtojen ja voimien tietoon sen välityksellä, mitä hän tekee seurakunnassaan ja seurakunnan kautta. Me tiedämme pyhistä enkeleistä ja langenneista enkeleistä aika vähän. Hieman Raamatun tekstien pohjalta ja meillä on voinut myös olla hengellisiä kokemuksia niistä. Mutta emme tiedä kovin paljon tästä todellisuudesta. On hyvä tunnustaa hengellisen maailman todellisuus. Jumala käyttää yhä ihmisten lisäksi myös enkeleitä työnsä välineenä. Ja on niitä pimeitä voimia, jotka vastustavat Jumalan tahdon ja tarkoituksen toteutumista maailmassa.

Kuitenkin on hyvä keskittyä Kristukseen, Jumalaan ja havaittavaan todellisuuteen minkä Jumala on luonut meille ihmisille elettäväksi, ei enkeleihin eikä pahoihin henkiin. Meidän ei tarvitse pelätä. Voimme luottaa että Jumala on kaikkien voimien yläpuolella. Olemme täysin turvassa. Ei ole mitään hätää.

Meidän kristittyjen ei tule seurata kritiikittömästi suuriakaan ilmestyksiä. Joskus ne ovat Jumalasta ja rohkaisevat. Mutta ne eivät kaikki ole Jumalasta. Siksi meidän on tärkeää tarkastella Raamattua ja koetella ne Raamatulla. Saamme juurtua Kristukseen ja hänen sanaansa. Toki Jumala on puhunut Raamatun henkilöille ja voi yhä puhua ja joskus puhuukin meille myös näkyjen välityksellä. Mutta on tärkeää luottaa siihen mitä on Raamatussa ja koetella sillä kaikki.

Paavali nostaa tekstissämme esiin ajatuksen siitä, että isän suhde lapsiin kuvastaa Jumalan suhdetta ihmisiin. Koemme suhteessa Jumalaan olevamme lapsia, vaikka olisimme iältämme aikuisia. Jumalan edessä saamme olla pieniä ja tarvitsevia. Voimme kertoa Jumalalle huolemme ja ilomme. Saamme näyttää hänelle kaikki tunteemme. Hän tuo omilleen turvaa. Jumala on hidas vihastumaan. Hän on johdonmukainen. Hän on vakaa. Meidän on tärkeää juurtua Kristuksen rakkauteen ja löytää Jeesuksen kautta turvallinen suhde Taivaalliseen Isään.

Paavali kuvaa Jumalan rakkautta perustuksena aivan kuten rakennus rakentuu perustuksen varaan ja kasvupohjana aivan kuten kasvi juurtuu kasvupohjaan ja saa siitä ravintoa. Mekin voimme rakentaa elämämme Jumalan aina uskollisen rakkauden varaan ja saada hänen rakkaudestaan sisimpäämme ravintoa, jonka avulla voimme kukoistaa ja kantaa hedelmää.

Jumalan tuntemisessa ei ole kyse pelkästään tiedosta. Tieto Jumalasta ja hänen sanastaan on tärkeää, mutta tarvitsemme myös Jumalan tuntemista. Suomen Vapaakirkon oppilaitoksen Suomen teologisen opiston tunnuslause onkin ”tietoa ja Jumalan tuntemista”. Markuksen evankeliumin luvun 12 jakeessa 24 Jeesus sanoo saddukseuksille: Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Saamme tuntea kirjoituksia ja Jumalan vaikutusta.

Ihminen, jolla ei ole elävää uskoa, ei voi puhua Jumalasta oman jumalasuhteensa tuoman kokemuksen pohjalta. Edesmennyt luterilainen rovasti ja herätyssaarnaaja Urho Muroma on verrannut sellaisen ihmisen puhetta Jumalasta siihen, mitä kuuro voi sanoa musiikista tai sokea kuvataiteesta. Toki jotakin. Ihminen, joka ei tunne henkilökohtaisesti Jumalaa, voi sanoa ja ymmärtää jotain hänestä, mutta huomattavasti rajoitetummin kuin ihminen, joka on oppinut tuntemaan Jumalan Kristuksessa. Jobin kirjan luvussa 42 jakeessa 5 sanotaan: Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. 

On siis olemassa ero sen välillä, että olemme kuulleet Jumalasta ja muodostaneet käsityksemme siltä pohjalta ja sen välillä, että olemme kohdanneet kokemuksellisella tavalla Jumalan. En suinkaan väitä että hengelliset kokemukset olisivat pelastuksen edellytys. Olemme erilaisia ihmisiä, meillä on erilaisia kokemuksia. Hengelliset kokemuksemmekin ovat erilaisia. Jotkut kokevat niitä useammin, jotkut harvemmin.

Kokemuksemme Jumalasta vaihtelee myös omassa elämässämme eri elämänvaiheissa. Välillä koemme että olemme saaneet olla Kristuksen kanssa kirkastusvuorella. Toisinaan olemme erämaassa ja luotamme Jumalan lupauksiin. Tärkeintä on uskoa ja turvata Jeesukseen, luottaa siihen että hänen ristintyönsä riittää. Hänen nimessään ja veressään meillä on anteeksianto ja hänen ylösnousemuksessaan meillä on elämä ja toivo. Armo kantaa meitä silloinkin kun emme itse jaksa. Voimme levätä Jumalan armossa.

Raamatussa ja kristillisessä traditiossa puhutaan sellaisista Jumalan kohtaamisista, jotka muuttavat ihmisen elämää. Kokemusten tarkoitus ei ole johtaa meitä ylpeilemään niillä, vaan enemmänkin ihmettelemään Jumalan ihmeellistä armoa ja vaikutusta. Saamme olla kiitollisia siitä että Jumala on puhunut meille ja paljastanut itsestään ja suunnitelmistaan meille. Jumala on aina enemmän ja suurempi kuin ajatuksemme hänestä. Tunnemme hyvin suurta Jumalaa vain hyvin vähän.

Mutta voimme kuitenkin tuntea Jumalan rakkautta kokemuksellisesti. Voimme kokea ja tiedostaa sen ja luottaa että se riittää. Jumalan rakkaus Kristuksessa on niin leveä, että se kattaa koko ihmiskunnan. Jumalan rakkaus on niin korkea että se nostaa meidät taivaaseen. Jumalan rakkaus on niin pitkä että se ulottuu ikuisuuteen. Ja Jumalan rakkaus on niin syvä että se kurottuu kurjimmankin syntisen luo. Jumalan rakkaus ylittää käsityskykymme. Jumalan rakkauden tunteminen synnyttää meissä halua rakastaa ja palvella Jumalaa, toisiamme ja lähimmäisiämme.

Apostoli Johannes kirjoittaa 1.Joh. 4:7-11: Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.